Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram
    Hei taas! Pohdiskelin edellisen postaukseni lopussa blogin siirtämistä Substack-alustalle ja olen nyt tehnyt päätökseni muutosta. Käyttäjänimeni Substackissa on @pieniaotteita ja löydät minut tämän linkin takaa. Olen jo julkaissut siellä ensimmäisen tekstini. 




    Jos Substack ei vielä ole sinulle tuttu alusta, niin kerron lyhyesti mitä blogini lukeminen uudessa osoitteessa tarkoittaa. Substack on verkkosivusto, jolla tekstit ovat luettavissa, ja Substack löytyy myös esimerkiksi puhelimeen ladattavana sovelluksena. Postaukset voi halutessaan tilata myös omaan sähköpostiinsa uutiskirjeenä. Palvelun käyttö ei maksa mitään ja minun postaukseni/uutiskirjeeni ovat ilmaiseksi luettavissa. Alustalla ei ole mainoksia, joten sitä on mukava käyttää. Myös muita suomenkielisiä bloggareita ja kirjoittajia on jo löytänyt Substack-alustalle eli kannattaa katsella sieltä itselleen myös muuta luettavaa, jos blogien seuraaminen kiinnostaa. 

    Vanha blogini säilyy tässä osoitteessa eli täällä pääsee edelleen lueskelemaan vanhoja tekstejäni. Mutta siis ainakin toistaiseksi julkaisen uudet tekstini vain Substack-osoitteessani ja uutiskirjeenä, joten mikäli olet tykännyt blogiani seurata ja kirjoituksiani lukea, niin toivon näkeväni sinut jatkossa Substackin puolella. 

    Voi hyvin ja nähdään!
    Kirsi 



    Continue Reading
    11 kuukautta on vierähtänyt edellisestä blogipostauksestani, enkä pitänyt näin pitkää taukoa kirjoittamisesta tarkoituksella. Siinä kävi niin, että blogini rinnakkaiskanavaksi perustamani YouTube-kanava ja vlogien kuvaaminen vei mut mennessään ja varasti kaiken sen ajan, jonka olin aiemmin käyttänyt bloggaamiseen. YouTube-kanavani päivittyi viime vuonna melko säännöllisesti ja sieltä voi käydä vlogeista halutessaan kurkkimassa mun kuulumisiani viime vuoden varrelta. 

    Vuoden vaihtuessa pysähdyin miettimään asioita, joita tältä nyt alkaneelta vuodelta toivon, ja huomasin kaipaavani kovasti blogin kirjoittamista, joten ryhdyn nyt tekemään tilaa arjessani myös tälle harrastukselle ja toivon, että onnistun aktivoitumaan bloggaamisessa. En halua vlogien kuvaamistakaan unohtaa, vaan myös videoiden tekeminen kulkee mukana arjessani, mutta toivon pystyväni mahduttamaan molemmat asiat elämääni nyt, kun olen päässyt videoiden tekemiseen jossain määrin sisään eikä tuo homma vie enää ihan yhtä paljon mun aikaani ja energiaani kuin aiemmin. 


    Jokunen ajatus taakse jääneestä vuodesta

    Vaikka en ryhdy täällä blogin puolella nyt sen laajemmin ja syvemmin käymään tauon ja kuluneen vuoden kuulumisia ja tapahtumia läpi, niin laitan silti muutaman huomion ja ajatuksen ylös menneestä vuodesta pohjustamaan sitä, mitä kohta kerron tämän alkaneen vuoden suunnitelmistani. Taakse jäänyt vuosi oli varsin kuormittava parin samankaltaisen jälkeen ja jo vuosi sitten vuoden alkaessa tunsin oloni niin stressaantuneeksi ja uupuneeksi, että koin välttämättömäksi hakea ja saada apua ja tukea arkeeni ja jaksamiseeni. Olin käynnistänyt tämän prosessin jo ennen vuodenvaihdetta ja olin luottavainen sen suhteen, että apua saan, kun vihdoinkin rohkaistun sitä hakemaan, pärjättyäni sitä ennen omin voimin vuosikaudet. 

    Todellisuus osoittautui kuitenkin toisenlaiseksi ja huomasin, että jo avun hakeminenkin on tehty ainakin mun tilanteessani tai vastaavassa elävälle (eli siis diagnoositta sairastavalle, jonka on pakko valita hoitopaikakseen yliopistosairaala, joka on toisella paikkakunnalla) kovin hankalaksi. Samaan aikaan kuormitus omassa elämässäni kasaantui lisää ja lopulta jouduin toteamaan, että en jaksa enää jatkaa avunhakuprosessia. Lamaannuin, käperryin sisäänpäin ja keskityin selviytymään päivä ja asia kerrallaan. Kesän loppupuolella muutama solmu aukesi ja kuormitus keveni niin, että jaksoin katsoa taas ulospäin ja nauttia hieman kesästäkin, mikä toi mulle lisää voimia. 

    Syksyn tullen oli pakko ryhtyä miettimään miten saisin kavuttua ylös siitä montusta, johon olin kevään ja kesän aikana luisunut. Väsyneenä vähäisten voimieni tuhlaamiseen avun kerjäämiseen päätin, että ryhdyn jälleen kerran omin voimin ja resurssein ottamaan arkeani ja asioita haltuun, pienin askelin kerrallaan. Tällä tiellä jatkan tänäkin vuonna. Pyrkimyksenäni on jatkaa sellaisen arjen rakentamista, jossa pärjään mahdollisimman itsenäisesti ja joka tukee mun terveyttäni ja toimintakykyäni niin, että se mahdollistaa mulle säännöllisesti mulle tärkeitä asioita - kuten kirjoittamisen. Keskityn perusasioiden kuntoon laittamiseen ja siihen, että mulla on kotiarjessani mahdollisimman hyvä olla. Kodin ulkopuolisia seikkailuja en nyt isommin suunnittele. 


    Sanani vuodelle 2025 on FOKUS


    Sängyn päällä muistikirja, jossa käsin kirjoitettuna tekstiä aiheesta fokus


    Tästä päästään kirjoitukseni varsinaiseen aiheeseen eli sanaan, joka saa johdattaa mut vuoden 2025 läpi, ja se on FOKUS. Täyttelin siis vuodenvaihteessa jälleen kerran Unravel Your Year -työvihkoa, joka on rakas uuden vuoden rituaalini, ja päädyin valitsemaan "kompassisanakseni" fokuksen. Toivon, että kuljettamalla mukanani tätä sanaa muistan paremmin arjen sälän keskelläkin sen, mitä kaikella touhuamisellani lopulta tavoittelen, ja se on mielekkääksi kokemani arki. Pidän fokuksen siinä mitä arjeltani toivon, ja suunnitellessani päiviäni, viikkojani ja tekemisiäni kysyn itseltäni: auttaako tämä asia tai aktiviteetti mua kohti sellaista elämää ja arkea, josta nyt haaveilen? 

    Millainen sitten on se arki ja elämä, jota tavoittelen? Haluan työskennellä sellaisen arjen eteen, joka mahdollistaa mulle mahdollisimman hyvän terveyden ja toimintakyvyn sekä sen, että pystyn käyttämään osan rajallisesta toimintakykyisestä ajastani mulle iloa ja/tai merkityksen tunnetta tuottaviin asioihin kuten kirjoittamiseen ja videoiden tekemiseen. Sen lisäksi, että nautin näiden asioiden tekemisestä, voisin teoriassa vielä joskus ansaita hieman lisätulojakin niukan talouteni päälle, jos pystyisin näihin tekemisiin paremmin panostamaan. Se taas voisi mahdollistaa elämääni muita luksuksena pitämiäni asioita, kuten vaikka pieniä reissuja ja irtiottoja. 


    Kohti sujuvampaa arkea

    Millainen sitten olisi mahdollisimman hyvän terveyden ja toimintakykyisen ajan mahdollisimman suuren määrän mahdollistava arki? Se on arkea, jossa hyvät elämäntavat ja rutiinit sujuvoittavat arkea ja jossa tukeudun erilaisiin arkea helpottaviin ratkaisuihin siinä määrin kuin se on mulle mahdollista. Mun kohdallani sujuvampi rakentuu ainakin seuraavista palikoista.

    Toimiva ruokarutiini

    Voin parhaiten paleotyyppisellä ruokavaliolla, joka auttaa pitämään kurissa tulehdussairauttani ja sen oireita, joten sitä haluan noudattaa. Tällaisen ruokavalion noudattaminen nielaisee kuitenkin ison osan käytettävissäni olevasta toimintakykyisestä ajasta, joten tarvitsen toimivat rutiinit, joiden avulla homma sujuu kohtuullisella vaivannäöllä. Saan vähennettyä ateriasuunnitteluun, ruokaostosten tekoon ja kokkailuun käyttämääni aikaa suunnittelemalla kahden viikon ateriat kerralla ja hoitamalla ruokaostokset verkossa sekä kokkailemalla kerralla isompia määriä ruokaa, jolloin joka päivä ei tarvitse viettää lainkaan aikaa keittiössä. 

    Tällaista systeemiä olen jo kokeillut syksystä asti ja se vaikuttaa toimivalta. Pikku hiljaa näitä kahden viikon ateriasuunnitelmia ostoslistoineen tulee myös kertymään niin, että voin ryhtyä kierrättämään suunnitelmia viikosta toiseen eikä mun tarvitse muuta kuin klikkailla valmiiden ostoslistojen mukaiset tuotteet verkkokaupan ostoskoriin kahden viikon välein ja ryhtyä kokkailemaan. 

    Ajankäytön suunnittelu

    Ilman ajankäytön suunnittelemista ja aktiviteettien aikatauluttamista kohtaan toistuvasti tilanteeseen, jossa ajaudun ylirasitustilaan tehtyäni liikaa asioita liian lyhyessä ajassa ja toisaalta en sitten saa ylirasitustilan takia tehtyä kaikkia aikomiani asioita. Olen jo vuosia käyttänyt suunnittelun ja ajanhallinnan apuna bullet journalia ja tätä aion jatkaa, mutta bujon lisäksi otan käyttööni myös ajankäyttösuunnitelman, jonka teen aina kuudeksi viikoksi kerrallaan. 

    Kuuden viikon suunnitelman taustalla on se, että elämäni kulkee kuuden viikon sykleissä kuuden (tai joskus seitsemän) viikon välein toistuvien neurologisen sairauteni hoitojaksojen takia, jolloin arkea on hyvä suunnitella tuon syklin mukaan. Suunnitelman ensimmäiselle viikolle sijoittuvat ne kolme päivää, jotka vietän sairaalassa lääkeinfuusioissa, ja tämän lisäksi joudun varaamaan hoitojaksoa seuraavan viikon lääkkeen sivuvaikutuksista ja reissun rasituksista toipumiselle, sillä lääkkeiden kilpailutuksen jälkeen jouduin jälleen vaihtamaan mulle hyvin sopivasta lääkkeestä halvempaan lääkkeeseen, josta saan runsaasti sivuvaikutuksia. Jäljelle jäävät noin neljä ja puoli viikkoa voin suunnitella eleleväni tavanomaista kotiarkeani. Merkitsen tähän suunnitelmaan mm. ruokaostospäivät ja kokkailusessiot, joita priorisoin muiden aktiviteettien edelle, ja näistä töistä vapaaksi jääville päiville merkitsen muita asioita ja aktiviteetteja, joita mun täytyy ja joita haluan hoitaa ja tehdä. 

    Kuuden viikon suunnitelman lisäksi teen aina viikottain tarkemman suunnitelman bujooni ja lisäksi kirjaan päiväkohtaisesti kullekin päivälle aikomani aktiviteetit. 

    Tiedostan varsin hyvin sen, että elämä ei koskaan noudata suunnitelmia, eikä näin ole varsinkaan silloin, jos tekemisten tahdin sanelee viime kädessä fatiikista kärsivä kroonisesti sairas kroppa, joka toisinaan uuvahtaa yhtäkkiä ilman minkäänlaista selkeää selitystä. Siitä huolimatta ja juuri siksi koen tärkeänä arjen hyvän suunnittelun, sillä paluu omaan normiarkeen notkahdusten ja heilahdusten jälkeen on helpompaa, jos on valmiina speksit, joiden mukaiseen toimintaan palata. 
     

    Uni, lepo ja palauttavat hetket

    Kroonisen fatiikkisairauden kanssa eläminen vaatii jatkuvaa kropan kuuntelemista sekä unen, levon ja palauttavien hetkien tarjoamista kropalle sen tarpeen mukaan. Jos oman rasitusikkunansa ylittää, vaikka kroppa kertoo, että nyt on aika levätä, niin se kostautuu voinnin takapakkina, joka pakottaa täyteen lepoon jopa useammaksi päiväksi kerrallaan. Juuri tämä on se syy, miksi on niin tärkeää suunnitella ja aikatauluttaa tekemisensä - tällä systeemillä aktiviteetteja voi ripotella tasaisesti pitkin viikkoa ja huolehtia näin siitä, että lepoakin tulee riittävästi. 

    Riittävä uni sekä tekemisten tauottaminen lepohetkiä ottaen on mulle tärkeimpiä toimintakykyäni ylläpitäviä tekijöitä tulehdusta vähentävän ja mitokondrioita ravitsevan ruokavalion noudattamisen lisäksi. Pyrin mahdollisuuksien mukaan nukkumaan pitkät yöunet ilman herätyskelloon heräämistä ja lisäksi otan tarvittaessa yhdet tai useammat päiväunet, jotka auttavat mua ikään kuin "buuttaamaan" kroppani ja aivoni, minkä ansiosta selviän iltaan. Joskus harvoin en tarvitse päiväunia, mutta silloinkin otan hetkiä, jolloin vain lepäilen silmät kiinni, ärsykkeiden vastaanottamisen minimoiden. Aina en tietenkään voi omia aikataulujani ja tekemisiäni määrätä ja silloin uni ja lepo voi jäädä liian vähäiseksi, mikä sitten kostautuu jälkikäteen, mutta omassa kotiarjessani pidän tiukasti kiinni siitä, että saan levätä riittävästi ja säilytän toimintakykyni näin mahdollisimman hyvänä. 

    Ulkoilu ja kevyt liikunta

    Liikunnan harrastaminen fatiikkisairaana on vähän hankala rasti, mutta myös fatiikista kärsivä tarvitsee liikuntaa - se vain on sovitettava hänen jaksamiseensa. Mun tapauksessani hikoiluttava ja sykettä nostava liikunta ylittää rasitusikkunani, jossa mun on toimintakykyni säilyttääkseni toimittava, mistä seurauksena on oireiden paheneminen ja voinnin takapakki, mutta kevyt liikkuminen erityisesti ulkoilmassa tekee hyvää ja piristää, kunhan sen ajoittaa oikein. Tässäkin ajan käytön suunnittelu nousee tärkeään rooliin - liikunta ja ulkoilu kannattaa ajoittaa päiviin, joille ei ole muuta fyysisyyttä vaativaa aktiviteettia suunniteltuna. 

    Liikunta ja ulkoilu on se asia, joka putoaa arjestani helposti pois silloin, kun kuormitus on suurta. Toivon tähän asiaan muutosta ja siksi ryhdyn laittamaan kävelylenkit viikkosuunnitelmaani, lähtien liikkeelle kahdesta kävelylenkistä viikossa (pois lukien hoito- ja toipilaspäivät, joina ylimääräinen liikunta ei tule kyseeseen). 

    Mielenterveyttä hoitavat asiat ja aktiviteetit

    Jotta elämä ei olisi pelkkää paremminvoinnin suorittamista, niin sinne ajankäyttösuunnitelmaan on lisättävä myös asioita ja aktiviteetteja, joiden ansiosta mieli virkistyy ja elämä tuntuu elämisen arvoiselta. Ruokarumban pyörittämiseltä, levolta, kalenteroinnilta ja liikunnalta vapaaksi jäävät kohdat kalenterissa ovat iloa ja merkityksen tunnetta tuovia asioita varten. Mun elämässäni ne ovat tällä hetkellä pääosin asioita, joita voin tehdä kotoa käsin, sillä ihmisten ilmoille lähteminen nielaisee paljon energiaa, mikä on muusta pois. Pieniä juttuja, jotka eivät vaadi multa paljon ja joista saan elämääni iloa, ovat muun muassa musiikin kuunteleminen, neulominen ja kirjojen lukeminen sekä sarjojen katsominen. Jotain näistä pyrin tekemään päivittäin. Sitten ovat nämä harrastukseni, joille haluaisin omistaa lisää toimintakykyistä aikaani ja jotka mielessäni arkeani nyt sujuvammaksi muokkaan, eli kirjoittaminen ja videoiden tekeminen: toivon toimintakykyni kohenevan, kunhan taas pääsen parempiin elämäntapoihin kiinni, ja ajankäyttöni järkevöityvän hyvän suunnittelun ansiosta niin, että jaksan kirjoittaa blogia ja tehdä videoita viikottain (pois lukien hoito- ja toipilaspäivät). 

    Joskus on myös päästävä pois kotoa (muuallekin kuin sairaalaan) tekemään jotain kivaa ja mieltä virkistävää. Koska mulla ei kuitenkaan ole ainakaan tällä hetkellä käytettävissäni apua (jollen pyydä puolisoa kuskiksi) kodin ulkopuolella liikkumiseen, niin kodin ulkopuoliset menot ovat mulle paljon voimavaroja nielaisevaa harvinaista herkkua, jotka on suunniteltava ja aikataulutettava tarkasti ja joiden ympärille mun on varattava riittävästi toipumisaikaa. Haluan tällä hetkellä keskittyä ensisijaisesti "normiarkeni", joka tapahtuu kotona, mahdollisimman sujuvaksi saamiseen, enkä juuri nyt edes haaveile irtiotoista. Sellaista olen kuitenkin miettinyt, että voisi olla virkistävää kokeilla joskus liikunnan ja ihmisten ilmoille lähtemisen yhdistämistä niin, että kävelisin esimerkiksi kirjastoon kirjoittamaan muutamiksi tunneiksi (varaisin sieltä työskentelyhuoneen) ja tulisin kaupungilta bussilla kotiin. Nämäkin reissut tulevat uuvuttamaan, mutta saisin useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ja lisäksi kirjoittaminen voisi sujua tehokkaammin, kun tekemättömät kotihommat ovat poissa silmistä. 

    Siivousrutiini

    Kaoottinen, sotkuinen ja likainen ympäristö kuormittaa ja syö sitä kautta toimintakykyäni, joten jonkinlainen siivousrutiini pitäisi saada luotua arkeen. En erityisemmin pidä siivoamisesta ja siivoaminen on fyysisesti kuormittavaa, joten on tärkeää palastella tuo homma sopiviksi osiksi sekä keskittyä olennaiseen (etenkin kun asuu omakotitalossa, jossa siivottavaa riittää). 

    Mulle tärkeintä on, että keittiö, vessa, kylpyhuone ja makuuhuone, joissa vietän eniten aikaa, ovat riittävän siistissä kunnossa, joten näiden tilojen siisteyteen panostan, muiden tilojen kustannuksella. Tiskikoneen täyttäminen ja tyhjentäminen hoituu ruoan valmistumista tai kahvin tippumista odotellessa ja pöytäpinnat pidän puhtaina, jotta kokkaussessiota ei tarvitse aloittaa siivouksella (ainakaan, jos olen yksin kotona). Kissat sotkevat jatkuvasti kylpyhuoneessa levittelemällä hiekkaa pitkin lattioita ja hiekka myös pölyää ja sotkee pinnat, mutta tätä varten meillä on nykyään varsi-imuri, jolla hiekat on helppo imuroida lattialta ennen suihkuun menoa, ja lisäksi olen ostanut valmiita kertakäyttöisiä siivousliinoja, joilla pinnat saa helposti pyyhkäistyä varsinaisten siivouskertojen välillä (maailma ei tällä pelastu, mutta joskus on mielenterveyttään suojellakseen mentävä sieltä missä rima on matalin). Petivaatteet vaihdan säännöllisesti ja varsi-imurilla on helppo hävittää sängyn viereen ja alle kertyvät villakoirat. Isomman siivouksen teen silloin kun kodin siivottomuus alkaa ahdistaa liikaa ja tälle pitää varata riittävän iso slotti aikatauluissa, sillä esimerkiksi perässä vedettävällä johtoimurilla kunnolla imuroiminen on mulle urheilusuoritus. Olen ihan tyytyväinen, jos saan edes kerran kuuden viikon syklin aikana siivottua vähän paremmin. 

    Riittävä määrä yksinoloa

    Toimintakykyni pysyy parhaana mahdollisena ja toimintakykyinen aikani lisääntyy, kun saan itse päättää tekemisteni tahdin ja ajankohdan sekä sen, millaisessa ympäristössä arkeani vietän. Yksin kotona ollessani, omassa kuplassani pystyn näitä asioita melko hyvin hallitsemaan ja säätelemään. Nukun, kokkaan ja syön tai olen syömättä kun siltä tuntuu eikä mun tarvitse huomioida muiden tarpeita. Saan keskittyä hiljaisuudessa ilman pelkoa keskeytyksistä ajattelua vaativiin asioihin ja luukuttaa musiikkia täysillä, kun haluan nostaa vireystilaa. Kodin siisteys pysyy haluamallani tasolla, tai jos ei pysy, niin voin syyttää siitä vain itseäni, eikä mun tarvitse ärsyyntyä toisten sotkuista. 

    Olen introverttina aina tarvinnut paljon omaa aikaa ja tilaa, mutta sairastumisen myötä tuo tarve on kasvanut entisestään. Terveiden ja toimintakykyisten ihmisten on useimmiten hankalaa ymmärtää kroonisen, toimintakykyä rajoittavan sairauden asettamia vaatimuksia ja haasteita arjelle, ja jatkuva rautalangan vääntäminen alkaa väsyttää, joten ajan viettäminen yksin vapauttaa tästä vääntämisestä ja antaa mahdollisuuden elää omaa kroppaansa kuunnellen, mikä tekee hyvää niin mielelle kun kehollekin. 


    Tästä se lähtee! 

    Mulla on nyt takanani vuoden ensimmäinen hoitojakso ja olen siitä toipunut, joten tästä hetkestä käynnistyy neliviikkoinen, jonka voin omistaa toivomanilaisen arjen rakentamiselle. Olen tulostanut netistä lomakkeen, jolle voin tehdä tämänkertaisen kuuden viikon suunnitelman, ja bujooni piirsin uuden viikon sivun, jolle suunnittelen tämän viikon aktiviteetit. Mulla on hyvä fiilis tästä! 

    Olen myös tosi iloinen siitä, että onnistuin palaamaan blogin kirjoittamisen pariin ja saamaan valmiiksi tämän ensimmäisen tauon jälkeisen postaukseni - tämä tuntuu hyvältä ja tästä on hyvä jatkaa. Yksi avoin kysymys bloggaamisen jatkoon pyörii kuitenkin mielessäni: haluanko jatkaa kirjoittamista tässä osoitteessa vai onko muuton aika? Olen jo pidempään miettinyt blogin ulkoasun uudistamista, sillä haluaisin yhtenäisen visuaalisen ilmeen blogilleni ja YouTube-kanavalleni, ja lisäksi olen huomannut, että blogin asettelu ei blogia mobiililla käytettäessä ole täysin toimiva. Nyt mietin haluanko käyttää rajallisia voimavarojani olemassaolevan sivustoni muokkaamiseen vai muutanko blogini olemassaolevalle, toimivalle pohjalle. Muutaman päivän ajatusta päässäni pyöriteltyäni alan kallistua muuton kannalle ja blogini tulee todennäköisesti muuttamaan Substack-alustalle, jonka monet muutkin suomalaiset bloggaajat ja kirjoittajat näyttävät viime aikoina löytäneen. 

    Palaan asiaan, kun on lisää kerrottavaa. 
    Continue Reading
    Newer
    Stories
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ▼  2025 (2)
      • ▼  tammikuuta 2025 (2)
        • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
        • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentami...
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ►  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ►  elokuuta 2022 (1)
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään
    • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentamiseen
    • Kuntoutuksella kohti toimijuutta ja osallisuutta
    • Vihdoinkin kotona
    • Lomatunnelman metsästystä
    • Viikko 47: paremminvointia rakentavia rutiineja ja tasapainoisempaa arkea

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Hollanninhippiäinen
      Tuhannen puuhat
      1 päivä sitten
    • Sutkautuksia
      Mökkeily ja kesällä elämisen taito
      2 päivää sitten
    • Small talkia elämästä
      VAKAVA KROONINEN SAIRAUS JA PARISUHDE
      3 päivää sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Mikä maa? – Kesäkuu
      3 päivää sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Aivastelu ruokailun jälkeen
      4 päivää sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Kesähuonetta tuloillaan
      5 päivää sitten
    • Sydänmuruja
      Kesäkoti
      6 päivää sitten
    • Kukkapilli
      Miten dieetin kävi?
      6 päivää sitten
    • Juliaihminen
      Miksen enää osta uutta konetta – kiitos lapseni ja Nuvoon
      1 viikko sitten
    • Tähän on tultu
      Kesäloman bucket list – mitä kaikkea on suunnitteilla?
      2 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Yksinäisten kaupunki ja valtakunta
      2 viikkoa sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Parisen kuukautta palliatiivisella
      3 viikkoa sitten
    • Aamukahvilla
      Vauvavuoden vaikeat (eli normaalit) tunteet
      3 viikkoa sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Kymmenen vuotta tutkijana
      3 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Seksuaalisuus fiktiossa: Dying for Sex
      4 viikkoa sitten
    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Reversing Asthma in Adults: Podcast with Efu Nyaki hosted by Dr. Veronique Mead
      4 viikkoa sitten
    • Sopusointuja
      Sukujuureni Halsualla ja vahvan mummoni perintö
      5 viikkoa sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      4 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Vuosi kaularangan leikkauksesta
      4 kuukautta sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      4 kuukautta sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      4 kuukautta sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      5 kuukautta sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      5 kuukautta sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      5 kuukautta sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      5 kuukautta sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      This is not goodbye
      6 kuukautta sitten
    • Veloena
      Aluevaltauksia unikaupungissa
      7 kuukautta sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      10 kuukautta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      1 vuosi sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      2 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      2 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top