Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram
    Gyro bowlinkin voi valmistaa helposti paleoruokavalion mukaisesti viljattomana ja maidottomana. 


    Mainitsin edellisessä postauksessani kuusiviikkoisesta kiertävästä ruokasuunnitelmasta, jonka olen aiemmin syksyllä tehnyt vähentääkseni arkisen ruokarumban pyörittämiseen liittyvää stressiä, ja siitä, miten meidän on tarkoitus ryhtyä sitä nyt arjessamme toteuttamaan. Raavin suunnitelman aikanaan kasaan hätäisesti, ja kun nyt ryhdyin sitä tarkemmin läpi käymään, niin se ei tuntunutkaan kovin mieluisalta. Siispä aionkin tehdä niin, että suunnittelen syömiset aina viikoksi kerrallaan, ja mikäli toteutunut ruokaviikko on tuntunut toimivalta, niin kirjaan tuon suunnitelman ylös myöhempääkin käyttöä varten, jolloin meille kertyy pikku hiljaa sellainen ruokasuunnitelma, jota on kiva toteuttaa.  

    Koska lehmänmaidoton ja gluteeniton, paleon tyyppinen ruokavalio tietyin joustoin on tällä hetkellä sellainen syömisen tapa, joka sopii mulle hyvin ja joka tuntuu tässä hetkessä mahdolliselta toteuttaa, niin suunnittelen ateriat ainakin arkiruokien osalta tämän ruokavalion mukaisesti. Varsinainen paleoruokavaliohan on täysin viljaton, lehmänmaidoton, sokeriton ja palkokasviton, mutta itse olen tällä hetkellä täysin ehdoton ainoastaan gluteeniviljojen suhteen. Pyrin kuitenkin minimoimaan myös gluteenittomien viljojen sekä sokerin ja lehmänmaidon (pois lukien voi, joka tuntuu mulle sopivan) käytön arkiruoissa, ja myös palkokasveja käytän rajoitetusti. Gluteenittomista viljoista tosin kaura esiintyy ruokavaliossani tällä hetkellä myös arkisin kahvissa käyttämäni kauramaidon sekä satunnaisten kaurapuurojen muodossa, sillä yritän korkeita stressihormonitasojani laskeakseni opetella syömään aamupalaa, ja kaurahiutaleet ovat olleet helppo ja nopea tapa valmistaa aamupalaa, mutta yritän matkan varrella keksiä kaurapuurolle itselleni sopivampia aamupalavaihtoehtoja, jolloin saan minimoitua myös kauran käytön. 

    Ei ole terveyden kannalta mitenkään ideaalista syödä samoja ruokia kovin montaa päivää putkeen, sillä syödyn ruoan tulisi mieluiten olla monipuolista ja vaihtelevaa, mutta mun ruokasuunnitelmani ideana on auttaa mua syömään enimmäkseen paleosti niillä kroonisen sairauden rajoittamilla voimavaroilla, jotka mulla ovat käytössäni. En yksinkertaisesti kykene valmistamaan joka päivä 2-3 ateriaa, jos haluan jaksaa tehdä muutakin kuin kokata ja siivota keittiötä ja kirjoitella ostoslistoja, joten siksi valmistan ja syön samaa ruokaa kerralla isompia annoksia. Toiveena on onnistua selviytymään kunkin arkiviikon lounaista yhdellä kokkauskerralla ja arkipäivällisistä 2-3 kokkauskerralla, ja myös aamupalaa valmistan kerralla isomman satsin aina kun se on mahdollista. Näin viikottaisten kokkauskertojen määrä pysyy siedettävänä. Ruoat vaihtuvat kuitenkin viikottain ja yritän huomioida viikottaisissa ruokasuunnitelmissa sen, että esimerkiksi eniten käytetyn eläinproteiinin lähde vaihtelee. 

    Tämän viikon arkiruokalistalta löytyy borssikeittoa, mantelikalaa kera juuresmuusin ja etikkapunajuurien sekä paleo gyro bowl (en tiedä onko gyro bowlille suomenkielistä vastinetta). Aamupaloina mulla on misokaurapuuroa, chiakookoskarpalovispipuuroa ja uunimunakasta. Alkuperäinen ajatus oli syödä maanantaista perjantaihin lounaana borssikeittoa, jota keitetään sunnuntai-iltana jättimäinen kattilallinen, mutta sunnuntailta jäi yli uunilohta eikä sunnuntai-iltana olisi oikein ollut jaksamistakaan kokkailuun lauantai-iltaisen naapurin laavulla istuskelun jäljiltä, joten söimme maanantain lounaana gluteenitonta pastaa ja lohikastiketta borssikeiton sijaan. Iltaruokana oli gyro bowl, jota jäi myös tiistain lounaalle, ja borssikeitto keitellään sitten tänään tiistai-iltana. Keskiviikosta perjantaihin lounaana on borssikeittoa ja keskiviikkoiltana tehdään mantelikalaa ja juuresmuusia niin, että sitä riittää iltaruoaksi perjantai-iltaan asti. Ruokasuunnitelma tulee olemaan mulle raami, jota ei tarvitse noudattaa orjallisesti, vaan sitä muokataan esimerkiksi sen mukaan mitä ruokia viikonlopulta jää ja mitkä ovat raaka-aineiden päiväykset ja niin edelleen. Torstaina tai perjantaina sitten suunnitellaan loppuviikon ja seuraavan arkiviikon syömiset ja käydään hakemassa silloin myös raaka-aineet, mikäli se aikatauluihin muuten sopii. Näin ollen mun ruokasuunnitelmassani ruokaviikko tulee alkamaan aina lauantaista ja päättymään perjantaihin. 

    Mietin, että ehkäpä joku muukin voisi tällaisesta ruokasuunnitelmasta hyötyä, joten mikäli suunnitelmasta tulee mielestäni hyvä ja toimiva, niin voisin sen mahdollisesti blogissanikin jakaa. Kerrothan alla olevassa kommenttiboksissa, jos sua tällainen ruokasuunnitelma kiinnostaa! Jonkin aikaa tietysti menee, kunnes suunnitelma valmistuu ja hioutuu sellaiseksi, että se kannattaa julkaista. Kunkin viikon reseptit kerään myös Pinterestiin omaan kansioonsa, josta ne ovat helposti löydettävissä. Blogini löytyy Pinterestistä käyttäjätunnuksella @pieniaotteita. 



    ///

    Ota Pieniä otteita -blogi seurantaan: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 



    Continue Reading
    Käyn tässä postauksessa läpi niitä haittoja, joita elimistön kroonistuneella stressitilalla on fyysiselle terveydelle, sekä pohdin keinoja lähteä katkaisemaan elimistön jatkuvaa hälytystilaa. Aihe on itselleni ajankohtainen, sillä paitsi että olen kärsinyt krooniseen ja diagnoositta tapahtuvaan sairastamiseen liittyvästä kroonisesta stressistä vuosikausia, niin tämän lisäksi muu elämäntilanteeni on tällä hetkellä varsin stressaava ja vaatii multa nyt toimenpiteitä, jotta jäljellä oleva terveyteni ja toimintakykyni ei tämän tilanteen paineen alla täysin murene. Ainakin omalla kohdallani tiedon hankkiminen asioista auttaa motivoitumaan tarvittavien muutosten tekemiseen ja se on ensisijainen syyni tämän postauksen kirjoittamiseen, mutta olen iloinen, jos tästä tekstistä on myös muille samankaltaisten ongelmien kanssa kamppaileville apua. 

    Käytän tässä postauksessa lähteenäni Terry Wahlsin The Wahls Protocol -kirjan lukua 11, jonka sisältöä referoin. Terry Wahls on lääkäri, joka sairastuttuaan ms-tautiin lähti kehittelemään protokollaa, jossa ruokavalio ja elämäntapamuutokset toimivat lääkkeinä ms-tautia ja muita tulehduksellisia, kroonisia sairauksia vastaan. Itsekin sairastan tulehduksellista neurologista sairautta, joten Wahlsin opit ovat mulle erityisen relevantteja. 

    Pieni muistutus tähän alkuun ennen kuin lähden käsittelemään stressin haittoja: vaikka stressistä puhutaan useimmiten negatiiviseen sävyyn ja vain huonona asiana, mutta sitä se ei pelkästään ole. Stressiä tarvitaan erilaisista tiukoista tilanteista selviytymiseen, ja tätä selviytymistä palvelemaan stressireaktiot elimistössä ovat syntyneet. Vain kroonistuneena stressi on huono asia, sillä sellaisena se sekoittaa elimistön biokemian ja lisää inflammaatiota elimistössä sekä riskiä erilaisten stressiperäisten sairauksien kehittymiseen. 


    Mitä ihmisen elimistössä tapahtuu hänen kohdatessaan stressaavan tilanteen? 

    Ennen kroonistuneen stressin terveyshaittoihin pureutumista käyn lyhyesti läpi sitä mitä ihmisen elimistössä stressaavassa tilanteessa yleisesti ottaen tapahtuu. Stressin fysiologian ymmärtämiseksi kannattaa ensin palautella mieleen autonomisen hermoston rakenne. Autonominen hermosto on hermoston tahdosta riippumaton osa, joka vastaa siis tahdosta riippumattomien elintoimintojen säätelystä: sydämen ja suoliston toiminnasta, hormonien erityksestä ja niin edelleen. Autonominen hermosto koostuu sympaattisesta hermostosta, joka aktivoituu stressaavaksi koetussa tilanteessa ja valmistaa elimistöä taistelemaan tai pakenemaan, sekä parasympaattisesta hermostosta, jonka tulisi aktivoitua uhkaavan tilanteen mentyä ohi ja jonka tehtävä on auttaa elimistöä lepäämään sekä rakentamaan ja korjaamaan itseään. 

    Kun ihminen siis kohtaa jonkin stressaavan tilanteen, niin hänen autonomisen hermostonsa sympaattinen osa nousee dominoimaan eli elimistö valmistautuu taistelemaan itsensä tilanteesta ulos tai pakenemaan sitä. Tätä selviytymistä palvelevat biokemialliset prosessit aktivoituvat elimistössä: lisämunuaiset alkavat pumpata verenkiertoon stressihormoneita, jolloin syke ja verenpaine nousee, lihakset jännittyvät, aistit valpastuvat ja verensokeri kohoaa. Kyseessä ovat ne samat prosessit jotka auttoivat esi-isiämme ja -äitejämme juoksemaan pakoon hyökkäävää tiikeriä. Siinä hetkessä kaikki elimistössä käynnissä olevat toiminnot palvelevat vain tilanteesta hengissä selviytymistä. 

    Kun vaaratilanne sitten on ohi, niin elimistö palaa hiljalleen normaalitilaan: verenpaine ja syke sekä verensokeri normalisoituvat ja lihakset sekä aistit rentoutuvat. Parasympaattinen hermosto aktivoituu ja ihminen lepää ja palautuu. Terveyttä ja suvun jatkamista rakentavat ja yllä pitävät prosessit jatkavat toimintaansa. 


    Mitä kroonisesti stressaantuneen ihmisen elimistössä tapahtuu? 

    Kroonisesti stressaantuneen ihmisen elimistössä ei kuitenkaan tapahdu tätä vaaratilanteen jälkeistä normaalitilaan palautumista, vaan elimistö kokee olevansa jatkuvasti vaarassa ja jää pitkäaikaisesti taistelumoodiin. Mahdolliset syyt tähän ovat moninaiset eli stressorit voivat olla luonteeltaan fyysisiä, metabolisia, psyykkisiä, emotionaalisia tai hoitamattomiin traumoihin liittyviä. Yhtä kaikki, lisämunuaiset pumppaavat kroonisesti stressaantuneen ihmisen elimistöön jatkuvalla syötöllä stressihormoneja - aina siihen asti, kunnes lisämunuaiset uupuvat taakkansa alla eivätkä jaksa stressihormoneja enää tarpeeksi tuottaa, mistä seurauksena on syvä uupumustila. 


    Rouva vaikuttaa hiukan stressaantuneelta. 


    Aineenvaihdunnallisesti kroonisella stressillä on seuraavanlaisia seurauksia: stressihormonien korkea määrä verenkierrossa nostaa verensokeria, mihin haima vastaa erittämällä runsaita määriä insuliinia, sillä ylimääräinen sokeri pitää saada kuljetettua verenkierrosta soluihin ja tämä sokerin kuljettaminen on insuliinin tehtävä. Insuliini varastoi ylimääräistä sokeria erityisen mielellään keskivartalon viskeraalirasvaan, minkä seurauksena vatsa kasvaa ja viestii kehittymässä olevasta insuliiniresistenssistä ja lähitulevaisuudessa siintävästä diabeteksestä. Kun solut alkavat olla täynnä sokeria, ne lakkaavat ottamasta sitä vastaan, jolloin verensokeri pysyttelee korkeana huolimatta insuliinin pyrkimyksistä laskea sitä varastoimalla sokeria. Elimistö kärsii hätää ja haima pumppaa yhä kasvavia määriä insuliinia, joka ei kuitenkaan kykene kehittyneen insuliiniresistenssin takia enää hoitamaan hommiaan. 

    Nyt sekä verensokeri- että insuliinitasot ovat hälyttävän korkeat ja diabetes on puhkeamassa. Sokeria tihkuu virtsaan ja verisuonten seinämät haurastuvat, päästäen lävitseen verenkiertoon sellaisia proteiineja, jotka eivät sinne kuulu. Verisuonet, suolisto ja aivot muuttuvat läpäiseviksi ja erilaisten autoimmuunitautien ilmaantumisen riski kasvaa. Muistisairauksien kehittymisen riski kasvaa, kun insuliini kilpailee aivoissa amyloidia aivoista puhdistavien entsyymien kanssa. Elimistön tulehdustila pahenee. Tämä kierre aiheuttaa lisäksi vielä hiilihydraattien himoa, ja runsas hiilihydraattien syöminen silloin, kun ihminen kärsii insuliiniresistenssistä, on kuin heittäisi bensaa liekkeihin. 

    Toisin sanoen, jatkuva elimistön stressitila ja sen seurauksena suuret määrät etenkin stressihormoni kortisolia verenkierrossa jo itsessään kasvattaa insuliiniresistenssin ja sen seurannaisvaikutusten riskiä, ja hiilihydraattipitoisen ruoan nauttiminen pahentaa tilannetta entisestään. 


    Miten päästä irti kroonisen stressin kierteestä? 

    Terry Wahlsin mukaan kroonisen stressin hoitamisen tulee tapahtua kahdella tasolla. Ensinnäkin se edellyttää ruokavalion laittamista kuntoon, jolloin syöminen ei enää aiheuta elimistölle ylimääräistä stressiä. Toiseksi, on otettava säännölliseen käyttöön sellaisia stressinhallintamenetelmiä, jotka katkaisevat elimistön taistelumoodin ja auttavat parasympaattisen hermoston aktivoimisessa. 

    En mene tässä stressin haittavaikutuksiin ja stressinhallintaan keskittyvässä postauksessa Wahlsin mainitsemaan ruokavalioasiaan sen syvemmin, vaikka aihe onkin hyvin tärkeä, sillä kroonisen stressin jo rikkoman elimistön kannalta haitallisten ruoka-aineiden nauttiminen on varmasti yksi suurimmista elimistön kroonista stressi- ja tulehdustilaa ylläpitävistä tekijöistä. Vinkkaan sen sijaan postaukset, joissa olen Wahlsin suunnittelemaa tulehdusta vähentävää ja mitokondrioiden toimintaa tukevaa ruokavaliota jo esitellyt ja suosittelen tutustumaan niihin, mikäli Wahlsin ajatukset ruoasta sairauksien hoitamisen välineenä eivät ole vielä tuttuja. 

    • Paleoruokavaliolta Wahlsin protokollalle: ruokavalio kroonisen sairauden itsehoidon välineenä
    • Wahlsin protokolla: kasviksista lisää toimintakykyä ja energiaa 

    Kirjoittaessaan stressinhallintamenetelmistä Wahls suosittelee ottamaan ensi alkuun käyttöön stressiä helpottavia ja parasympaattisen hermoston aktivoivia toimintoja kolmesti päivässä vähintään muutaman minuutin ajan. Nämä aktiviteetit viestivät keholle ja lisämunuaisille turvaa ja tarjoavat niille hengähdyshetken. Tällaisia tekoja voivat olla esimerkiksi luonnossa oleileminen, puutarhan hoitaminen, kevyt liikunta, meditoiminen, päiväkirjan kirjoittaminen, ajan viettäminen kannustavien ihmisten seurassa, korkeamman tarkoituksen pohtiminen, anteeksi antamisen harjoitteleminen, itämaisten lajien kuten joogan, taijin tai qigongin harjoittaminen, hieronnassa käyminen, epsomsuolakylvyt ja päiväunien ottaminen. Jokainen valitsee itselleen mieluisat ja mahdolliset aktiviteetit.  


    Päiväkirjan kirjoittaminen on katarttista ja selkiyttää ajatuksia.

    Metsä ja luonnossa liikkuminen hoitaa. Kunhan ei unohdeta punkkitarkastusta!


    Wahls korostaa myös hyvälaatuisen ja riittävän unen tärkeyttä. Nukkuessa toksiinit poistuvat elimistöstä ja elimistö tuottaa tarvittavia hormoneja sekä taistelee infektioita vastaan. Unen laatua huonontavia asioita, joita kannattaa mahdollisuuksien mukaan välttää, ovat kofeiini, alkoholi, unilääkkeet, epäsäännöllinen unirytmi, kuntoileminen iltaisin sekä jatkuva stressi. Päivänvalossa on hyvä viettää päivittäin ainakin puoli tuntia ja nukkumaanmenoajaksi Wahls suosittelee aikaikkunaa iltakahdeksan ja -kymmenen välillä. Myös sinivalon blokkaajien sekä unimaskin käyttö on suositeltavaa ja melatoniinia kannattaa tarvittaessa ottaa suun kautta. 


    Oma tilanteeni ja suunnitelmani 

    Olen kirjoittanut blogissani jo useampaan otteeseen siitä miten olen asettanut tälle vuodelle tavoitteekseni opetella ottamaan käyttöön keinoja rauhoittaa elimistöni kroonista stressitilaa, josta olen kärsinyt jo vuosien ajan ja jonka pääasiallinen aiheuttaja on ollut nimetön neurologinen sairauteni ja muut diagnoosittomaan pitkäaikaissairastamiseen liittyvät asiat. Olen myös maininnut elämäntilanteeni sisältävän tässä hetkessä paljon muitakin stressin aiheita, joten tehtävä ei tule olemaan helppo, mutta se on sitäkin tärkeämpi ottaa työn alle nyt, jotta kaikki tämä stressi ei romahduta jäljellä olevaa terveyttäni ja toimintakykyäni, vaan pystyn olemaan läsnä ja tukena läheisille, jotka tarvitsevat mua nyt ja lähitulevaisuudessa erityisen paljon. Alkuperäinen suunnitelmani oli ryhtyä työstämään omia diagnoositta sairastamiseen liittyviä traumaattisia kokemuksiani, mutta tilanne on nyt sellainen, että voimavarani tulevat kulumaan lähinnä pinnalla ja toimintakykyisenä pysymiseen.

    Jos mietin omaa tilannettani fyysisen terveyden näkökulmasta, niin pitkään jatkunut elimistön stressitila on johtanut siihen, että lisämunuaiseni pumppaavat elimistööni jatkuvasti liian suuria määriä kortisolia, kilpirauhashormoniaineenvaihdunnassa on ongelmia ja paino nousee, rasvan kertyessä erityisesti vatsan seudulle. Se, että elimistöni on jo vuosia reagoinut kuumeilulla ja tulehdusarvojen nousulla tiettyjen ruoka-aineiden nauttimiseen kertoo mulle siitä, että suolistosta on tullut läpäisevä. Ravinneainepuutosten, joista kärsin monipuolisesta ruokavaliosta huolimatta, tulkitsen kertovan samasta asiasta. Keskushermostossani on jo pitkään ollut käynnissä tuntemattoman tekijän aiheuttama tulehdustila. On korkea aika ryhtyä skarppaamaan enemmän stressinhallinnan ja syömisen suhteen. Olen jo yli kymmenen vuoden ajan syönyt paleotyyppisesti ja ollut koko tämän ajan ollut esimerkiksi täysin gluteenittomalla ruokavaliolla, mutta viime ajat olen ottanut ruokavalion suhteen rennommin, eikä se ole tainnut olla kovin hyvä asia. Tässä hetkessä mua pelottaa erityisesti se mitä tämä kaikki tulee tekemään aivoilleni, joita tulen tarvitsemaan elämäni loppuun saakka, sillä olen viime aikoina sairaiden läheisteni asioita hoitaessani tullut tuskallisen tietoiseksi siitä, että ei tässä meidän nykyisessä yhteiskunnassamme, jota on desibelidemokratiaksikin luonnehdittu, pärjää, jos ei kykene pitämään itsestään ja tarpeistaan meteliä tai jos ei ole jotakuta pitämässä tätä meteliä omasta puolesta. 

    Tiedostan, että tästä vuodesta saattaa tulla elämäni raskain, ja että mun on hyväksyttävä se, että tästä elämänvaiheesta selviytyminen edellyttää ajoittain selviytymismoodiin, joka mun tapauksessani konkretisoituu usein itseni etäännyttämisenä tuntevasta minästäni ja toimimisena tilanteessa kylmän rauhallisesti ja ikään kuin autopilotilla, menemistä. Voin kuitenkin helpottaa stressaantuneen elimistöni taakkaa skarppaamalla syömisessä ja nukkumisessa sekä ottamalla päiviini Wahlsin ohjeen mukaisesti pieniä tekoja, jotka katkaisevat elimistön hätätilan ja auttavat sitä siirtymään ainakin hetkeksi tilaan, jossa sen on mahdollista levätä ja tuntea turvaa.  

    Raskaassa elämäntilanteessa sekä kroonisesti sairaana mulla ei ole nyt voimavaroja toteuttaa tulehdusta vähentävää ja mitokondrioita ravitsevaa ruokavaliota, jollaista Terry Wahls suosittaa, sillä pieteetillä kuin toivoisin, mutta pienempiin ruokavaliotani parantaviin muutoksiin olen valmis. Wahlsin ruokavalion perustason noudattaminen ainakin tulehdusta buustaavien ruoka-aineiden karsimisen osalta on mulle tässä hetkessä realistinen tavoite ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että mun olisi karsittava ruokavaliostani lehmänmaidosta valmistettavat elintarvikkeet, sokeri ja alkoholi, joita olen viime aikoina nauttinut liian usein. Myös nopeiden hiilihydraattien kuten riisin käyttöä kannattaa vähentää. Muuten nykyinen ruokavalioni onkin jo aika lailla Wahlsin perustason mukainen vältettävien ainesten osalta. Wahlsin suosittelemiin kasvismääriin en pääse, mutta tähänkin tilanteeseen tulee kohennusta, kunhan luonto alkaa vihertämään ja pääsen aloittamaan uuden villivihannes- ja hyötypuutarhakauden. 

    Ruokavalion fiksaamisen lisäksi ajattelin listata sellaisia itselleni mieluisia, parasympaattista hermostoa aktivoivia tekemisiä, joita voin helposti päiviini ripotella, ja opetella todella ottamaan ne myös käytäntöön - jos ei muuten, niin kirjaamalla ne jokaisen päivän to do -listalle tai laittamalla muistutukset puhelimeen. Jo ennen tätä harjoitusta olen rentoutunut muun muassa kirjoittamalla päiväkirjaa, kävelemällä kameran kanssa tai ilman metsässä, hengailemalla kissojen kanssa, tuijottelemalla elävää tulta, kokeilemalla uusia ruokareseptejä ja nukkumalla päiväunia. Nyt voisi olla hyvä aika kaivaa myös joogamatto ja hartianhierontalaite esille sekä käynnistää lopultakin joku uusi ja inspiroiva neuleprojekti. Myös keskusteluavun hakeminen kuormittavassa elämäntilanteessa voisi olla hyvä idea ja olenkin jo hieman kartoittanut eri vaihtoehtoja tämän suhteen. Lisäksi mysteerisairauteni hoidot jatkuvat, mikä toivottavasti helpottaa tulehduksen elimistölle aiheuttamaa fyysistä stressiä, ja pyrin skarppaamaan myös ulkoilun ja unen suhteen siinä määrin kuin jaksamista on.  

    Jospa näillä keinoin kroppa ja pää pysyisivät kasassa nämä töyssyiset ajat eikä terveys ottaisi isompaa takapakkia. 

    Kirjoitin tästä samasta aiheesta hiukan eri vinkkelistä tammikuussa toisenkin postauksen ja se löytyy täältä: 

    • Pohdintaa elimistön kroonisen stressitilan helpottamisesta kroonisesti sairaan tapauksessa


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 
    Continue Reading




    Mulla pitäisi olla nyt "loma", mutta ei tämä kyllä oikein lomailulta ole tähän mennessä tuntunut. Jo koko loma-käsite on näin kroonisesti sairaan kuntoutujan näkökulmasta häilyvä, sillä sairaus ja sen hoidot eivät anna lomaa, mutta ajattelen loman omalla kohdallani niin, että silloin mulla on lupa ottaa itseni kuntouttamisen suhteen vähän rennommin ja käyttää rajallisia energioitani sellaisiin kivoihin ja rentouttaviin asioihin, joihin sitä ei arjessa kovin paljoa liikene. En ole näihin mukaviin asioihin kuitenkaan jaksanut vielä paneutua ja ihmettelen miksi kivoihin juttuihin tarttuminen on nyt näin hankalaa. Jonkinlainen vetämättömyys ja aloitekyvyttömyys vaivaa. Luulen, että maailmantilanne vetää mieltä matalaksi, ja omassa lähipiirissäkin on paljon sairautta ja huolta, mikä tietysti stressaa. Jonkinlaiset pienet irtiotot tutuista ympyröistä ja pään sisäisistä ajatuskeloista tulisivat nyt todella tarpeeseen ja sellaisia toivottavasti saadaan vielä lähiviikkoina järjestymään. 

    "Lomahkon" alkuaika on kulunut mulla ihan täysin meidän landella oleillessa ja olen nauttinut hiljaisuudesta, luonnon läheisyydestä ja siitä, että hyötypuutarha antaa jo mukavasti satoa. Olen syönyt paljon vihreitä asioita - mangoldia, lehtikaalta, pinaattia, salaattia, yrttejä - mistä elimistö kiittää, sekä herkutellut ensimmäisillä oman maan uusilla perunoilla, sipuleilla ja talvivalkosipulin kukinnoilla. Kaupasta on kannettu sesongin hedelmiä ja marjoja sekä pakastettu mansikkaa. Lähimetsästä löytyi useampi litra kantarelleja, joilla olen herkutellut tuoreena - mielestäni ne kestävät huonosti pakastamista ja kuivaamista. Olen ihaillut peuroja, jotka käyvät syömässä pellolla vasoineen, ja katsellut ikkunasta välikatolla majailevan oravapesueen sekoilua, tulevat ikkunalaudalle leikkimään ja laajentavat pikku hiljaa reviiriään talon seinille ja lähimäntyihin. Mutta vaikka tämä kaikki on ollut ihanaa, niin maalla olosta on tullut mulle niin tuttua ja tavallista, arkista, että en tästä vielä lomafiilistä saa. Useimmille on varmaan tuttua se, että kotona, tutuissa kuvioissa, voi olla hankalaa päästä siirtymään lomamoodiin, ja että aivojen nollaaminen vaatii siirtymän johonkin uuteen ympäristöön, jossa arki ei ole samalla tavalla läsnä. Toki kotonakin on mahdollista lomailla, mutta se vaatii vähän vaivannäköä ja tietoista irti pyristelemistä arkikuvioista. Luulen, että omalla kohdallani tässä voisi auttaa pikku breikki uutisten seuraamisesta ja vaikka jonkun hyvän romaanin lukeminen. Yritin aloittaa Ulla-Lena Lundbergin Jäätä, mutta homma hyytyi jo ensimmäisten sivujen jälkeen, vaikka kirjassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Tänään aion jatkaa kirjan lukemista ja tehdä sen vielä, kun en ole liian väsynyt, enkä viimeiseksi illalla, jotta pääsen tarinan imuun. Mulla on ikävä tarinoihin uppoutumista, en ole jaksanut ikuisuuksiin harrastaa fiktion lukemista (pelkään pahoin, että edellisen romaanin lukemisesta mulla on jo yli vuosi...). 







    Haaveissa olisi tosiaan myös päästä maalta välillä piipahtamaan muissa maisemissa, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. En itse aja autoa, joten liikkuminen maalta on miehen kyytien varassa. Mies taas on ollut alkuloman ajan kiinni reissuautomme kunnostuksessa ja kodin varastonrakennusprojektissa, joten reissut ovat saaneet odottaa auton kuntoon saamista ja parempaa ajankohtaa. Toivottavasti lähiviikoille osuu reissaamiseen sopivia säitä ja helteiltä sekä toisaalta myös rankoilta sadejaksoilta säästytään, jotta retkeily senkin puolesta onnistuu, älyttömillä helteillä musta ei ole lähtijäksi minnekään. Lisäksi tietysti vielä terveydentilan pitää osua kohdalleen, jotta liikenteeseen voi lähteä, tässä palapelissä on monta palaa joiden on osuttava kohdalleen ennen kuin auton moottori voi startata. Olen tänä kesänä tosiaan käynyt kerran veneilemässä sekä matkustanut Tampereelle sairaalaan hoitoihin, siinä mun maisemanvaihdokseni eli olisikohan jo aika! 

    Luulen, että myös somen käytön rajoittamisesta voisi olla apua rentoutumisessa, sillä huomaan etenkin Facebookissa käymisen lisäävän ärtymystä ja jopa ahdistusta. Seuraan siellä monia uutisjulkaisuja, jotka tuuttaavat jatkuvalla syötöllä uutisia sodasta, edessä siintävästä lamasta, pandemiasta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista helletuhoista. Näiden uutisten sekaan lomittuvat etelään iloisesti lentelevien kavereiden lomapäivitykset, joihin en osaa tässä maailmanlopun meiningin kontekstissa suhtautua oikein mitenkään. Kuten en myöskään esimerkiksi festaripäivityksiin tilanteessa, jossa korona muutenkin leviää nopeasti, moni kertookin tuoneensa festareilta tartunnan tullessaan. Itselläni vallitseva fiilis etelänlomista tai festarireissuista lukiessa on JOMO eli joy of missing out, ilo siitä ettei tarvitse niihin osallistua. En kykenisi iloitsemaan etelänlomasta tilanteessa, jossa maailma palaa, tai festareista, joilla joudun pelkäämään tartuntaa ja kenties pysyvää takapakkia jo nyt kehnolle terveystilanteelleni sekä monisairaiden läheisteni tartuttamista. Sen sijaan yritän imeä itseeni tietoa ja vinkkejä esimerkiksi joistain kivoista lähireissukohteista, joissa voisimme loman aikana piipahtaa. 





    Tänään on hyvä päivä aloittaa lomailu ja teenkin sen än-yy-tee-NYT eli kirjan lukeminen kutsuu! Kaunista kesää ja ihanaa lomaa myös sulle, jos saat sellaisesta nyt nauttia. 


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 





    Continue Reading
    Olen nyt Wahlsin protokollan mukaisen paleotyyppisen ruokavalion (jota noudatan tällä hetkellä sen helpoimmalla perustasolla) kokeilemisessa ja opiskelemisessa siinä vaiheessa, että voin tulehdusta ruokkivien ruoka-aineiden ruokavaliostani eliminoimisen jälkeen lähteä keskittymään ruokavalion toiseen tärkeään aspektiin eli kasvisten lisäämiseen. Kasvisten runsaalla ja monipuolisella syömisellä tähdätään solujen ja niiden energiakeskusten, mitokondrioiden, ravitsemiseen niin, että solujen ja sitä kautta elimistön on mahdollista toimia tehokkaammin, jolloin ihminen alkaa voimaan paremmin.  


    9 kupillista kasviksia: mitä ja miksi?


    Sivusin kasvisten määriä ja roolia Wahlsin protokollalla jo aiemmassa postauksessani, mutta nyt menen aiheeseen hiukan syvemmälle. Wahlsin ruokavalion perustasolla erilaisia kasviksia syödään vuorokautta kohti siis seuraavasti: 

    • 3 kupillista (amer. cup, joka vastaa 2.4 dl:aa) eli 7.2 dl vihreitä lehtikasviksia (kuten salaatteja, pinaattia, lehtikaalta, mangoldia ym.) kypsennettynä tai 6 kupillista eli 14.4 dl lehtikasviksia kypsentämättömänä ja tiiviisti pakattuna 
    • 3 kupillista erilaisia värikkäitä kasviksia, marjoja ja hedelmiä, ainakin kolmea eri väriä päivittäin 
    • 3 kupillista rikkipitoisia kasviksia eli erilaisia kaaleja, sipuleita ja sieniä

    9-12 kupillista kasviksia kuulostaa valtavalta määrältä ja vaatii ajattelutyötä ja suunnittelemista, jotta pystyy toteuttamaan näiden suositusten mukaista syömistä käytännössä. Itse en ole aiemmin mitannut syömiäni kasvismääriä, ja ollessani nyt muutamia päiviä yksin kotona, jolloin mulla on hyvä mahdollisuus tehdä tällaisia mittauksia valmistaessani ruokaa vain itselleni, olen asettanut itselleni tehtäväksi selvittää nykyistä kasvisten saantiani. Kun tiedän mitä kasviksia ja minkä verran ruokavalioni nykyisellään sisältää, niin näen samalla mitä vielä puuttuu, ja voin miettiä tapoja lisätä näitä puuttuvia ruoka-aineita lautaselleni. Ennen omiin syömisiini ja jatkosuunnitelmaani tarkemmin menemistä kirjoitan kuitenkin muutaman rivin niistä tehtävistä, joita kunkin kolmen kasvisryhmän kasvisten sisältämillä ravintoaineilla elimistössä ja solujen toiminnassa on. Ainakin mun itseni on helpompaa motivoida itseäni syömään fiksummin, kun tiedän miksi teen niitä valintoja joita teen. Ruokavalio on suunniteltu aivan erityisesti ms-tautia ja muita neurologisia sairauksia sairastavien tarpeita silmällä pitäen, mikä on pääsyy sille, että itsekin tästä ruokavaliosta kiinnostuin. Muitakin kroonisia sairauksia sairastavat protokollasta kuitenkin hyötyvät, sillä mitokondrioiden toiminnan heikentyminen on kroonisille sairauksille tyypillistä. Tiedot ovat Terry Wahlsin kirjasta The Wahls Protocol, jonka hankkimista ja lukemista suosittelen lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. 


    Vihreät lehtikasvikset: 

    Ravintotiheät lehtikasvikset ovat erinomaisia B-, A-, C- ja K-vitamiinin lähteitä. Nämä vitamiinit ovat erityisen tärkeitä kaikille autoimmuuni- tai muita kroonisia sairauksia sairastaville. 

    Hermosto tarvitsee monia B-vitamiineja toimiakseen oikein ja esimerkiksi folaatti eli B9-vitamiini on keskeisessä roolissa myeliinin, joka on hermojen "eriste", jota vastaan immuunijärjestelmä ms-taudissa ja muissa demyelinoivissa sairauksissa hyökkää, tuotannossa. 

    A-vitamiinin esiasteita, joita vihreät lehtikasvikset runsaasti sisältävät, taas tarvitaan esimerkiksi terveiden verkkokalvojen ja näköhermojen (jotka monissa neurologisissa sairauksissa kärsivät) ylläpitämisessä. Myös immuunisolut tarvitsevat A-vitamiinia. A-vitamiini vaikuttaa suotuisasti myös luustoon sekä ihoon. 

    C-vitamiinia tarvitaan immuunisolujen terveeseen toimintaan sekä ihon ja ikenien terveenä pysymiseen. Se on myös vahva antioksidantti, joka alentaa syöpien kehittymisen riskiä. 

    Vihreiden lehtikasvisten sisältämä K-vitamiini muuntuu suolistossa aktiivisemmiksi K-vitamiinin muodoiksi, jotka myötävaikuttavat verenpaineen pysymiseen hyvällä tasolla ja ehkäisevät verisuonten kalsifikaatiota. K-vitamiinia tarvitaan myös hampaiden ja luiden mineralisaatiossa sekä aivojen pysymisessä terveenä (myös myeliinin tuotannossa). 

    Lisäksi vihreät lehtikasvikset sisältävät hyvin magnesiumia ja kohtuullisesti kalsiumia - mineraaleja, joita ruokavaliosta karsiutuu maitotuotteista luopumisen myötä. 

    Esimerkkejä vihreistä lehtikasviksista: 
    rucola, punajuurten naatit, paksoi, lehtimangoldi, voikukanlehdet, lehtikaali, salaatit, persilja, pinaatti. 


    Värikkäät kasvikset: 

    Kasvisten, hedelmien ja marjojen väri kertoo niiden antioksidanttipitoisuudesta, eli mitä syvemmän ja kirkkaamman värisiä ne ovat, sitä enemmän niissä on antioksidantteja. Antioksidantteja tarvitaan korjaamaan vapaiden radikaalien elimistössä tuottamia haittoja. Terry Wahls suosittelee, että antioksidanttien mahdollisimman monipuolisen saannin takaamiseksi kasviksia kannattaa syödä päivättäin ainakin kolmesta eri väriryhmästä. Antioksidantit suojaavat paitsi autoimmuunitaudeilta, niin myös sydän- ja verisuonitaudeilta, syövältä ja dementialta. Wahls jakaa kasvikset vihreisiin, punaisiin,  sinisiin/violetteihin/mustiin ja keltaisiin/oransseihin. Sisältä valkoisia hedelmiä kuten omenoita, päärynöitä ja banaaneita ei lasketa päivittäiseen kolmeen kupilliseen niiden matalan antioksidanttipitoisuuden takia, mutta herkkuina niitäkin voi syödä. 


    Rikkipitoiset kasvikset: 

    Rikkipitoiset kasvikset ovat paitsi antioksidanttipitoisia, niin ne myös ravitsevat soluja ja mitokondrioita sekä auttavat elimistöä hankkiutumaan tehokkaasti eroon toksiineista. Rikkiä tarvitaan myös esimerkiksi kollageenin tuotannossa eli se on tärkeä ainesosa sidekudosten terveyden kannalta. Myös terve iho, hiukset ja kynnet tarvitsevat rikkiä, samoin terveet verisuonet. Nivelvaivoista kärsivät hyötyvät rikkipitoisten kasvisten syömisestä. 

    Rikkipitoiset kasvikset voidaan jakaa kolmeen alaryhmään: kaalit, sipulit ja sienet. 


    Oma kasvisten saantini nyt 


    Paljon kasviksia sisältävä vihersalaatti



    Selvittääkseni omaa nykyistä kasvisten saantiani kaivoin esille litran mitan sekä kynän ja paperin ja päätin, että mittaan ja kirjaan kaikki yhden päivän aikana syömäni kasvikset ja katson päivän lopuksi miltä syömiseni nykytilanteessa näyttää, kun niitä peilaa Wahlsin ruokavalion vaatimuksiin. Mututuntumani oli, että syömieni vihreiden lehtikasvisten määrät jäävät hurjasti suosituksista, mutta muiden kasvisten määrissä pääsen luultavasti aika lähelle Wahlsin ehdottamia määriä, sillä olen ketoruokavaliokokeilustani asti syönyt runsaasti ja lähes päivittäin esimerkiksi erilaisia kaaleja. 

    Sunnuntain 17. huhtikuuta ruokailuni näyttivät syömieni kasvisten määrien osalta seuraavanlaisilta: 

    Päivän ensimmäinen ateria oli kanasalaatti, joka sisälsi kasviksia seuraavasti: 

    • 3 dl salaatinlehtiä
    • 3 dl tuorekurkkua 
    • 1 dl veriappelsiinia
    • 1 dl punasipulia
    • 0.5 dl vihreitä oliiveja 

    Runsas kanasalaatti



    Päivän toisena ateriana söin banaaniletun, jonka lisukkeena oli marjoja, ja tästä ateriasta sain kuitattua päivittäiseen kasvissaldooni 2 dl mustikoita. Banaania ei värittömänä ja siten vähäantioksidanttisena hedelmänä lasketa kasvismääriin. 


    Banaanilettu, jonka päällä on runsaasti mustikoita



    Kolmas ateriani koostui (sattumalta! en ollut asiaa etukäteen miettinyt) lähes yksinomaan rikkipitoisista kasviksista, joita en ollut päivän aikana punasipulia lukuunottamatta vielä nauttinutkaan. Tein kasvis-naudanlihapannua, johon tulevat kasvikset mittasin ja jaoin määrät sitten neljällä saadakseni yhden päivän kasvismäärät, sillä valmistamastani määrästä syön neljä kertaa. Tämä ruoka sisälsi kasviksia seuraavasti: 

    • 2.5 dl parsakaalta
    • 2.6 dl kukkakaalta
    • 1.25 dl herkkusieniä
    • 1.25 dl porkkanaa
    • 0.25 dl hienonnettua, pakastettua pinaattia 
    • 1 kynsi valkosipulia 

    Paistinpannulla sieniä ja mausteita ja vieressä lautasella kaaleja ja lihaa

    Runsaasti kasviksia sisältävä pannuruoka



    Päivän lopuksi jaottelin syömäni kasvikset kolmeen kasvisryhmään ja laskin yhteen määrät: 

    • Vihreät lehtikasvikset: 3 dl tuoretta salaattia, 0.25 dl hienonnettua ja pakastettua pinaattia. Tämän kasvisryhmän, johon mun neuroimmunologista sairautta sairastavana kannattaisi panostaa, osalta jäin isosti tavoitemääristä. Siitä huolimatta, että en ole ihan varma millaista tuoreen pinaatin määrää hienonnettu pakastepinaatti, jota käytin, vastaa. 
    • Värikkäät kasvikset: yhteensä 7.75 dl eli tavoite täyttyi ja antioksidantteja tuli mukavasti. Söin siis 3 dl kurkkua, kaksi pientä veriappelsiinia, n. 12 oliivia, 2 dl mustikoita ja yhden keskikokoisen porkkanan. 
    • Rikkipitoiset kasvikset: yhteismäärä oli 7.35 dl eli myös näiltä osin menin Wahlsin suositusten mukaisesti. Söin yhden pienen punasipulin, neljäsosan parsa- ja kukkakaalista sekä pari pientä herkkusientä sekä vähän valkosipulia. 
    Summa summarum: tilannehan näyttää mulla jo nyt aika hyvältä, jos syön jatkossakin tähän tapaan. Yksin ollessani tämän tyyppinen ruokaileminen onkin mulle tyypillistä, mutta koska puolisoni ei noudata Wahlsin protokollaa, niin yhdessä kotona oltaessa kasviksia välillä korvautuu esimerkiksi riisillä tai perunalla, mikä heijastuu tietysti negatiivisesti syötyjen ravintotiheiden kasvisten määriin. Miten syödä itse protokollan mukaisesti, kun muu perhe ei niin tee, on asia, jota täytyy pohtia. Nykytilanteessa kuitenkin se asia, joka vaatii mulla eniten työstämistä, on vihreiden lehtikasvisten lisääminen. Miten ihmeessä saan päivän aikana alas jopa lähes puolitoista litraa tuoreita vihreitä? 

    Vihersmoothiet on se ensimmäinen ajatus, joka tässä kohtaa mieleen nousee, niihinhän pystyy upottamaan helposti suuret määrät vihreää. Vihersmoothie on kuitenkin myös asia, jota kohtaan olen ehtinyt jo paleokokeiluni alkuaikoina kehittämään kammon syötyäni niitä liikaa ja pilattuani ne ällön makuisilla superfoodeilla (maca ansaitsee tässä erikoismaininnan, never again!). Vihreät lehtikasvikset ovat myös aika kalliita ostaa sekä tuoreena huonosti säilyviä, mikä on pienituloiselle ja harvoin kunnon kauppaan pääsevälle huono asia. Toisaalta kesä on pian tulossa ja piha täynnä ilmaista vihreää villivihannesten muodossa. Lisäksi mulla on mahdollisuus, jos vain jaksan, itse kasvattaa kasvimaalla kaikkea ihanaa vihreää, joten nyt jos koskaan on hyvä aika lähteä kokeilemaan lehtikasvisten lisäämistä. Mielessäni on vielä yksi kysymys, johon toivoisin löytäväni vastauksen ennen kuin lähden tankkaamaan vihreitä kuten pinaattia isompina määrinä, ja se on kysymys oksalaateista ja niiden mahdollisista terveyshaitoista, jos niitä saadaan ruokavaliosta liikaa. Tätä kysymystä pohdiskelin jo kokeillessani ketogeenista ruokavaliota, jolla vihreät. lehtikasvikset olivat vähähiilihydraattisina suuressa roolissa, mutta asian selvittely jäi silloin kesken. Ehkäpä vastaus löytyy Wahlsin kirjasta, en ole lukenut sitä vielä loppuun. Jos sulla on asiasta ajatuksia tai tietoa, niin jätä ihmeessä kommentti!


    Mitä seuraavaksi? 

    Jatkosuunnitelmani ruokavalioni suhteen on nyt siis seuraavanlainen. Ensinnäkin selvitän tapoja lisätä mielekkäällä tavalla vihreiden lehtikasvisten määrää ruokavaliossani. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan! Ihan äkkiseltään mieleeni tulevat ainakin erilaiset pestot ja keitot, joihin saa upotettua mukavat määrät vihreää. Toiseksi, aion tutkia oksalaattiasiaa. Ja kolmanneksi, hommaan siemeniä lehtikasvisten esikasvatusta ja kevään kylvöjä ajatellen: rucolaa, erilaisia lehtikaaleja, mustakaalta, pinaattia, mangoldia (näitä kaikkia olen kasvattanut aiemminkin) sekä uutena kasviksena mulle ainakin aasialaista paksoita. Lisäksi voisin tutkailla erilaisten villivihannesten soveltuvuutta Wahlsin protokollan mukaiseen ruokavalioon. 

    Itse olen edennyt Wahlsin dieetin opettelussa niin, että olen ensin keskittynyt karsimaan tulehdusta ruokkivia ruoka-aineita pois ruokavaliosta ja vasta sitten ryhtynyt pohtimaan tarkemmin kasvisten saantia. Nyt olen sitä mieltä, että kasviksiin olisi kannattanut ryhtyä satsaamaan enemmän jo aiemmin, koska sillä, että syö kasviksia Wahlsin suosittelemat määrät, on automaattisesti sellainen positiivinen seuraus, että esimerkiksi turhat tulehdusta buustaavat höttöhiilarit kuten gluteenittomat viljat, jotka ovat Wahlsin ruokavalion perustasolla pienissä määrissä sallittuja, jäävät ruokavaliosta automaattisesti pois, koska kaiken kasvisten popsimisen jälkeen vatsa ei enää yksinkertaisesti vedä mitään turhaa! 

    Tarkoituksenani on nyt toteuttaa siis Wahlsin ruokavalion perustason mukaista syömisen tapaa (kiellettyjen ruokien karsiminen sekä suositeltujen kasvismäärien syöminen) jonkin aikaa ja ottaa selvää siitä onko tällaisesta syömisen tavasta apua vointiini ja oireisiini. Mikäli en saa perustason noudattamisesta toivomaani apua, tulen harkitsemaan ruokavalion seuraavien, tiukempien tasojen testaamista. Moni neurologisesti sairas Wahlsin mukaan hyötyy erityisesti näistä seuraavista tasoista. Toiveeni tietysti olisi, että ruokavaliota ei tarvitsisi vetää liian tiukaksi, vaan sitä voisi toteuttaa tällä perustasolla, joka antaa liikkumavaraa esimerkiksi gluteenittomien viljojen suhteen, mikä helpottaa esimerkiksi tien päällä ruokailuja ja kyläilyä. Raportoin taas jossain vaiheessa kokeiluideni edistymisestä tänne blogin puolelle. Kannattaa laittaa myös blogin IG seurantaan, käsittelen siellä usein ruoka-asioita etenkin stoorien puolella.  



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 
    Continue Reading
    Kerron tässä tekstissä ehkä tärkeimmästä itsehoidon välineestä, jolla hoidan diagnoositta jäänyttä neurologista sairauttani, ja se väline on paleotyyppisen ruokavalion noudattaminen. Tämä teksti on jatkoa postaukselle "Älä sivuuta ensioireita: sairauden prodromaalivaihe", ja suosittelen tuon tekstin lukemista ennen tähän tekstiin syventymistä. Kuvaan tuossa postauksessa sitä matkaa, joka ruokavaliomuutosta, jonka lopulta tein, edelsi, ja perustelen samalla miksi muutoksia olisi mielestäni kannattanut tehdä jo sairauteni varhaisessa vaiheessa.  

    Paleoruokavalion mukainen salaatti
    Blogitekstin viimeistelyä ja katkarapusalaattia 


    Mikä auttaisi, kun kukaan ei osaa auttaa? 

    Jos lääkäreiltä ei olisi aikanaan loppunut ideat sairauteni diagnosoinnin ja sellaisen hoidon etsimisen, jolla saisin helpotusta toimintakykyäni rajoittaviin oireisiin, suhteen, niin en ehkä olisi ryhtynyt aktiivisesti tutkimaan muita mahdollisia tapoja auttaa ja hoitaa itseäni. Kun kokeilluista lääkkeistä ei ollut apua eikä lääkärillä ollut tarjota esimerkiksi jokapäiväiseen kuumeiluuni muuta ratkaisua kuin Panadol-resepti, niin mun oli pakko aktivoitua ja laajentaa näkökulmaani terveyteen ja sairauteen. Jos lääkärit eivät osaa sairauttani diagnosoida ja hoitaa, niin voisinko saada vointiini apua lääkkeettömistä hoidoista? En enää muista ihan tarkkaan miten lopulta päädyin kuulemaan ja lukemaan lisää paleoruokavaliosta, mutta luultavasti kuulin asiasta ensimmäistä kertaa jossain vertaistukiryhmässä tai -palstalla, jossa joku toinen kertoi saaneensa paleosta apua. 

    Paleoruokavaliokeskustelu taisi olla juuri noihin aikoihin vasta rantautumassa Suomeen. Suomenkielistä tietoa aiheesta alkoi jo löytyä, mutta pääosin netistä löytyvä tieto oli englanninkielistä. Tärkeimmät käyttämäni suomenkieliset tietolähteet olivat Jaakko Savolahden perustamat HelsinkiPaleo-sivut sekä Meri Pekkasen Monkeyfood-blogi. Myös muutama funktionaalista lääketiedettä edustava suomalainen lääkäri liputti paleon puolesta. Saatuani paleoruokavaliosta jonkinlaisen yleiskäsityksen halusin syventää ymmärrystäni aiheesta sekä paleoruokavalion tieteellisestä perustasta ja tilasin Robb Wolfin tuolloin vastikään ilmestyneen The Paleo Solution -kirjan, joka olikin loistohankinta. Se, että ymmärsin perusteet sille, miksi mitäkin muutoksia ruokavalioon tehdään, innosti mut lopulta kokeilemaan paleota. 


    Paleoruokavaliosta 

    Paleoruokavalio, josta näkee käytettävän usein myös termiä kivikautinen ruokavalio tai metsästäjä-keräilijäruokavalio, on sellainen syömisen tapa, jossa luovutaan ruoka-aineista, jotka ovat syntyneet agraarikulttuurin myötä, ja pyritään viemään syömisiä suuntaan, joka mukailee paremmin ihmisen jo kivikaudella kehittynyttä biologiaa. Ajatuksena tässä on, että sellaiset uudemmat ruoka-aineet, joiden syömiseen ihmisen elimistö ei ole ehtinyt geneettisesti vielä kunnolla sopeutua, voivat synnyttää elimistössä tulehdus- ja immuunireaktioita, mikä voi lopulta johtaa erilaisiin terveysongelmiin. Syömällä sellaista ruokaa, jonka syömiseen ihmisen elimistö on tarkoitettu, näitä reaktioita ja ongelmia voidaan korjata ja ennaltaehkäistä. 

    Paleoruokavaliosta on olemassa erilaisia versioita enkä niitä kaikkia tunne etenkään, kun en ole enää vuosiin seurannut aktiivisesti aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Peruspaleossa, jonka mukaisesti lähdin itse aikanaan kymmenisen vuotta sitten ruokavaliomuutostani toteuttamaan, ideana oli poistaa ruokavaliosta seuraavat tulehdusta elimistössä buustaavat ruoka-aineet: 

    • Kaikki viljat, mukaan lukien gluteenittomat viljat (valkoinen riisi oli pienissä määrissä ok, jos tuntui siltä, että lisähiilihydraateille oli tarvetta)
    • Maitotuotteet (pois lukien voi, jota sai halutessaan pieninä määrinä käyttää) 
    • Palkokasvit
    • Sokeri
    • Vahvasti prosessoidut ruoat ja raaka-aineet 
    Paleon perusversio oli ruokavalio, jolla syötiin runsaasti erilaisia vihanneksia ja kohtuullisesti mahdollisimman hyvälaatuista eläinproteiinia sekä laadukkaita rasvoja. Jokainen ateria koostettiin niin, että lautaselta löytyy aina sekä hyviä hiilihydraatteja, proteiinia että rasvaa. Näin koostamalla aterioista tuli ravinteikkaita, tasapainoisia ja nälkää pitkään poissa pitäviä. Kolme ateriaa päivässä tuntui sopivalta määrältä ruokaa ja erilaiset mieliteot väistyivät. 

    Tutustuin myös paleon vielä tiukempaan versioon, joka on tarkoitettu erityisesti autoimmuunisairauksia sairastaville ihmisille ja noudatettavaksi tietyn ajanjakson ajan, jolloin suolisto ja elimistö saa toipua ja korjata itseään, mikä voi johtaa autoimmuunireaktioiden rauhoittumiseen, minkä jälkeen voidaan palata peruspaleoruokavaliolle. Myös autoimmuunipaleosta (AIP) löytyy hieman eri tulkintoja ja versioita. Sillä autoimmuunipaleoruokavaliolla, jolla itse olin, ruokavaliosta poistettiin peruspaleon yhteydessä mainittujen ruoka-aineiden lisäksi seuraavat asiat: 

    • Koisokasvit 
    • Siemenet 
    • Alkoholi 
    Joissain AIP-versioissa luovutaan myös kananmunista, mutta itse käytin niitä, koska noudattamassani ruokavalioversiossa niiden käyttöä ei kielletty enkä kokenut saavani niistä ongelmia. Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu siltä, että olisi ollut fiksua jättää myös kananmunien syöminen tauolle, sillä monien ruoka-aineiden kohdalla on niin, että niiden aiheuttamat ongelmat havaitsee vasta, kun niiden syömisestä luopuu ja koettaa sitten palauttaa ne ruokavalioon. 

    Terveyteni muutos siirryttyäni paljon viljoja ja maitotuotteita sisältävästä syömisen tavasta paleoruokavaliolle oli nopea ja dramaattinen: jo kuukaudessa tunsin olossani ja sairauteni oireissa (kuumeilu, fatiikki) selkeää helpottumista. Puolen vuoden paleoelämän jälkeen päivittäinen kuumeiluni oli enää pelkkä huono muisto ja toimintakykyni oli kohentunut merkittävästi. Samalla pitkän ajan tulehdusarvo lasko/senkka, joka mulla oli ollut koholla jo useamman vuoden, oli tullut alas useammalla kymmenellä yksiköllä ja oli nyt täysin normaali ja vieläpä viitteiden alalaidassa! Vointini ja tulehdusarvoni korreloivat todella voimakkaasti keskenään ja olin ihan fiiliksissä. Pyysin mitattavaksi myös kolesteroliarvoni, koska olin kiinnostunut siitä miten runsaampi eläinproteiinin ja kananmunien syöminen sekä ruokavalion rasvalähteiden muuttuminen (söin paljon mm. kookosta) oli vaikuttanut veren rasva-arvoihin. Hoitaja ja lääkäri olivat pyllähtää pyrstöilleen nähdessään tuoreet labra-arvoni: ennenkin hyvät kolesteroliarvoni olivat nyt ihan loistavat ja hoitaja halusi tietää, että mitä mä oikein olen syönyt saadakseni tuollaiset arvot. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin uudesta ruokavaliostani. "Hyvä" kolesteroli HDL oli korkeampi kuin "paha" LDL (kolesteroliasia on kokonaisuudessaan monimutkaisempi kuin tämä, mutta ei mennä nyt siihen), joten vihannesten lisääminen todella näkyi rasva-arvoissa positiivisesti, samoin kuin höttöhiilareiden karsiminen. Yhdistettynä runsaaseen vihreiden asioiden ja marjojen syömiseen runsaampi eläinproteiinien ja esimerkiksi kookoksen kuluttaminen ei näyttänyt olevan ollenkaan huono asia. Ruokavaliomuutoksessa painokin putosi kuin huomaamatta yli kymmenen kiloa eli pääsin eroon myös liikakiloista, jotka olivat kasautuneet kannettavakseni jättikortisonikuurien myötä. 

    Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla oli sellainen olo, että mä selviän ja että elämä voi lisääntyneen energian ansiosta jatkossa olla muutakin kuin selviämistä päivästä toiseen. Mulla olisi vielä paljon elämää elettävänä ja asioita koettavana. Olo oli kiitollinen, motivoitunut ja ylpeä: olin hitto vie itse onnistunut löytämään tilanteeseeni ratkaisuja ja auttamaan itseäni! Hehkutin parantunutta tilannetta myös lääkärilleni, joka oli tietysti iloinen siitä, että voin paremmin, mutta joka tuntui suhtautuvan kuitenkin vähän skeptisesti siihen, että positiivinen muutos olisi ruokavaliomuutokseni ansiosta. Sen verran hän komppasi teoriaani, että hänen mukaansa ainakin gluteenisensitiivisyydestä voisi kohdallani olla kyse, sellaisesta ilmiöstä oli tieteellistä näyttöä. Joka tapauksessa hän kannusti mua jatkamaan tällä ruokavaliolla, jos ja kun kerran koin saavani siitä apua.  


    Paleopipon löysäämistä

    Niin palkitsevaa kuin paleoruokavalion noudattaminen olikin siinä mielessä, että tunsin saavani sen ansiosta takaisin palasia elämästäni ja itsestäni, niin olihan se monella tapaa myös työlästä ja rajoittavaa. Kaikki ateriat piti käytännössä tehdä alusta asti itse ja ulkona syöminen sekä kyläily oli hankalaa. Hirveästi aikaa ja valtaosa rajallisesta energiastani kului keittiössä häärimiseen, ja mikäli halusin varmistaa sen, ettei mun ole pakko poiketa ruokavaliosta kodin ulkopuolella liikkuessani, niin parasta oli varautua reissuun omilla eväillä. Ravintoloissa olisi usein ollut mahdollista tilata vaikkapa pihvi ja salaattia tai lämpimiä kasviksia, mutta varsinkin kahviloissa käyminen ja kyläily oli stressaavaa, kun kahvitarjoilut ovat yleensä varsin vilja-, maito- ja sokeripainotteisia eikä omaan ruokavalioon sopivaa kahvimaitoakaan löytynyt. Oli valittava hankalan ja epäkohteliaan asiakkaan tai vieraan roolin ja ruokavaliosta poikkeamisen välillä. 

    Eipä siis ihme, että ruokavalion löysääminen alkoi pidemmän päälle kiinnostamaan. Perustelin asian itselleni niin, että nyt kun elimistöni ja suolistoni on paleoruokavalion noudattamisen myötä rauhoittunut, niin voisi olla hyvä aika kokeilla joidenkin ruoka-aineiden palauttamista ruokavaliooni. Ehkäpä itseään korjannut elimistöni sietäisi satunnaisesti pieniä määriä maitoa, gluteenittomia viljoja ja sokeria? Jos noudattaisin kotona paleota, niin ehkä voisin tien päällä ja kylässä relata? Gluteenia pidin kaikkein pahimpana tulehduksen ruokkijana, joten gluteenittomuudesta en tinkinyt missään vaiheessa, mutta gluteenittomia viljoja en ajatellut yhtä haitallisina. Kun satunnaisista ruokavaliosta lipsumisista ei näyttänyt koituvan haittaa, jonka olisin havainnut suoraan olossani, niin pian gluteenittomia viljatuotteita alkoi löytyä myös kotoani, missä tykkäsin kokkailla varsinkin erilaisia helppoja uunipuuroja ja lisukkeita erityisesti hirssistä, tattarista ja kvinoasta. Olin arkea helpottaakseni ryhtynyt tilaajaksi eräässä reseptipalvelussa, jonka kautta sain sähköpostiini viikottain kolmen aterian reseptin ostoslistoineen, ja nuo reseptit olivat muuten paleoruokavalion mukaisia, mutta niissä käytettiin jonkin verran kuitenkin gluteenittomia viljoja, mikä sai mut näitä viljoja alun perin kokeilemaan ja niiden helppouteen ihastumaan. Ja kun olin tälle tielle lähtenyt, niin pian huomasin lepsuilevani myös lehmänmaidon suhteen. Itseään oli helppo huijata, koska en edelleenkään saanut mitään suoria reaktioita näistä ruoka-aineista, kuten en ollut aiemminkaan saanut, vaan niiden käytön negatiiviset vaikutukset tulivat hiipien ja viiveellä. 

    Kroppani piti kirjaa syömisistäni ja jossain vaiheessa huomasin vointini huonontuneen, painoni nousseen, fatiikin syventyneen ja kuumeilun nostavan päätään. Tulehdusarvo lasko nousi samassa tahdissa. En todellakaan halunnut enää paluuta entiseen, joten jotain oli tehtävä. Kiristin syömisiä taas paleoksi, mutta sekään ei tuntunut tarjoavan enää riittävää apua ja halusin lisäksi saada pois painoa. Päätin ottaa selvää ketogeenisestä ruokavaliosta. 


    Ketogeenisen ruokavalion kokeileminen 

    Ketoilubuumi oli Suomessa kuumimmillaan juuri etsiessäni uudenlaisia ratkaisuja syömisiini ja paremmin voimiseen. Aiheeseen pintapuolisesti tutustumisen jälkeen totesin, että tämä ruokavaliohan on hyvin linjassa paleoruokavalion, jonka olen todennut itselleni toimivaksi, kanssa, mutta vie syömisiä vielä niukkahiilihydraattisempaan suuntaan, mikä voisi olla mun kannaltani hyväkin juttu, koska halusin saada myös painoa pudotettua. Lisäksi ketogeenisestä ruokavaliosta ja esimerkiksi pätkäpaastosta kerrottiin olevan selkeää hyötyä joidenkin sairauksien hoidossa. Päätin kokeilla ketoruokavaliota, vaikka olin samanaikaisesti hiukan skeptinen sen suhteen olisiko ketoosi sittenkään mun elimistöni kannalta paras ratkaisu, sillä kärsin jatkuvasti korkeista stressihormoni kortisolin tasoista ja olin jostain lukenut, että lähes hiilihydraatiton ruokavalio ja korkeat kortisolitasot eivät ehkä olisi suositeltava yhdistelmä, vaan tilanne voisi johtaa ongelmiin esimerkiksi sukuhormonitasojen kanssa. Ajattelin kuitenkin, että ainahan voin tehdä korjausliikkeitä ja palata takaisin suurempiin hiilarimääriin, jos ongelmia ilmenee. 

    Siirtyminen paleolta ketoruokavaliolle oli helppoa, koska esimerkiksi viljat ja sokeri olivat jo valmiiksi poissa ruokavaliostani. Toisaalta ketoresepteissä taas käytettiin paljon esimerkiksi maitotuotteita, jotka eivät kuuluneet mun lautaselleni. Vuohenmaito on ruoka-aine, jonka kerrotaan sopivan monille lehmänmaidolle reagoivillekin, ja päädyin itsekin kokeilemaan erilaisia vuohenmaitojuustoja, joista sain ketoruokiin mukavasti proteiinia ja rasvaa. Suurin muutos paleolta ketolle siirtymisessä oli käytettävissä olevan kasvisvalikoiman merkittävä kapeutuminen, proteiinin määrän vähentyminen ja rasvan määrän lisääntyminen. Ruokavalio koostui paljolti erilaisista kaaleista, vihreistä lehtikasviksista, pienistä marja-annoksista, eläinproteiinista, kananmunista, vuohenjuustosta, siemenistä, pähkinöistä, kookoksesta, oliiviöljystä ja voista, jota ainoana lehmänmaitotuotteista käytin, kuten olin tehnyt aina paleollakin ollessani. 

    Aluksi ketogeeninen ruokavalio tuntui toimivan mulla loistavasti. Hiilihydraattien vähentäminen antoi lisää virtaa ja paino lähti mukavasti laskusuuntaan. Ketoruokavalion noudattaminen tuntui ihanan helpolta, koska käytettävissä oleva raaka-ainevalikoima oli paljon aiempaa suppeampi ja valmistettavat ruoat olivat aika yksinkertaisia. Syödä ja siis myös kokata tarvitsi aiempaa vähemmän ja harvemmin, koska runsasrasvainen ruokavalio piti nälkää tehokkaasti loitolla. Mielitekoja ei ollut, makeanhimo loisti poissaolollaan. Nautin kovasti tästä syömisen tavasta. 

    Kolmisen kuukautta ketogeenisellä ruokavaliolla sujui loistavasti ja ajattelin jo, että liekö tässä on nyt se mulle sopivin syömisen tapa. Välillä kyllä mietitytti käytettävissä olevan kasvisvalikoiman suppeus ja se onko tämä syömisen tapa sittenkin turhan yksipuolinen. Saanko kaikki tarvitsemani ravintoaineet ja syönkö ehkä liikaa joitain tiettyjä ruoka-aineita, altistaen itseni uusille ongelmille tai ruoka-aineyliherkkyyksien kehittymiselle? Mietin erityisesti oksalaatteja, joita ketoruokavalio tuntui sisältävän runsaasti. 

    Kolmen kuukauden ketoilun jälkeen aloin havahtua ensimmäisiin ongelmiin. Näytti tapahtuvan juuri se mitä olin ketoruokavaliota aloitellessani pelännyt: ketoilu näytti vaikuttavan sukuhormonitasoihini tehden kuukautiskierrosta epäsäännöllisen. Keskustelin aiheesta muiden naispuolisten ketoilijoiden, joilla oli samansuuntaisia kokemuksia, kanssa, ja tutkin netistä ketoosin, kortisolin ja sukuhormonien yhteyttä. Tämän jälkeen vedin asiasta omat johtopäätökseni. En pitänyt järkevänä ketoosissa pysyttelemistä enää tämän jälkeen, vaan laitoin ketoilulle stopin ja päätin katsoa korjaantuuko tilanne hiilihydraattimääriä lisäämällä. Eipä aikaakaan kun kuukautiskierto oli palautunut normaaliksi. Tämän jälkeen en ole enää ketoosiin pyrkinyt pitkäaikaisemmin enkä ehkä aio pyrkiäkään ainakaan niin kauan kuin kortisolitasoni pysyttelevät kroonisesti korkealla tasolla. 


    Mitäs sitten? 

    Ketokokeilun jälkeen palasin jälleen paleotyyppiseen ruokailuun, jättäen kuitenkin myös vuohenjuuston osaksi ruokavaliotani. Korona-aika kokoaikaisine kotoiluineen ja harvakseltaan tehtävine ruokakassitilauksineen, jolloin ei ollut mahdollisuutta panostaa runsaaseen tuoreiden kasvisten määrään, kuitenkin alkoi pian ja vei syömisiä huonompaan suuntaan. Oli stressiä ja fatiikkia enkä jaksanut syödä tiukan paleosti, vaan gluteenittomia viljoja ja lehmänmaitotuotteitakin alkoi taas kulumaan. Voin huonosti ja paino nousi taas. Niin nousi myös tulehdusarvo lasko - niin paljon, että lääkärinikin asiasta jo huolestui. Tämä riitti motivaatioksi ruokavalion siivoamiseen ja niinpä viime vuonna loppukesästä jälleen kerran omaksuin tiukemman linjan syömisiini, vetäen koko loppuvuoden tiukasti viljattomalla (satunnaisia riisiannoksia lukuunottamatta), lehmänmaidottomalla ja lähes sokerittomalla linjalla. Päätin testata ruokavalion kiristämisen vaikutusta laskoon ja olin luottavainen siihen, että kyllä se arvo sieltä lähtee laskuun, kuten se on ennenkin tehnyt näin toimiessani. 

    Toisin kävi. Lasko jatkoi toimenpiteistäni huolimatta nousemistaan. Lääkärini poissulki ensin verikokeilla pahanlaatuisia verisairauksia ja halusi sitten kuvauttaa mut päästä varpaisiin ehkä tarkimmalla käytössä olevalla kuvausmenetelmällä tulehduksen aiheuttajan paikantamiseksi. Mähän sairastan vaille tarkempaa diagnoosia jäänyttä neurologista tulehdussairautta, jolloin tällaiset labralöydökset ja voinnin huononemiset vaativat reagointia ja lisätutkimuksia. Aloin olla itsekin aika huolissani. Ja ymmälläni. Miksei ruokavalio enää rauhoittanutkaan tulehdusta? Onko elimistössäni ehkä käynnissä jokin uusi, mahdollisesti pahanlaatuinen prosessi, joka nostaa tulehdusarvoja? Miksi edes kiusata itseään ruokavaliorajoituksilla, jos niistä ei olekaan apua? 

    Lähete kuvantamistutkimukseen lähti, mutta kiireettömänä, ja tiesin saavani varautua odottamaan  kuvausaikaa ja tulosten saamista. En halunnut seistä tumput suorana, vaan ryhdyin miettimään keinoja kohentaa vointiani odotuksen aikana. Jonkinlainen kokemus siitä, että on toimija omassa tilanteessaan, on tosi tärkeä asia myös psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, ja tämänkin takia halusin tehdä jotain terveyteni ja tilanteeni eteen. Olin jo vuosia sitten kuullut ms-tautiin sairastuneesta lääkäri Terry Wahlsista, joka oli onnistunut paleotyyppistä syömisen tapaa noudattaen kuntouttamaan itsensä pyörätuolissa istuvasta takaisin polkupyörän selkään, ja kun eteeni osui tieto minikurssista, jolla Terry kertoisi omien kokemustensa ja tutkimustensa pohjalta kehittämästään protokollasta, jolla ruokavalio oli keskeisessä osassa, niin mun ei tarvinnut kahdesti harkita ilmoittautumista. 


    Wahlsin protokollaan tutustuminen 

    Vuosi käynnistyi tällä Terry Wahlsin viiden päivän haasteella, mikä tarkoitti käytännössä sähköpostiviestiä Terryltä viitenä peräkkäisenä päivänä ja pieniä pohdintatehtäviä, joiden avulla oli mahdollista työstää teemoja, joita Terry oli viesteissään käsitellyt. Löytyi myös Facebook-ryhmä, jossa pohdintojaan oli mahdollista jakaa muiden haasteeseen osallistujien kanssa sekä antaa ja saada tsemppausta. Haaste ei ollut yhtään sitä mitä olin odottanut: olin toivonut saavani Wahlsin protokollan mukaisesta ruokavaliosta jonkinlaisen yleiskatsauksen, jonka pohjalta voisin lähteä ruokavaliotani rukkaamaan, mutta ruokapuhe loisti poissaolollaan. Sen sijaan Terry halusi haastaa osallistujia pohtimaan niitä syitä, joista käsin kukin tahollaan haluaa lähteä positiivista muutosta terveytensä suhteen toteuttamaan. Jouduin kysymään itseltäni: miksi haluan voida paremmin? Mitkä ovat ne asiat tai ihmiset, jotka ovat mulle niin tärkeitä, että olen niiden takia valmis paiskimaan terveyteni eteen hommia? Terry korosti, että "mission" ja motivaation on oltava jatkuvasti kirkkaana mielessä, jotta jaksaa toteuttaa protokollan mukaista elämäntapaa. Nyökyttelin hiljaa itsekseni, näinhän se on ja tämä on asia johon en ole aiemmin kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Kirjoitin ylös omat syyni ja jaoin ne myös Facebook-ryhmässä saaden kirjoitukseeni mukavasti palautetta, mikä oli voimaannuttava kokemus. Haasteen aikana pohdittiin myös esimerkiksi sitä, mikä voisi olla yksi pieni positiivinen muutos, minkä tekemisen voisin aloittaa heti, ja muistutettiin siitä, että hyvinvointi koostuu monista paloista, joista ruokavalio on vain yksi, ja että muutoksia kannattaisi tehdä rauhalliseen tahtiin. Mulle oli ihan selkeää, että stressinhallinta on se palanen, jota olen laiminlyönyt liian pitkään ja josta olisi hyvä aloittaa. Jonkin pienen hengitysharjoituksen toteuttaminen olisi mahdollista huonovointisempanakin päivänä. 

    Sain haasteesta toivomani muutoksen kipinän ja säntäsin saman tien tilaamaan The Wahls Protocol -kirjan, jossa Terry Wahls selittäisi koko protokollansa ja sen yhtenä tärkeänä osana ruokavalionsa, josta yhä janosin tarkempaa tietoa. Kirjan saapumista odotellessani etsin jo malttamattomana lisätietoa netistä ja löysinkin kuvauksen siitä mitä Wahlsin ruokavalion perustaso pitää sisällään. Laitoin muutokset saman tien käytäntöön ja tällä systeemillä olen mennyt nyt alkuvuoden eli kolmisen kuukautta. Wahlsin ruokavalion perustaso (Wahls diet), joka on kolmesta eri ruokavalion tasosta sallivin, ja jonka mukaan olen mennyt, on seuraavanlainen: 

    • Ei gluteenia
    • Ei maitotuotteita
    • Ei sokeria
    • Ei kananmunia ainakaan 100 ensimmäisen päivän aikana
    • Palkokasveja rajoitetusti, mieluiten ei ollenkaan 
    • Gluteenittomia viljoja rajoitetusti, mieluiten ei ollenkaan
    Rajoitusten suhteen Wahlsin ruokavalion perustaso on siis sallivampi kuin se peruspaleoruokavalio, jota olen ison osan ajasta noudattanut. Siihen mahtuvat satunnaiset riisi- ja puuroannokset tai gluteenittomat pizzat vegejuustolla sekä soijapohjainen kahvimaito, ja tämä helpottaa elämää paljon varsinkin tien päällä ollessa. Olen pyrkinyt minimoimaan myös palkokasvien ja gluteenittomien viljojen käytön, mutta fokus on ollut nyt erityisesti kananmunista ja vuohenjuustosta luopumisessa. Kananmunat ovat olleet olennainen osa ruokavaliotani jo vuosien ajan ja olen syönyt niitä lähes päivittäin, joten ajatustyötä on saanut tehdä korvatakseen ne järkevällä tavalla. Myös vuohenjuusto on ollut keino saada esimerkiksi salaateista ruokaisampia ja sille on ollut keksittävä vaihtoehtoja. 

    Se suurin ero peruspaleon ja Wahlsin ruokavalion välillä on ollut kuitenkin suhtautuminen kasviksiin ja ravintoaineiden saantiin. Paleolla keskitytään ennen kaikkea tulehdusta buustaavien ruoka-aineiden karsimiseen, kun taas Wahlsin ruokavaliossa tämän karsimisen rinnalla vähintään yhtä tärkeänä tekijänä on sellaisten ravintotiheiden ruoka-aineiden lisääminen radikaalisti, joita solut tarvitsevat toimiakseen hyvin ja oikein. Kyllähän peruspaleollakin hyvät raaka-aineet korvaavat automaattisesti ravintotyhjiä hiilareita niiden jäädessä ruokavaliosta pois, mutta Wahlsin protokollalla solujen tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota ja protokollalla annetut ruokailusuositukset rakentuvat tieteelliselle perustalle ja tutkimustyölle, jota Terry Wahls lääkärinä on itse aiheen parissa tehnyt.   

    Edellä mainittujen rajoitusten noudattamisen lisäksi Wahlsin ruokavalion perustasolla pyritään joka päivä syömään suuret määrät kasviksia tarvittavien ravintoaineiden saamiseksi: 

    • 3 kuppia (amer. cup, joka vastaa noin 2.5 desilitraa) eli noin 7.5 dl vihreitä lehtikasviksia: salaatteja, pinaattia, lehtikaalta, paksoita, mangoldia ym. 
    • 3 kuppia rikkipitoisia kasviksia: erilaisia kaaleja, sieniä, sipuleita 
    • 3 kuppia erivärisiä (vähintään 3 väriä per päivä) kasviksia, marjoja, hedelmiä 
    Tämä on se palikka, joka puuttui alkuun myös Terry Wahlsilta itseltään hänen yrittäessään hoitaa itseään pelkällä paleoruokavaliolla, saamatta niin hyviä tuloksia kuin olisi toivonut, ja tämä on toivottavasti se asia, jonka korjaamalla myös mun vointini voi lähteä kohentumaan. Wahlsin yksi perusteesi on, että monien kroonisten sairauksien juurisyy on solujen energialaitosten mitokondrioiden heikentynyt toiminta, mikä liittyy elämäntapoihin, jotka ovat mitokondrioiden kannalta vahingollisia. Tarjoamalla soluille ja elimistölle sellaiset olosuhteet ja rakennuspalikat, joiden avulla mitokondrioiden on mahdollista toimia hyvin ja oikein, voidaan parantaa terveyttä, rauhoittaa sairauksia ja ehkä jopa katkaista varhaisessa prodromaalivaiheessa olevia tautiprosesseja. Wahlsin ruokavalio on rakennettu erityisesti neurologista ms-tautia sairastavia potilaita silmällä pitäen, ja tästäkin syystä Wahlsin ruokavalio ja protokolla kiinnostaa mua aivan erityisesti, sairastanhan itsekin neurologista sairautta. 

    Olen protokollan opiskelemisessa ja käytäntöön viemisessä vasta alkuvaiheissa ja tulen jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota muun muassa kasvisten määrien lisäämiseen. Kananmunattomuuden (ja vuohenmaidottomuuden), jotka ovat olleet merkittäviä muutoksia ruokavaliossani, suhteen olen ollut nyt pian vaaditun 100 päivää ehdoton, ja ensi viikolla voin kokeilla niiden palauttamista ruokavaliooni. Uskon ja toivon, että ainakin kananmunat sopivat, mikä olisi iloinen uutinen, koska munat ovat helppoa, nopeaa, edullista ja ravinteikasta ruokaa. Vuohenmaidosta ajattelin pysytellä vielä erossa ja ehkä jossain vaiheessa tulen kokeilemaan sen sopivuutta, jos siltä tuntuu.  

    Sain äskettäin tuoreet laboratorioarvoni nähdäkseni eikä tämä kolmen kuukauden jakso Wahlsin ruokavaliolla ole vaikuttanut merkittävästi tulehdusarvo laskoon, mikä on harmillista. Tulehdusarvoille ei löytynyt selittäjää myöskään kuvantamistutkimuksista, joten korkean laskon aiheuttaja jää ainakin toistaiseksi arvoitukseksi. Voi olla, että etenen myöhemmin Wahlsin ruokavalion seuraaville tasoille ja katson onko sillä suotuisa vaikutus tulehdusarvoihin. Nyt en aio tuosta laskosta stressata, vaan keskityn löytämään sellaisen syömisen ja elämisen tavan, jota on mahdollista noudattaa kohtuullisella vaivalla arjessa ja juhlassa ja jota noudattamalla mun on mahdollista voida mahdollisimman hyvin ja saada mahdollisimman paljon toimintakykyistä aikaa ja siten enemmän elämää päiviini. 


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 
    Continue Reading
    Lähdin kirjoittamaan tätä postausta päätarkoituksenani kertoa positiivisista kokemuksistani ruokavalion hyödyntämisessä diagnosoimattoman sairauteni ehkä tärkeimpänä itsehoitomenetelmänä. Ennen ruokavaliohoitoaiheeseen pureutumista näen kuitenkin tarpeellisena esitellä erään tärkeän lääketieteellisen termin, jonka itsekin harmikseni opin vasta äskettäin, vaikka olen sairastanut jo yli vuosikymmenen ajan. Toivoisin, että olisin ollut tästä aiheesta tietoinen jo oireiluni alkaessa, koska silloin mulla olisi ehkä ollut paremmat mahdollisuudet vaikuttaa myös omilla toimillani tautiprosessini kulkuun. Kirjoitan lyhyesti tästä sairauksien prodromaalivaiheeksi kutsutusta vaiheesta, minkä jälkeen kuvaan sitä miten tämä vaihe omalla kohdallani toteutui ja mitä toivoisin tehneeni toisin. Jotta postauksesta ei tulisi liian pitkä, niin jätän varsinaisen tekemäni ruokavaliomuutoksen käsittelemisen seuraavan kirjoituksen aiheeksi. 

    Sairauden prodromaalivaihe

    Törmäsin termiin prodromaalivaihe ensimmäistä kertaa lukiessani ms-tautia sairastavan lääkäri Terry Wahlsin kirjaa The Wahls Protocol. Sairauksien prodromaalivaiheella tarkoitetaan siis oireilun alkuvaihetta, jossa mitään varsinaista sairautta ei pystytä oireiden ja löydösten pohjalta toteamaan, mutta jossa jokin tautiprosessi on jo käynnistymässä. Monille sairauksille on tyypillistä niiden hidas kehittyminen ja prodromaalivaihe saattaa kestää vuosia tai jopa vuosikymmeniä ennen kuin prosessi etenee diagnosoitavissa olevaksi täysimittaiseksi taudiksi. Tässä vaiheessa, kun tautiprosessi vasta käynnistelee itseään, siihen puuttuminen elämäntapamuutoksin voi olla Terry Wahlsin mukaan hyvin tehokasta, ja parhaimmassa tapauksessa sillä voidaan jopa ehkäistä varsinaisen sairauden puhkeaminen. Kuinka moni kuitenkaan on kuullutkaan sellaisesta asiasta kuin sairauksien prodromaalivaihe? Instagramin stooreissa tekemäni kyselyn mukaan ei kovinkaan moni edes itse kroonisesti sairastavista vastaajista. Jos sanalla prodromaalivaihe tekee suomenkielisen haun, niin hakutuloksissa esiin nousevat lähinnä skitsofrenian prodromaalivaihetta käsittelevät sivut. 

    Tämä liittynee siihen, että länsimaisessa koululääketieteessä mennään diagnoosit edellä ja keskitytään ennen kaikkea sairauksien hoitamiseen, sairauksien ennaltaehkäisyn jäädessä taka-alalle. Tämä on surullista, sillä silloin oireisiin puututaan usein vasta siinä vaiheessa, kun sairaus on aiheuttanut jo ehkä peruuttamatonta vahinkoa ja pysyvää toimintakyvyn menetystä sekä vammautumista. Eikö olisi kaikkien kannalta parasta, jos epäselvästi oireilevalle potilaalle kerrottaisiin tällaisen sairauden esivaiheen olemassaolosta ja kannustettaisiin tekemään elämäntapamuutoksia, joiden avulla prosessia voi olla mahdollista hidastaa tai jopa katkaista? Terry Wahlsin mukaan ruokavalio on yksi tärkeimmistä välineistä puuttua tilanteeseen ja tähän aiheeseen syvennyn seuraavassa blogikirjoituksessani. Tässä tekstissä kerron siitä polusta, jonka olen itse kulkenut sairauteni ensioireista tilanteeseen, jossa pyrin nyt hoitamaan edelleen diagnosoimatonta neurologista sairauttani tulehdusta vähentävällä ja solujen oikeanlaista toimintaa tukevalla ruokavaliolla. Oma alkutaipaleeni oireideni ja puhkeamassa olevan sairauteni kanssa toimikoon esimerkkinä siitä miten sairauden prodromaalivaiheessa EI kannata toimia! 

    Älä toimi näin: ensioireiden vähätteleminen 


    nainen makaa sängyssä pää tyynyllä tummat hiukset sykeröllä selkä kameraan päin
    Varhaisia oireitani olivat uupumus ja kuumeilu, jotka eivät poistu nukkumalla. 

    Omat ensioireeni ilmaantuivat jo vuosia ennen kuin sairauteni kunnolla leimahti ja tämä on Terry Wahlsin mukaan monille neurologisille sairauksille tyypillistä. Mulle alkoi ilmaantua lyhyitä kuumeilujaksoja ilman selkeää syytä ja selitystä. Mainitsin asiasta lääkärille ollessani vastaanotolla muissa asioissa, mutta sain osakseni vähättelevää ja tylyä kohtelua. Lääkärin mukaan provosoin itse lämmönnousua mittaamalla turhaan lämpöäni ("kuume nousee mittaamalla") ja "ongelma" korjaantuisi, kunhan lopettaisin turhan mittaamisen ja terveyteni tarkkailemisen. En ostanut selitystä, mutta koska olin nuori, perusterve ja arka kyseenalaistamaan lääkäreiden sanomisia, ja koska kuumeilu oli satunnaista ja ohimenevää eikä enimmäkseen estänyt normaalia elämää, niin annoin asian olla. Valitettavasti kuumeilu ei loppunut, vaikka lopetinkin mittaamisen, oloni kyllä kertoi milloin mulla oli kuumeilua enkä tarvinnut asian toteamiseksi edes mittaria. 

    Seuraava oireeni oli keskittymiskykyni selkeä heikentyminen. Pääni yksinkertaisesti lakkasi toimimasta kuten se oli toiminut aiemmin. Etenkään minkäänlaisessa hälyssä tai tilanteessa, jossa keskeytykset ajattelutyöhön olivat odotettavissa, en pystynyt ajattelemaan. Olin aiemmin ollut supersuorittaja, jolla ei ollut ongelmaa esimerkiksi kahlata tenttikirjaa yhdessä illassa läpi, mutta yhtäkkiä kognitiivinen kapasiteettini tuntui murenevan. En keksinyt asialle muuta selitystä, joten laitoin heikentyneen toimintakykyni tuossa elämäntilanteessa kokemani stressin piikkiin. 

    Jos olisin tuolloin tiennyt sairauksien prodromaalivaiheen olemassaolosta, ja jos lääkäri olisi suhtautunut ensioireisiini vakavasti, niin olisin varmaankin itsekin puuttunut oireisiini vahvemmin ja pyytänyt lisätutkimuksia sekä pyrkinyt kohentamaan elämäntapojani. Saatuani osakseni vähättelyä päädyin kuitenkin itsekin sivuuttamaan oireeni ja syyttämään tilanteestani itseäni - ehkä olinkin vain yliherkkä? Tai jos olinkin vaan tyhmistynyt ja laiskistunut? Ehkä mun pitäisi vaan skarpata ja yrittää entistä kovemmin? Tällaista tulkintaa tarjottiin epäsuoremmin ja suoremmin myös joidenkin lähipiirini ihmisten toimesta heidän ihmetellessään sitä aikaansaamattomuutta, joka toimintaani aiemman tehokkuuden jälkeen leimasi. Se satutti, koska itse tiesin kuinka kovasti yritin. 

    Niinpä ratkaisin tilanteeni piiskaamalla linkuttavaa hevosta entistä kovemmin. Jos en kykenisi keskittymään ajattelutyöhön päivisin hälyn ja keskeytysten takia, niin mähän voisin ryhtyä työskentelemään öisin! Tein sen tietysti kahvin voimalla, sillä myös jatkuva uupumus oli alkanut hiipiä kroppaan ja aivoihin, ja pyrin pitämään itseni hereillä kofeiinilla. Myös ruokavalioni oli tuohon aikaan mitä oli, voimia ja rahaa ei ollut aina kovin fiksuun kokkaamiseen ja syömiseen. Taisin elellä paljolti voileivillä, viilillä, jogurtilla ja erilaisilla pastaruoilla (eli siis vilja- ja maitotuotteilla, jotka ovat monille tulehdussairauksia sairastaville niitä pahimpia elimistön tulehdustilan buustaajia), ja viikonloput kruunasi usein ison marketin metrien mittaisesta irtokarkkihyllystä koottu puolen kilon mässypussi. Ei tarvinne kertoa, että näistä elämäntavoista ei ollut vointini tai toimintakykyni kohentamisessa ainakaan apua? 

    Se viimeinen niitti, joka vaadittiin hajoamassa olleen korttitalon sortumiseen, oli todella ärhäkkä hammasjuuritulehdus juurihoitoineen, joka jouduttiin toistamaan kolmesti ensimmäisen hammaslääkärin epäonnistuttua hommassaan, koko prosessin kestäessä muistaakseni vuoden verran. Hammasjuuritulehdusta oli jo edeltänyt syvä uupumuksen jakso, mutta tulehduksen myötä puhkesi myös muita uusia, neurologisen kuuloisia oireita, jotka viittasivat siihen, että olin todella sairastumassa vakavasti. Tai siis, niin mä itse ajattelin, kun tunsin, miten tulehtuneen hammasjuuren puoleinen silmä sokeutui päivä päivältä enemmän ja kun jouduin lähtemään kesken kauppareissun kotiin kanveesiin kaatavan uupumuksen ja kuumeilun takia. Koska oireeni johtuivat silmälääkärin mukaan kuitenkin vain jostain harmittomasta virustulehduksesta, joka menisi kyllä ajan kanssa itsekseen ohi, ja koska hammaslääkäri kiisti hammasjuuritulehduksen yhteyden samanaikaisesti alkaneisiin neurologisiin oireisiini, niin jatkoin elämääni: hommasin sokeutuvan silmäni päälle silmälapun tekemisiä helpottamaan ja jatkoin elämääni siinä määrin kuin pystyin Buranan voimalla. 

    Koskapa "virustulehdukseni" ei parantunut itsekseen eikä kuumeen mittaamisen lopettamisestakaan ollut edelleenkään apua, vaan vointini ja näköni sen kun huononi, niin hakeuduin jälleen uuden lääkärin vastaanotolle kertomaan oireistani ja pyytämään lisätutkimuksia. Hänen mukaansa olin todennäköisesti vain uusien silmälasien hankinnan tarpeessa. Tässä kohtaa mietin jo puolitosissani, että olenkohan todella sekoamassa, kun ilmeisesti kuvittelen itselleni kaikki nämä oireet. Yön yli nukuttuani kuitenkin totesin, että nyt riittää tämä pelleily, ja varasin itselleni ajan jälleen uuden lääkärin vastaanotolle, jolta en suostunut poistumaan kuin silmäpolin päivystyslähete kädessäni. 

    Tuo silmäpoliklinikkareissu oli tarinani ratkaiseva käänne, sain tuolla käynnillä kuulla sairastuneeni todennäköisesti vakavasti ja kroonisesti. Olin viimeisimmän oireitani vähätelleen lääkärin toiminnasta niin käärmeissäni ja pettynyt, että otin puhelun tälle lääkärille ja kerroin erikoissairaanhoidon silmälääkärin tekemästä diagnoosiepäilyistä, mihin tämä lääkäri totesi olevansa pahoillaan mokattuaan, mutta perusteli virhettään sillä, että ei hän osannut epäillä mitään vakavaa sairautta, koska nuoret ihmiset eivät yleensä kuulemma sairastu vakavasti. Tämä kuulosti erikoiselta, sillä mulla epäiltiin ihan alkuun sairautta, joka on tyypillinen juurikin mun ikäisilläni nuorilla aikuisilla naisilla! Toivon todella, että seuraavan vastaavanlaisen potilastapauksen kohdalla tämä lääkäri oli paremmin hereillä.  

    Jälkikäteen olen harmitellut sitä, että en osannut pitää paremmin ja aiemmin puoliani oireisiini kohdistuvan vähättelyn edessä, vaan tauti pääsi tutkimusten ja hoitojen viivästyessä etenemään ja aiheuttamaan myös peruuttamatonta vahinkoa (kuten toisen silmän merkittäväasteisen sokeutumisen pysyvästi). Toimin kuitenkin niillä resursseilla, joita käytössäni oli tuolla hetkellä, eikä jossittelemisesta ole apua. Toivon, että kirjoittamalla tästä asiasta joku toinen epäselvästi oireileva ja diagnoositta sairastava ehkä osaa hakea ajoissa asiantuntevaa apua. Toivon myös, että olisin tiennyt aiemmin ruokavalion ja elämäntapojen roolista tautiprosessien rauhoittamisessa, ja iloitsen, jos joku toinen oireileva saa kirjoitusteni kautta kimmokkeen tutkailla tätä mahdollisuutta omalla kohdallaan. Kunpa myös lääkäreiden koulutuksessa puhuttaisiin sairauksien prodromaalivaiheen merkityksestä, mikä ehkä johtaisi ensioireiden merkityksen vähättelyn vähenemiseen ja potilaiden parempaan kuuntelemiseen. Vähättelemällä ja psykologisoimalla potilaan oireita saatetaan menettää se aikaikkuna, jossa tilanteeseen puuttuminen olisi tehokkainta, sekä synnyttää potilaassa häpeän ja syyllisyyden tunteita, jolloin potilas itsekin kieltää oireensa ja ylisuorittaa itsensä sairaalakuntoon.  

    Sairauden puhkeaminen, lamaannus ja perspektiivin laajentaminen


    Kämmenellä on iso määrä lääkkeitä ja kahvipapuja
    Likvortutkimuksen, jossa otetaan selkäytimestä neulalla selkiydinnestenäyte, jälkeisen aamun eväät: kortisonia, antibioottia, kalkki-D:tä, särkylääkettä ja kofeiinia. 

    Yliopistosairaalan lääkäreiden todettua oireideni ja löydösteni todella viittaavan johonkin neurologiseen sairauteen, joka oli saanut kehittyä rauhassa pisteeseen, jossa tulehdustilanne oli jo päässyt roihahtamaan, käynnistyi tutkimusrumba diagnoosin selvittämiseksi. Samanaikaisesti aloitettiin hoitokokeilut, sillä jotain oli tilanteelle tehtävä varman diagnoosin puuttumisesta huolimatta. Epäiltiin jopa kuolemaan johtavaa sairautta ja mun voimani kuluivat pelkojen, epätietoisuuden ja oireiden kanssa painiskelemiseen. Söin hoitokokeiluna isoina annoksina muun muassa kortisonia, mikä vei yöunet, turvotti ja aiheutti valtavan nälän, joka sai ahmimaan kaiken kaapista löytyvän. Lihoinkin kortisonin takia pienessä ajassa yli kymmenen kiloa. Voin sekä fyysisesti että psyykkisesti tosi huonosti eikä hoitokokeiluistakaan tuntunut olevan apua sairauteni rauhoittamisessa. Myöskään diagnoosi ei näyttänyt selviävän. Olisinpa jo tuossa vaiheessa tiennyt voivani auttaa itseäni ja oloani fiksaamalla ruokavaliotani fiksummaksi, siihen ei diagnoosia tarvita. 

    Kun erikoissairaanhoitoon potilaaksi päätymisestäni oli kulunut noin kaksi vuotta ja kaikkein pahimmat diagnoosivaihtoehdot oli saatu poissuljettua eikä uusia oireita enää ilmaantunut, niin lääkäreiden kiinnostus tilannettani kohtaan näytti hiipuvan. Kärsin edelleen neurologisesta tulehdussairaudesta, joka oli laboratorio- ja kuvantamistutkimustulosten sekä oireideni mukaan aktiivinen, aiheuttaen muun muassa jatkuvasta kuumeilusta ja fatiikista johtuvaa merkittävää toimintakyvyn laskua, työkyvyttömyyttä ja monenlaista kärsimystä, eikä saamistani hoidoista ollut apua, mutta lääkäreiltä olivat ideat lopussa eikä mulle jätetty muuta vaihtoehtoa kuin opetella pärjäämään tilanteeni kanssa. Kun kuolemanpelko ja pelko kokonaan sokeutumisesta olivat väistyneet, vapautui aivoistani onneksi kapasiteettia, jonka pystyin nyt käyttämään terveystilanteeni perusteellisempaan pohtimiseen. Jos lääkärit eivät osaa auttaa, niin mikä tai kuka muu voisi mua auttaa? Jotain oli tehtävä, olin vielä nuori enkä todellakaan ollut valmis viettämään loppuelämääni kuumeessa sängyn pohjalla. 

    Käännyin tohtori Googlen puoleen ja sain kuulla kivikautisesta ruokavaliosta, josta varsinkin moni autoimmuunisairauksia sairastava oli saanut vointiinsa apua. Ajatus ruokavaliomuutoksen tekemisestä kuulosti mun tapauksessani vähän kaukaa haetulta, sillä en kärsinyt minkään sorttisista vatsa- tai suolistovaivoista, vaan neurologisista oireista. Koska tätä paleoruokavaliota esittelevissä teksteissä kuitenkin nimenomaan sanottiin, että tulehdusta aiheuttavat ruoka-aineet eivät läheskään aina oireile vatsassa ja suolistossa, vaan voivat aiheuttaa myös esimerkiksi neurologisia oireita, niin päätin, että kokeillaan sitten tätäkin, ei mulla ole asiassa mitään hävittävääkään. Ryhtyminen tähän kokeiluun oli yksi parhaista päätöksistä, joita olen sairastelu-urallani tehnyt. Tästä kokeilusta sekä siitä, miten matka on jatkunut sen jälkeen, tulen kirjoittamaan seuraavassa postauksessani. 

    (Lisäys 10.4.2022: tälle tekstille jatkoa oleva ruokavaliopostaus löytyy osoitteesta 
    https://pieniaotteita.blogspot.com/2022/04/paleoruokavaliolta-wahlsin.html)


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram
    Continue Reading
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ▼  2025 (2)
      • ▼  tammikuuta 2025 (2)
        • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
        • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentami...
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ►  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ►  elokuuta 2022 (1)
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Villasukkalifestylebloggaamisesta eli miksi haluan kirjoittaa diagnoositta sairastavan arjestani
    • Tammikuu 2023: traumapsykologiaa, rennompaa arkea ja hoitojakso sairaalassa
    • 3 x kuukauden kuva: tammikuu 2023
    • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
    • Mökkeilyä sinivuokkoaikaan ja Olympus PEN E-PL8 -kameraan tutustumista
    • Arkikuva 2/52
    • Vihdoinkin kotona
    • Kuulumisia: yksinoloa, kuntoutuksenhakufarssia, kissan kilpirauhassairaus ja oma YouTube-kanava!

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Tähän on tultu
      Asioita, joita en siedä
      3 päivää sitten
    • Kukkapilli
      Kolesterolipohdinta jatkuu
      3 päivää sitten
    • Juliaihminen
      Junassa
      6 päivää sitten
    • Sydänmuruja
      Uusi lonkka tilauksessa
      1 viikko sitten
    • Sutkautuksia
      Mökillä nuolemassa työhylkyhaavoja
      1 viikko sitten
    • Hollanninhippiäinen
      Eivør ja Eindhoven
      1 viikko sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Missä olit silloin? – Syyskuu
      1 viikko sitten
    • Sopusointuja
      Rapsakat valkosipulipavut aasialaisittain
      1 viikko sitten
    • Small talkia elämästä
      VALMISTUIN HYVINVOINTIVALMENTAJAKSI
      2 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Surun iloiset kasvot
      3 viikkoa sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Heinä-elokuun pienet suuret hetket
      3 viikkoa sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Laskos-Säärystimet
      3 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Vammaisuuden näyttämö: Stand up
      3 viikkoa sitten
    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Traumality the Documentary: Available Worldwide
      1 kuukausi sitten
    • Veloena
      Kauheudesta
      3 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Hermosto trendaa, mutta miksi?
      5 kuukautta sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Tutkijan tarpeet
      6 kuukautta sitten
    • Aamukahvilla
      Kaksosten unikoulu – miten saada kaksoset nukkumaan?
      7 kuukautta sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Tämä on nyt nuoren lesken blogi
      1 vuosi sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      1 vuosi sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      1 vuosi sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      1 vuosi sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      1 vuosi sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      1 vuosi sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      1 vuosi sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      1 vuosi sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      2 vuotta sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      The handbag of safety
      2 vuotta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      2 vuotta sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      3 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      3 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top