Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram


    Tulehdusta vähentävän ruokavalion noudattamisessa on jo itsessään hommaa ja haastetta kerrakseen, varsinkin kun sitä harrastaa pienillä tuloilla ja kroonisesti sairaana, mutta tänä syksynä projektin haastavuus on noussut seuraavalle tasolle ruoan ja energian hintojen ampaistessa ylös raketin lailla ja meillä myös sähkösopimuksen muuttuessa pörssisähköksi, jonka tunneittain rajustikin vaihtelevat hinnat ovat nyt se kapellimestari, joka tahtipuikkoa heiluttelee ja aikatauluja sanelee. Toisin sanoen, kotihommista kuten ruoanlaitosta sekä tiski- ja pyykkikoneen pyörittämisestä täytyy huolehtia silloin kun sähkö on halvimmillaan eikä silloin kun se itselle parhaiten sopisi. Kroppani, jonka rytmissä mun pitäisi saada elää voidakseni mahdollisimman hyvin, joutuu nyt vain mukautumaan tähän uuteen systeemiin, vaikka se tarkoittaakin sitä, että oireeni ajoittain leimahtavat joutuessani tekemään asioita silloin kun olisi levon aika. 

    Ruokarutiinin päivittäminen vastaamaan tätä uutta todellisuutta vaatii sopeutumista ja ajatustyötä, jota olen pyrkinyt viime päivinä tekemään ja jonka tulosta tämä postaus on. Pohdin tässä tekstissäni sitä miten toteuttaa tulehdusta vähentävää ruokavaliota, jonka noudattaminen on mulle tärkeimpiä tulehdussairauteni hoitokeinoja, riittävän hyvin, mutta kuitenkin kohonneet ruoan ja sähkön hinnat sekä rajoittuneen toimintakykyni huomioiden. Jos et ole seurannut blogiani pidempään ja tulehdusta vähentävän ruokavalion ajatus on sulle uusi ja olet kiinnostunut siitä mitä sillä tässä tarkoitetaan, niin suosittelen tässä kohtaa seuraavien vanhempien postausteni lukemista: 

    Paleoruokavaliolta Wahlsin protokollalle: ruokavalio kroonisen sairauden itsehoidon välineenä
    Wahlsin protokolla: kasviksista lisää toimintakykyä ja energiaa


    Ruokalistojen suunnittelemisen raamit 

    Kriteerini valmistamalleni ja syömälleni ruoalle ovat tällä hetkellä seuraavanlaiset: 

    • Ruoan tulee olla terveyssyistä vähintäänkin gluteenitonta ja lehmänmaidotonta ja gluteenittomia viljoja, palkokasveja ja sokeria käytetään vain rajoitetusti. Ruokavalion olisi hyvä sisältää myös runsaasti erivärisiä kasviksia, rikkipitoisia kasviksia kuten kaaleja ja sipuleita, sekä vihreitä lehtikasviksia. 
    • Ruokabudjetti on rajallinen eli ruoan hinta pitää ostoksia suunniteltaessa huomioida. 
    • Arkiruokien tulee olla helppoja toteuttaa ja olla mieluiten sellaisia, että kerralla on helppo valmistaa ruokaa useamman päivän tarpeiksi. 
    • Kokkailussa suositaan nyt ruokia, jotka valmistuvat vähällä sähköllä tai kokonaan ilman sähköä. 
    • Halpoja pörssisähkötunteja, jotka ilmoitetaan lyhyellä varoitusajalla ajankohtaa edeltävänä iltapäivänä, ajatellen kaapista ja pakkasesta pitäisi löytyä myös hyvin säilyviä raaka-aineita, joista saa uunissa kokattua ex tempore isoja satseja ruokaa kerralla. 
    Arjen pyörittäminen on kuluneena syksynä tuntunut puulämmityksineen, sadonkorjuuhommineen sekä raha- ja muine huolineen sen verran työläältä ja raskaalta, että en ole jaksanut syömistenkään suhteen skarpata niin hyvin kuin olisi syytä ja ruokavalio on mennyt huonompaan suuntaan sisältäen liikaa mm. riisiä, gluteenitonta pastaa, palkokasveja, sokeria ja noutoruokaa sekä liian vähän erilaisia kasviksia, joiden saannista mun olisi kroonisesti sairaana tosi tärkeää huolehtia. Nyt kun luonto on asettumassa levolle eikä hyötypuutarha enää teetä hommia, on mulla paremmin aikaa ja energiaa ryhtyä viilaamaan syömisiäni paremmalle mallille ja miettiä tapoja toteuttaa sellaista ruokarutiinia, joka sopii edellä hahmottelemiini nykytilanteen asettamiin raameihin. 

    Koska jatkuva stressaaminen on ihan yhtä epäterveellistä kuin huonosti syöminenkin, niin olen päättänyt, että nyt ei ole (onko koskaan?) oikea aika lähteä tavoittelemaan täydellistä ruokavaliota, vaan riittävän hyvien valintojen tekeminen saa riittää. Käytännössä tämä tulee tarkoittamaan esimerkiksi sitä, että ostoskorista tulee löytymään rajoitetusti muun muassa palkokasveja ja gluteenittomia viljoja, jotka eivät ole terveyteni kannalta optimaalisinta ravintoa, mutta jotka ovat hinnaltaan edullisia sekä nopeasti ja helposti valmistuvia. En myöskään aio laskea päivittäisten kasvisten määriä, kuten tekisin, jos söisin itselleni parhaalla mahdollisella tavalla. 


    Ruokalistan ideointia

    Olen nyt miettinyt ruokia, jotka täyttävät edellä mainitut kriteerit, ja hahmotellut listaa, jonka pohjalta lähteä viikoittaisia ruokalistoja suunnittelemaan. Arkikokkailu tapahtuu pääosin liedellä ja raakaruokia syöden ja viikonloppuna voidaan kokkailla myös tulella. Uunia hyödynnetään silloin kun sähkö on edullista ja silloin tehdään kerralla paljon ruokaa, josta osa pakastetaan tuleviksi aterioiksi. Slowcooker, josta olen haaveillut ja joka helpottaisi ruoanlaittoa sekä jonka avulla olisi helpompaa hyödyntää esimerkiksi halvempaa yösähköä, on yhä hankkimatta, koska en ole jaksanut perehtyä aiheeseen.

    Ilman sähköä valmistuvat ruoat: 

    • Tuorepuurot
    • Smoothiet
    • Tulella tehtävät ruoat: erilaiset kasvis-liha/kanapannut muurikalla, muurikkamuikut ja paistetut perunat, loimulohi, savustettu kala, grilliruoat... 
    • Salaatit: ruokaisat salaatit proteiinilisällä tai lisukesalaatti (esim. coleslaw) ilman proteiinia jonkun kypsennetyn proteiinin kaveriksi 

    Liedellä helposti ja suhteellisen vähällä sähköllä valmistuvat ruoat: 

    • Iso kattilallinen ruokaisaa keittoa, jossa hyödynnetään pakastekasviksia 
    • Sosekeitto
    • Linssikeitto
    • Kattilassa valmistettava kaalipata  
    • Iso satsi paljon kasviksia sisältävää jauhelihakastiketta 
    • Pastaruoat (glut. pastasta) 
    • Munakkaat 
    • Puurot 

    Uuniruoat, joita voidaan tehdä sähkön ollessa edullista:  

    • Peltikasvikset + proteiini (kana, liha, kala, makkara) 
    • Iso satsi kanan rintafileitä, jotka nautitaan esim. coleslaw´n kanssa tai osana ruokaisaa salaattia 
    • Juures-lihapata 
    • Kiusaukset, laatikot 
    • Nyhtökana, nyhtöpossu 
    • Uunimunakas
    • Lihapullat, lihamureke 


    Ostoslistan runko

    Meillä pyritään käytännön syistä käymään kaupassa harvakseltaan ja hankkimaan kerralla vähintään viikon tai mielellään parinkin ruoat, ja olen tätä ajatellen hahmotellut runkoa kauppalistalle, jota sitten aina tilanteen mukaan vähän varioidaan. Lista näyttää tällä hetkellä seuraavanlaiselta: 

    • Pakastekasviksia (suosin sekoituksia, joissa kukka- ja parsakaalta sekä porkkanaa) 
    • Hyvin säilyviä juureksia 
    • Sipuleita
    • Erilaisia tuoreita kaaleja
    • Salaattia
    • Sesongin hedelmiä
    • Muita kasviksia tarjonnan ja hinnan mukaan 
    • Tuoretta kalaa, jos laatu ja hinta on ok
    • Seitiä
    • Katkarapuja 
    • Naudan jauhelihaa
    • Kanan rintafileitä 
    • Kanan paistileikkeitä
    • Pekonia
    • Porsaan kassleria nyhtöpossua varten 
    • Vuohenmaitofetaa
    • Kuivattuja linssejä 
    • Papuja
    • Siemeniä, pähkinöitä 
    • Puurotarpeita
    • Maapähkinävoita
    • Hunajaa
    • Mausteita (kalakastike, soijakastike, ponzu, sriracha, kuivatut mausteet)
    • Oliiviöljyä
    • Etikoita, balsamicoa
    • Kookosmaitoa
    • Tomaattimurskaa (Mutti on parasta) 
    • Soijapohjaista ruokakermaa
    • Kasvimaitoa kahviin 
    • Kahvia
    • Yrttihaudukkeita
    • Vihreää teetä 
    • Kananmunia 
    • Voita 
    • Riisiä, riisinuudelia 
    • Glut. pastaa 
    Pakasteesta ja kaapeista löytyy muun muassa marjoja, omenasosetta, omenamehua, lehtikaalta, mangoldia, pinaattia, riistaa, haukea, perunaa ja valkosipulia, joten näitä meidän ei tarvitse kaupasta tällä hetkellä ostaa. 


    Hahmotelma viikon ruokalistaksi 

    Meillä on ollut pörssisähkö käytössä vasta muutamia viikkoja, joten mulla ei ole vielä ihan selkeää käsitystä siitä miten halvat "uunissakokkaustunnit" ajoittuvat ja kuinka usein niitä on, joten siksi on hankalaa tietää millaiseksi ruoanlaittorutiini ajan saatossa lopulta muotoutuu. Nyt sähkö on koko ajan niin kallista, että uunia ei meillä lämmitetä, vaan mennään liedellä valmistuvilla ruoilla. Mietin miltä viikon ruokalista voisi tällaisessa tilanteessa näyttää ja se voisi olla jotain tällaista: 

    Keitellään sunnuntai-iltana iso kattilallinen keittoa pakastekasviksista, kanasta ja aasialaistyyppisistä mausteista ja syödään sitä esimerkiksi neljän päivän (ma-to) arkilounaina, joita kukin voi lämmittää mikrossa oman aikataulunsa mukaan. Maanantain päivälliseksi katkarapusalaatti, joka valmistuu ilman sähköä. Tiistain ja keskiviikon päivällisenä vaikkapa kasvispitoinen jauhelihakastike, jota kokataan iso satsi ja jonka kaverina nautitaan juures- tai kukkakaalimuusia. Jäljelle jäävä osa kastikkeesta pakastetaan tulevia helppoja ja nopeita aterioita varten. Torstain iltaruokana taas ruokaisa salaatti. Perjantain lounaana joku nopea pasta ja iltaruokana mausteinen kasvis-kanahässäkkä pannulla. Lauantailounaana muikkuja ja perunaa tulella kokaten ja illalla lämmittävää pho-keittoa. Sunnuntaina syödään samaista pho-keittoa sekä sellerimuussia, höyrytettyä parsakaalia ja pannulla paistettua haukea.  Aamupaloina vaihdellen tuorepuuroja, lämmintä chiapuuroa (valmistuu muutamassa minuutissa liedellä), munakasta, smoothieta tai banaanilettuja. Tai jos pakkasesta löytyy edellisten uunikokkausten jäljiltä valmiita aterioita, niin myös niitä voidaan mikrota ruoaksi, jos aikaa tai jaksamista kokkaamiseen ei ole. 

    Täytyy kyllä sanoa, että tällainen ruoanlaitto ja syöminen ei ole elämään iloa tuova asia, vaan ruoissa pysyminen tuntuu suorittamiselta etenkin, jos sähkön hinta pysyttelee niin korkealla, että uunin käyttämisen saa unohtaa. Tämä on kuitenkin tilanne nyt eikä auta muu kuin mennä sen mukaan. Ehkäpä vielä tsemppaan ja innostun vaikka googlaamaan uusia kivoja paleotyyppisiä keitto- ja raakaruokareseptejä viikottaisia ruokalistoja piristämään. 


    Tästäkin selvitään

    Tässä surkutellessani sähkön korkeita hintoja ja niiden vaikutusta elämään muistan, että niin tosiaan, se sähkö ylipäätään on kuitenkin aika kiva ja kätevä juttu - talvella kun edessä voi olla tilanteita, joissa sitä kallista sähköäkään ei ole aina käytettävissä. Näihin tilanteisiin olen varautunut hankkimalla kaappiin sellaista oman ruokavalion mukaista kotivaraa, joka ei vaadi valmistamista tai jonka voi valmistaa vaikkapa kaasulla toimivalla retkikeittimellä tai tulella. Meiltä löytyy aina muun muassa ainekset tuorepuuroon (chiasiemeniä, kookosmaitoa, purkkiananasta, marjoja ja omenasosetta pakkasessa, maapähkinävoita), purkkitonnikalaa, maissikakkuja ja hernekeittoa.

    Vaikka arki tulee tänä talvena olemaan aiempaa hankalampaa ja stressaavampaa, niin yritän muistaa, että meillä täällä Suomessa asiat ovat kuitenkin lopulta aika hyvin ja että tämäkin on vain ohimenevä vaihe, josta selvitään.   



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 




    Continue Reading

    Viime viikon alkupuoli vierähti Tampereella lääkeinfuusioissa ja loppuviikon toivuin ja touhuilin meidän landella - tässä tulevat viikon 45 hyvät & kivat jutut. 

    • Sain taas käydä verovaroin kustannetussa sairaalassa tankkaamassa sarjahoitomaksujen hinnalla suoneni täyteen nestemäistä kultaa, jonka avulla mun immuunijärjestelmältään rikkinäisen elimistöni on mahdollista toimia tasapainoisemmin ja mahdollistaa mulle parempi toimintakyky sekä sen myötä enemmän elämää päiviini. Nämä kolmepäiväiset hoitojaksot eivät ole mitään lomareissuja ja herättävät ristiriitaisiakin tunteita, mutta päällimmäisenä tunnen silti suurta kiitollisuutta siitä, että mulle on annettu mahdollisuus näihin hoitoihin, ja että se hoito, jota mua hoitavalla polilla saan, on parasta mitä tiedän. Tiedän kuulostavani rikkinäiseltä levysoittimelta toistellessani tätä asiaa lähes joka hoitojakson jälkeen, mutta totta se vaan on! Aina infuusioissa käydessäni kiitän mielessäni myös verenluovuttajia, joiden antama lahja tämänkin lääkkeen valmistamisen mahdollistaa. 
    Sain nauttia myös erinomaisesta kanyloinnista, neula osui kaikkina kolmena päivänä ekalla yrityksellä maaliin. 

    Ensimmäinen infuusiopäivä meni lähinnä nukkuessa, toisena päivänä jaksoin vähän myös lueskella läpi muistiinpanojani prosessoinnin alla olevaan kirjaan liittyen. Luureissa soi Jazz Sabbath, joka on mitä parhainta työskentelymusaa. 

    Huvitun huomatessani, että lähes kaikki ne kuvat, joissa itse esiinnyn, on otettu sairaalaympäristössä tai potilashotellissa. Tähän on ihan looginen selitys: vierailen nykyään useammastakin syystä johtuen vain harvoin kodin tai meidän landen ulkopuolella ja sairaala on niitä harvoja paikkoja, joihin mennessäni puen päälle kunnolliset vaatteet ja katson peiliin, mikä tekee linssin tällä puolella vierailemisen miellyttävämmäksi. Tämä kotioloihin sulkeutuminen on vähän surullista, olisi mukavaa päästä jo pikku hiljaa palaamaan vähän normaalimpaan elämään. 



    Heipat sateiselle Tampereelle kolmannen päivän päätteeksi, nähdään taas! 


    • Sain olla yhdessä vanhempieni kanssa viettäessäni heillä kolmepäiväisen hoitojaksoni illat ja yöt. Tämä on asia, jota arvostan joka hetki enemmän. Helppoja ja kevyitä nämä reissut ja visiitit eivät monestakaan syystä ole, mutta sitäkin merkityksellisempiä ja tärkeämpiä.

    • Hoidoista ei tullut tälläkään kertaa juurikaan sivuvaikutuksia, sillä sain jälleen onnekseni mulle parhaiten sopivaa lääkettä. Jo kolmantena hoitojakson jälkeisenä päivänä olin metsässä poimimassa sieniä, mikä olisi ollut aiempien lääkevalmisteiden kohdalla aika lailla mahdoton ajatus hoidoista toipumisen ottaessa tuolloin yleensä vähintään viikon. 


    • Nautin taas niin paljon ensimmäisestä hitaasta hoitojakson jälkeisestä aamusta, kun ei ollut kiire minnekään, vaan sain rauhassa hörppiä sängyssä kahvia kissa kainalossa ja töllöttää läpi viikon aikana rästiin jääneet Huippumalli haussa -sarjan sekä Sykkeen jaksot. 


    • Katsottiin miehen kanssa loppuun belgialainen Pandore-sarja, josta kirjoittelin viime viikon postauksessani ja jonka loppuratkaisua olin jäänyt jännäämään Tampereen-reissun ajaksi. Tarina piti loppuun asti otteessaan. 

    • Huomasin, että pörssisähköön siirtyminen ja pakko hyödyntää halvemman sähkön tunnit huushollaamiseen ja kokkaamiseen ovat lisänneet meillä yhteen hiileen puhaltamista, mitä tulee kotitöiden tekemiseen. Kotihommia on tehty enemmän yhdessä ja niistä on riidelty vähemmän, kun on ollut tietty aikaikkuna, jonka puitteissa hommat on täytynyt saada hoidettua. Aika loistava sähkön kallistumisen sivuvaikutus! 

    • Hyödynnettiin perjantain puoli-ilmainen sähkö laittamalla uunissa hyvää ruokaa, josta nautiskeltiin koko viikonloppu ja jota jäi vielä maanantaillekin: peuran sisäpaistia itse tehtyjen lohkoperunoiden ja uunissa paahdettujen ruusukaalien sekä konjakkisen kastikkeen kera, paahdettua inkivääristä kurpitsa-kanakeittoa, uuniomenoita riisimaitojäätelän kanssa sekä uunimunakasta, johon laitoin muun muassa pikkelöityjä mausteisia kantarelleja. 
    Peuran sisäpaistia riitti useammaksi päiväksi - tässä se nautittiin keitettyjen perunoiden, konjakkisen kastikkeen (jonka pohjana soijaruokakerma) ja lehtikaalisalaatin kanssa. 

    Keittoon tulevat kasvikset uunista tulon jälkeen. 

    Valmiina soseutettavaksi. 


    • Mies bongasi mulle metsäretkellään uuden sienipaikan, josta kävimme lauantaina hakemassa suppilovahveroita kymmenen litran ämpärin täyteen. Osa vanhoista sienipaikoistani on jäänyt hakkuiden alle, joten uuden aarreaitan löytyminen oli iloinen yllätys. Nyt mulla on suppiksia kuivumassa hyvinkin tulevan talven tarpeiksi. Tajusin myös kerrankin perkata sienet jo paikan päällä metsässä, jotta sain ne heti kuivumaan eivätkä ne jääneet ämpäreihin mätänemään, kuten niille on useamman kerran käynyt, kun en olekaan jaksanut niitä tarpeeksi pian metsäretken jälkeen putsata.  




    • Säät suosivat koko viikonlopun ajan ja jaksoin nopean toipumisen ansiosta nauttia aurinkoisista päivistä ja ulkonaolosta kokonaan sisätiloissa vietetyn alkuviikon jälkeen, teki niin hyvää! 



    • Lauantaiöinen tähtitaivas oli upea. 

    • Sain otettua viimeiset kasvimaan antimet (lehtikaalit) tulevien lumien alta talteen ja nyt saan olla ihan lomalla puutarha-asioista monta kuukautta ja keskittyä enemmän juttuihin, jotka mua todella kiinnostavat! 


    • Isäni luopui polkupyörästä, jota aina teininäkin lainailin, koska se vaan rullasi kevyemmin kuin yksikään muu kokeilemani fillari, ja sain sen maalle omaan käyttööni. Pyörä on juuri niin hyvä ajaa kuin muistinkin, mutta tuli silti suru siitä, että sitä ajan nyt minä eikä isä, jonka heikentyvä kunto vaatii häntä luopumaan asioista yksi toisensa jälkeen. 


    • Yle Areenan Pause, jossa kuusi somevaikuttajaa jää kahdeksi viikoksi sometauolle ja pohtii somen ja siitä tauon ottamisen vaikutusta elämäänsä, oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä sarja tällaiselle itsekin somessa liikaa roikkuvalle ihmiselle. Suosittelen sullekin, jos on haasteita tämän asian kanssa. 

    • Tämä tyyppi siskoineen tarjoili taas tassuterapiaa sekä huolehti taloon sisälle pyrkivän hiirikannan kurissa pidosta. 
    Hiirijahdin jälkeen väsyttää. 


    • Ukrainalaisten juhlintaa Ukrainan joukkojen takaisin valtaamassa Hersonissa ei voinut kuivin silmin katsella ja kuunnella. 


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 

    Continue Reading
    On taas kuluneen viikon hyvien ja kivojen juttujen läpi käymisen aika. Vointini on ollut parempikin ja iso osa rajallisista energioista meni ihan vaan arjen pakollisista askareista selviytymiseen, mutta sain ilokseni pitkästä aikaa myös toteuttaa omaa yhteiskuntatieteilijäpuoltani lukemalla itselleni mieluista uunituoretta artikkelikokoelmaa, tuntui siltä kuin olisin kotiin tullut! 

    Saimme talvivalkosipulit istutettua

    Lokakuussa tilanne puutarhahommien suhteen on yleensä se, että puutarhurointiväsymys vaivaa ja ajatus ensilumesta tuntuu tervetulleelta - niin tänäkin vuonna. Viimeisiä voimankoetuksia ennen puutarhan talviunille saattelemista on talvivalkosipuleiden istuttaminen ja katteen levittäminen, sen jälkeen on lupa kääriytyä viltin sisään ja unohtaa hyötypuutarhan olemassaolo seuraavaan kevääseen asti. Iloksemme saimme tämän homman hoidettua viime viikolla loppuun. Mies ajoi viikonloppuna traktorilla pellon kuohkeaksi ja sekoitti mullan sekaan naapurilta saatua hevon peetä, minkä jälkeen osa tämän kesän sadon kynsistä pääsi möyhittyyn maahan vedettyihin vakoihin muhimaan ja sai päälleen multa- ja olkipeiton, jonka alla on hyvä viettää talvea. 

    Kerran talvivalkosipulin kasvatusta kokeilleena paluuta keväällä istutettavaan pienempään valkosipuliin ei ole enää ollut: talvivalkosipuli on lajikkeena ylivertainen ja kateviljely viljelytapana vaivaton, koska siinä säästyy rikkaruohojen nyppimiseltäkin. Valkosipulit laitetaan syksyllä maahan ja keväällä ja kesällä heitetään lannoitetta niiden niskaan ja siinä se, ei muuta kuin satoa nauttimaan. Suosittelen ehdottomasti talvivalkosipulin valitsemista kasvatettavaksi lajikkeeksi, jos valkosipulin itse kasvattaminen kiinnostaa!   






    Käytimme kissat rokotettavina 

    Kotikissojen nykyinen rokotusväli on 3 vuotta, mikä aiheuttaa välillä haasteita seuraavan rokotuksen ajankohdan muistamisen suhteen. Rokotusten väli pääsi tällä kertaa vähän venähtämään, mutta onneksi asia muistui mieleen ja saatiin homma hoidettua. 

    Karvaisten ystävien käyttäminen eläinlääkärillä on aina vähän kuumottavaa hommaa, vaikka tyypit vaikuttaisivat kuinka terveiltä, sillä kissathan ovat tunnetusti mestareita huonon olonsa peittämisessä ja ennen lääkärireissua mieleen hiipii se mahdollisuus, että entäs jos jotain on sittenkin vialla... Kaikki vaikuttaisi olevan kuitenkin ihan kunnossa meidän kissoilla lukuunottamatta hammaskiveä, joka toiselta pitäisi talven aikana putsauttaa pois. Iso helpotus! Saimme kunnallisella eläinlääkärillä hyvää hoitoa, eläinlääkärillä oli hyvä tatsi niin eläinten kuin ihmistenkin suhteen. Ja kissat olivat taas uskomattoman reippaita ja rauhallisia, näiden tyyppien kanssa on helppo lähteä mihin vaan! 


    Sain Haavoittuva toimijuus -kirjan lainaan 

    Kaikki mitä lääkäri, kulttuuriantropologi Marja-Liisa Honkasalo tekee, kiinnostaa mua, ja hankin yleensä käsiini hänen uudet julkaisunsa. Hän on tutkimustyössään kiinnostunut yhteiskunnan katvealueille luisuneiden tai sysättyjen ihmisten kokemuksista sekä tavoista, joilla heidän toimijuutensa toteutuu hankalissa elämäntilanteissa. Honkasalo on aikanaan tutkinut muun muassa diagnosoimattomien kipupotilaiden sairauskokemuksia, mikä on erityisen kiinnostavaa näin itsekin diagnoositta sairastavan näkökulmasta. En ole tainnut aiemmin mainita, että myös blogini nimi on Honkasalon ajattelun inspiroima! Hän on kirjoittanut useissa yhteyksissä "pienestä toimijuudesta", jota ihmiset toteuttavat tilanteissa, joissa elämää määrittää aktiivisen ja eteenpäin menevän toimijuuden sijaan enemmänkin tilanteen sietäminen ja sinnitteleminen. Hän kirjoittaa niistä pienistä otteista, joilla pidetään kiinni yhteisen maailman reunasta silloin, kun maailma ei enää pidä ihmisestä kiinni kuten ennen. Honkasalon ajatus pienistä otteista ja pienestä toimijuudesta tavoittaa jotain olennaista omasta diagnoositta sairastamisen kokemuksestani ja koska blogini punainen lanka on diagnoosittomuus, niin blogini nimi valikoitui aikanaan tältä pohjalta. Mun on pitkään pitänyt avata blogini nimen taustoja, mutta se on tähän asti jäänyt tekemättä - parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Tästä voisin kirjoittaa joskus lisääkin. 

    Mutta palatakseni tämän postauksen aiheeseen: viikon kivoimpia juttuja oli se, että sain kirjastosta käsiini artikkelikokoelman Haavoittuva toimijuus, jota Marja-Liisa Honkasalo on ollut toimittamassa ja joka koostuu artikkeleista, joissa pohditaan kysymystä toimijuuden rajoista ja mahdollisuuksista hauraissa ja vaikeissa elämäntilanteissa elävien ihmisten kuten vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivien, korvaushoidoissa olevien huumeriippuvaisten, hoivakodin asukkaiden, muistisairaiden ja omaishoitajien kohdalla. Tämä kirja kiinnostaa mua monestakin syystä ja luen sitä useammasta näkövinkkelistä käsin - toisaalta itsekin diagnoositta jääneen sairauteni takia toimijuudeltani haavoittuvana, ja toisaalta yhteiskuntatieteilijänä, jota kiinnostaa se, miten näitä yhteiskunnan katvealueita ja pienen toimijuuden muotoja onnistutaan tavoittamaan ja valottamaan tieteellisen tutkimuksen keinoin. Honkasalo tutkimusryhmineen tekee hurjan tärkeää työtä ja toivon sydämestäni tämän kirjan päätyvän sosiaali- ja terveysalan asioista päättävien ihmisten käsiin. Kirjoittelen lisää ajatuksiani kirjasta, kunhan saan luettua sen loppuun ja jäsenneltyäni ajatuksiani lukemaani liittyen. Kirjan koko nimi on Haavoittuva toimijuus - sairastaminen ja hoiva hyvinvointivaltion laitamilla ja sen ovat toimittaneet Marja-Liisa Honkasalo, Leila Jylhänkangas ja Anna Leppo, tarkemmat tiedot löytyvät kustantajan sivuilta. 



    Hämeenlinnan kaupunginkirjasto, I love you! Pikkukaupungin kirjastoksi täältä löytyy todella hyvä ja laaja valikoima erilaista kirjallisuutta ja palvelu on mitä parhainta. Uutuudet saapuvat luettavaksi paljon nopeammin kuin esimerkiksi Tampereella, missä varausjonot ovat tietysti pidemmät, ja sekös mulle sopii. 


    Säästimme sähköä  

    Meillä "nautitaan" tätä nykyä pörssisähköstä, mikä tarkoittaa sitä, että aina alkuillasta tutkimme hartaudella Tuntihinta-sovelluksesta seuraavan yön ja vuorokauden tuntikohtaisia sähkön hintoja ja teemme sen pohjalta suunnitelmia tiski- ja pyykkikoneen pyörittämisen sekä ruoanlaiton suhteen. Koneiden pyörittämiset pyritään ajoittamaan halvemman sähkön ajankohtaan, joka tarkoittaa usein vuorokauden ensimmäisiä tunteja tai viikonloppua, ja tuolloin pyritään myös kokkaamaan kerralla isompia satseja ruokaa kalliimmilla tunneilla mikrottavaksi. Myös kaikkien mahdollisten akkukäyttöisten härveleiden akut ladataan aina täyteen halvempien tuntien aikana. Onhan tämä aikamoista säätämistä, joka hankaloittaa arjen pyörittämistä aikalailla, mutta ainakin vielä olen jaksanut suhtautua asiaan enimmäkseen huumorilla ja naureskellen. 

    Pari isompaa huushollausrupeamaa saimme pidettyä viime viikolla, joka tuotti muun muassa kasapäin puhdasta pyykkiä, kaksi isoa kattilallista omenasosetta pakkaseen oman sadon ompuista, useamman litran kalakeittoa, kaksi vuoallista inkivääristä kurpitsa-possupataa, ison jauhelihamurekkeen, uunimunakasta neljän aamun aamupalaksi ja omenapiirakan. Mulle näiden rupeamien toteuttaminen tarkoitti sitä, että niitä ennen ja niiden jälkeen piti varata runsaasti aikaa levolle, sillä isomman kaliiberin kokkaaminen tarkoittaa sitä, että joudun ylittämään oman rasitusikkunani rajat, joka sitten kostautuu olossa. Motivaatiota hommaan antaa kuitenkin sähkönkulutuskäppyröiden niiaaminen, olemme onnistuneet viime aikoina vähentämään sähkönkulutustamme ihan merkittävissä määrin! Uuni huutaa siis jatkossakin vain halvemmilla tunneilla ja niin, että siellä kokataan isoja satseja ruokaa kerralla, ja ilmalämpöpumput laitetaan päälle vasta kun on aivan pakko ja mieluiten vain edullisimpien tuntien aikana. 


    Aika moni varmaan huushollasi ja saunoi lauantaina ihan huolella! Mulle sattui lauantaille voinnillisesti tosi huono päivä ja koko alkupäivä meni levätessä ja itseä kootessa, jotta illalla jaksaisin huudattaa uunia sekä pyörittää pesu- ja tiskikonetta. 


    Palkinnoksi urakasta omenapiirakkaa ja kahvia aurinkoisella laavulla. 

    Sähkönsäästöä se on tämäkin eli pystyyn kuivuneiden puiden hakeminen metsästä ja pilkkominen polttopuiksi, joilla lämpeää niin sauna kuin talokin. Onneksi on oma metsäpläntti ja mies, joka jaksaa puuhommia tehdä. 


    Rakastuin jälleen merinoon

    Hommasin viime syksynä itselleni merinovillapitkikset ja merinovillapaidan talven ulkoilujen lämmikkeeksi ja rakastuin niihin, ei tule montaa mukavampaa materiaalia mieleen. Merino tuntuu ihanalta iholla ja se lämmittää olematta raskas tai tukala. Nyt kun täytyy säästää talon lämmityksessä ja sisälämpömittari näyttää välillä 16 astettakin, niin mun ei tarvinnut montaa kertaa miettiä kerraston yläosan hankintaa sellaisen tullessa hyvään alennukseen erään urheilukamppeita myyvän verkkokaupan synttärialessa. Ja ai vitsit miten mukavalta tämä kerrasto tuntuu päällä, luulen että tulen asumaan siinä tulevan talven ajan!


    Peiton alla merinovillaan kääriytyneenä tarkenee lueskella. 



    Muita kivoja hetkiä viikon varrelta 


    Joudun käyttämään niin ison osan ajastani ja energiastani ruokahuollon pyörittämiseen, että jonkun muun tekemän ruoan syöminen tuntuu luksukselta. Nepalilaisessa Himalaya Kitchenissä Hämeenlinnassa on hyvät lounaat, harmi vaan että iso osa annoksista sisältää mulla vältettävien raaka-aineiden listalla olevia maitotuotteita. En jaksanut asiasta tällä kertaa stressata eli söin butter chickenini hyvällä ruokahalulla. 

    Tuttu näky ikkunasta ulos katsoessa, tällä kertaa peurat olivat liikkeellä viiden porukalla. 

    Piipahdus lähimetsään tuotti mielenrauhaa ja yhden uunipellillisen verran suppiksia. 



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 
    Continue Reading


    Eipä ole tullut kirjoitettua kuulumisia tänne blogiin sitten kesän alkupuoliskon, jollei viikoittaisia hyvät & kivat -postauksia lasketa, joten nyt voisi olla "missä mennään" -aiheisen postauksen aika. Mieli on tehnyt monesti kirjoittaa, mutta voimia tällaisen postauksen tuottamiseen ei ole ollut, etenkään kun olen halunnut saada kesän reissupostaukset kirjoitettua ja ulos mahdollisimman pian ja olen siksi priorisoinut niiden työstämistä (ja tästä huolimatta osa reissupostauksistakin edelleen odottaa kirjoittamista ja julkaisemista). Myös viikon hyvät & kivat -postausten kirjoittamiseen menee yllättävän paljon aikaa ja energiaa, vaikka noiden postausten kirjoittaminen onkin samalla tietyllä tavalla energisoivaa. 

    Edellä kirjoittamastani käykin siis jo ilmi, että voimia on ollut rajallisesti, ja että niitä on ollut käytettävissä kirjoittamiseen vähemmän kuin olisin toivonut. Mutta vaikka voimia on ollut edelleen rajallisesti, niin niitä on onneksi ollut nyt paljon enemmän esimerkiksi vuoden alkupuoliskoon verrattuna, jolloin kärsin sairauteni aiheuttaman fatiikin ja saamieni hoitojen pitkäkestoisten sivuvaikutusten lisäksi myös oletettavasti rokotusten aiheuttamasta, kuukausia jatkuneesta voimattomuudesta. Joskus kesän puolivälissä olo alkoi olla onnekseni palautunut omaksi normaalikseni, ja kun sitten onnekkaan sattuman kautta sain vielä vaihdettua saamani lääkkeen toiseen, sivuvaikutuksettomaan, niin olin onneni kukkuloilla: elämä voittaa ja ehkäpä jaksan hiukan taas elääkin! Näin myös elokuun alkupuoliskolle kaavaillut pienet kesäreissut vanilla pääsivät toteutumaan ja jaksoin varsinkin toisen, pidemmän näistä reissuista varsin hyvin. Olen saanut nyt myös kesän jälkeen jatkaa tällä uudella, mulle parhaiten sopivalla lääkkeellä, ja olen säästynyt niiltä koomailuviikoilta, joita hoitojaksot ovat mulle aiemmin aiheuttaneet. Koomailua on kyllä sen sijaan aiheutunut välillä siitä, että olen kohentuneen vointini huumassa innostunut taas ylittämään rasitusikkunani rajoja niin että paukkuu sillä seurauksella, että vointi on romahtanut ja sen palautuminen omaksi normaalikseni on ottanut aikaa. 

    Jaksaminen on siis ollut kaiken kaikkiaan parempaa verrattuna esimerkiksi kevättalveen, mutta tämä kuluva syksy on ollut sellainen, että se on teettänyt paljon sellaista hommaa, joka on nielaissut valtaosan käytettävissä olevista voimavaroista ja jättänyt niitä vain vähän esimerkiksi harrastuksille, kuten bloggaamiselle. Onneksi ehdin elokuussa vähän elämään ja nauttimaan elämästä, koska syksy on tuonut mukanaan sellaisen todellisuuden, johon ei ole tätä ennen onneksi ollut tarvetta tutustua. Tiedossa oli toki jo keväällä, että sotahinnat tulevat kurittamaan meistä monia ja tuomaan arkeen monenlaista kurjuutta, mutta silti nykyiset ruoan ja varsinkin energian hinnat ovat olleet isku päin pläsiä. Kun syksy on ollut aiemmin mun lempivuodenaikani, josta olen nauttinut kuljeskelemalla järjestelmäkameran kanssa luonnossa syksyn värejä muistikortille tallentaen sekä käyden esimerkiksi museokierroksilla ja kuuntelemassa livemusiikkia (näitä kahta viimeistä en tosin ole harrastanut korona-aikana), niin tämä syksy on mennyt miettiessä sitä miten saisi pitkän talven yli elettyä niin, että kuluttaa mahdollisimman vähän rahaa mihinkään. Syyniin ovat päässeet niin talon lämmitysmenetelmät, sähkönkulutustavat kuin kokkailu- ja syömistottumuksetkin eli ne pakolliset asiat, joita ei voi laittaa tauolle, vaan jotka on hoidettava jotenkin. Muihin kuin pakollisiin asioihin ei tunnu nyt mahdolliselta kuluttaa rahaa, koska on tiedossa, että eleleepä esimerkiksi sähkön kulutuksen suhteen miten niukasti tahansa, niin talven sähkölaskut tulevat silti olemaan valtavat. 

    Niinpä viimeiset puolitoista kuukautta ovat tarkoittaneet meidän yhden palkansaajan taloudessamme muun muassa opettelemista lämmittämään taloa ja talousvettä puilla öljyn ja sähkön sijaan (tai palelemista tai kylmää vettä, jos ei jaksa tehdä ja ylläpitää tulta), polttopuiden tekoa, puusaunassa saunomista ja vatipesuja kaivovedellä, kokkaus- ja pyykkäysmaratoneja "halvan" sähkön aikana ja sen jälkeen uunin laittamista käyttökieltoon kalliin sähkön aikana, itselle terveellisimmästä ruokavaliosta tinkimistä taloudellisista syistä, sähköä säästävien kokkailutapojen selvittelyä, samojen vaatteiden käyttämistä pidempään pyykkäysvälin kasvattamiseksi, kasvimaan antimien jalostamista pakkaseen ihan urakalla sekä karpaloiden sekä puolukoiden poimimista talvea varten. Kroonisesti sairaalle vajaakuntoiselle tässä on ollut savottaa ihan riittävästi ja touhuaminen on vaatinut vastapainokseen paljon lepoa, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole ollut. En ole jaksanut koko syksynä edes kaivaa järkkäriä kamerarepusta esille. 

    Olen huomannut, että haastavassa tilanteessa musta kuoriutuu jälleen kerran se reipas pärjääjä, joka laittaa tunteet ja ahdistuksen sivuun ja ryhtyy hihat heiluen analysoimaan tilannetta ja ratkomaan asiaan liittyviä ongelmia. Samalla ärsyynnyt siitä, jos muut tilanteessa jäävätkin vellomaan negatiivisissa tunteissa ongelmanratkaisuun keskittymisen sijaan, enkä jaksa ja kykene ottamaan vastaan heidän ahdistustaan. Se, että ei lamaannu, vaan kykenee hankalassa tilanteessa toimimaan tilanteen korjaamiseksi, on hyvä piirre, mutta tällaisen toimintatavan kääntöpuolena on tunteiden tukahduttaminen sekä tietynlainen sisäänpäin kääntyminen, millä voi olla negatiivisiakin seurauksia, jos niitä tunteita ei jossain vaiheessa käsittele tai jos se johtaa selän kääntämiseen heille, joille on luonteenomaista toimia tilanteessa toisin. Onneksi nykyään tiedostan tämän asian ja voin yrittää tehdä jotain asian eteen. 

    Kun luen blogeja, selailen somea, seuraan uutisia ja kuuntelen tuttujen juttuja, niin huomaan taas miten eri todellisuuksissa me ihmiset elämmekään tätäkin erikoista syksyä ja tulevaa talvea. Monet ovat pakotettuja minimoimaan kaiken kulutuksen ja elämisen menot selvitäkseen ilman luottotietojen menetystä tulevasta talvesta, kun taas osa ihmisistä tuntuu elävän "koronan jälkeisen" (vaikka korona on kaikkea muuta kuin ohi) ajan huumaa reissaten, shoppaillen ja harrastaen kuten "vanhoina hyvinä aikoina". Itselläni olo on nyt ehkä ulkopuolisempi kuin koskaan suhteessa muuhun yhteiskuntaan, vaikka jossain siellä reunalla on diagnoosittoman sairastamisen ja kaiken siitä seuraavan takia tullutkin elettyä jo pienen ikuisuuden ajan. Samalla tiedostan, että sopeutuminen tähänkin tilanteeseen on mulla ehkä helpompaa kuin monilla muilla tavallisesti osallisuutta enemmän kokevilla, koska olen tottunut tietyllä tapaa ulkopuolisuuden kokemiseen. Ja samalla kun kirjoitan reunalla elämisestä muistan, että suhteessa moniin muihin ihmisiin olen sittenkin monin tavoin etuoikeutettu ja että musta pidetään edelleen erilaisin säikein kiinni eikä mun ole annettu pudota yhteiskunnan ulkopuolelle, tämän asian ajatteleminen synnyttää kiitollisuuden tunteita. Lisäksi on niin, että ne ongelmat, joiden kanssa meidän taloudessamme tullaan tulevana talvena taistelemaan, johtuvat paljolti siitä, että meillä on niin paljon neliöitä ylläpidettävänä. Eipä siis tee hirveästi mieli valittaa, vaan kestää tilanne ja lähteä ratkomaan sitä käytännön teoin. 

    Nyt eletään lokakuun puoltaväliä, jolloin ensilumi on joskus satanut näillekin korkeuksille, joten sadonkorjuuhommien kanssa ollaan jo loppusuoralla. Omenasosetta pitäisi jaksaa vielä vääntää oman sadon ompuista, joita riittää, ja lehtikaali ja osa mangoldista odottaa vielä pakastamista. Talvivalkosipulit ovat istuttamatta, ne pitäisi saada pian maahan. Puita tarvitaan lisää, se on miehen hommia. Mun tehtävälistallani on miettiä sitä miten saamme talven aikana kokattua suhteellisen fiksua ja edullisempaa ruokaa mahdollisimman vähällä sähköllä sekä selvitellä mahdollisia hankintoja tähän liittyen, reunallinen muurikkapannu tulella käytettäväksi ja slowcookerin hankinta ainakin kiinnostavat. Kohta siirrymme pörssisähkön käyttäjäksi, joten slowcookerista olisi hyötyä silloin sikälikin, että sitä voisi käyttää myös halvemman yösähkön aikana. Myös tiski- ja pyykkikonetta tullaan kohta pyörittämään mahdollisuuksien mukaan yöllä. Tilasin itselleni myös merinovillakerraston yläosan urheilukaupan alesta ja toivon, että se auttaa sietämään matalampia huonelämpötiloja, alaosa löytyy jo viime syksyltä ja se on ehkä mukavin ja lämpimin vaatekappale, jonka olen koskaan omistanut. Talveen ja ylläreihin, joita voimme itänaapurimme odottaa meille järjestävän, on valmistauduttu laittamalla kotivara kuntoon, mikä tuo tietynlaista mielenrauhaa. Uutisten lukeminen laittaa omat ongelmat mittakaavaan ja tulee tunne, että ei tässä ole mitään hätää ja että tästä kyllä selvitään. 

    Tänään korjaillaan lämmityskattilaa, joka otti hieman osumaa mun jäätyäni lämmittämään sitä yksin puilla ja saatuani kattilan ylikuumenemaan, koska en ollut saanut hommaan kunnollisia ohjeita - voin kertoa, että se oli pelottava episodi, jonka aiheuttamasta stressistä ja rasituksesta toivuin monta päivää. Myöhäiseksi lauantailounaaksi valmistetaan muikkuja ja oman maan perunoita muurikalla, ja illalla lämpeää puusauna. Ehkäpä jaksan laittaa myös satsin omenasosetta tulemaan, toivotaan. Toiveissa olisi myös metsäytyminen viikonlopun aikana ja samalla poimin mahdolliset suppilovahverot talteen. 

    Toivotan myös sulle mukavaa syksyistä viikonloppua!



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 

    Continue Reading
    Taas on kuluneen viikon hyvien ja kivojen juttujen listaamisen aika. Vointini ei ollut viime viikolla kovin hyvä ja jouduin käyttämään paljon aikaa lepäämiseen, joten iloa piti etsiä ja löytää pienistä asioista. Parhaita hetkiä olivat ne, kun oloni koheni sen verran, että jaksoin toteuttaa sisäistä marttaani, mikä taas vähensi stressiä tulevan talven energia- ja ruokalaskuista selviytymiseen liittyen. 

    Hyödynsin viimeiset "halvan" sähkön tunnit

    Hyvästelin "halvan" sähkön syyskuun viimeisen päivän iltana ja päätin, että koska uuni on kunnon sähkösyöppö, niin tulevien sähkölaskujen leikkaamiseksi meillä uuniruoat menevät nyt joksikin aikaa tauolle. Tiistai-iltana kuulin kuitenkin saaneeni väärää tietoa uuden sähkösopimuksen alkamisajankohdasta, sähkö kallistuisikin vasta huomenna keskiviikkona. Leveä hymy levisi kasvoilleni: huomenna muuten syötäisiin sitä ihanaa paahdettua kurpitsakeittoa, jota teen joka syksy oman maan kurpitsoista! Ja kun uunia nyt ryhtyisin lämmittämään, niin pitäisihän siitä ottaa kaikki ilo ja hyöty irti eli jotain muutakin ruokaa täytyisi kehitellä niistä raaka-aineista mitä kaapeista ja hyötypuutarhasta sattuu löytymään. 

    "Säästettyäni sähköä" huudattamalla uunia tuntikausia puolikuntoisena ja sammutettuani sen kello 23.58 tiistain puolella oma oloni oli kuin roadkillillä, mutta jaksoin silti ihailla tiskipöydällä jäähtyviä kahta uunivuoallista kasvis-makkarahässäkkää, isoa kattilallista paahdettuja kasviksia ja kanaa sekä vuokaa, jossa lepäsi mun neljän seuraavan päivän aamupalani eli uunimunakas. Siitä olisi helppoa sitten seuraavina päivinä mikrota ruokaa, kun ei kokkausrupeaman aiheuttamalta ylirasitustilalta juuri muuhun kykenisi... En ollut enää seuraavana päivänä huonovointisuudessa velloessani ihan varma siitä oliko tuo mun järkkäämäni sähkönsäästötempaus sittenkään niin hyvä ja kiva idea, mutta toivottavasti viimeistään siinä vaiheessa taas hymyilyttää, kun katsoo tuon loppuviikon sähkönkulutuskäppyröitä. Ja se kurpitsakeitto, siitä tuli herkullista!   
     

    Oman sadon kurpitsoita. 

    Lehtikaali saa kasvaa vielä lavakauluksissa, sillä se ei ensimmäisistä kylmistä öistä hätkähdä ja tuoretta vihreää voi näin nauttia suoraan puutarhasta ensilumiin asti. 

    Rakastan näitä helppoja aamuja, joina ei tarvitse kuin keittää kahvi ja työntää aiemmin valmistetun uunimunakkaan palanen mikroon lämpeämään. 


    Opin lämmittämään taloa puilla

    Kirjoittelin jossain aiemmassa viikkopostauksessani, että olen oppinut lämmittämään talousvettä energialaskuissa säästämiseksi öljyn sijaan puilla, ja kuluneella viikolla siirryin marttailun seuraavalle tasolle opettelemalla lämmittämään puilla koko taloa pelkän käyttöveden sijaan. Pannuhuoneessa sijaitsevaa öljykattilaa pystyy siis käyttämään sekä öljyllä että puilla, ja katkaisinta vääntämällä voi valita sen lämpeääkö vain hanasta tuleva käyttövesi vaiko myös patterit. On ollut iso ilo havaita, että sähkö- ja öljylaskuissa on mahdollista säästää, jos vaan jaksaa kaataa ja pilkkoa puita (minä en jaksa, toivottavasti mies jaksaa) ja lyödä kalikkaa pesään palamaan. 


    Pakastin pinaattia 

    Nyt aletaan olla siinä vaiheessa sadonkorjuuta, että valehtelisin, jos väittäisin saavani kasvimaan antimien talven varalle säilömisestä jotain erityisiä kiksejä - pikemminkin toivon, että loppuisi jo tämä ylimääräinen keittiörumba, koska normaalin ruokahuollon pyörittämisessäkin on ihan tarpeeksi hommaa vajaakuntoiselle. Silti, kyllähän se kivalta tuntuu, kun saa taas yhden satsin vaikka pinaattia nostettua kasvimaalta, nypittyä, pestyä, ryöpättyä, soseutettua ja laitettua jääpala- ja suklaamuoteissa pakkaseen annospaloina jäätymään, ja vielä hauskempaa on saada pitkin talvea kaivaa sieltä pakkasesta oman maan käytännössä ilmaista luomupinaattia ruokien joukkoon. Laitoin viime keväänä ekstrapaljon erilaisia vihreitä kasvamaan, koska ennakoin silloin jo ruoan hintojen nousua ja halusin tehdä asioita, joiden ansiosta voisin ruoan kallistumisesta ja pienistä tuloista huolimatta syödä myös tulevana talvena mahdollisimman fiksusti, ja nyt sitä satoa sitten korjataan. En suostu ottamaan asiasta paineita, vaan harrastan sadonkorjuuta pienissä erissä silloin kun vointi sen sallii. 


    Pinaatti viihtyi kuluneena kesänä kasvimaalla hurjan hyvin. En tiedä kuinka mones iso ämpärillinen tuoretta pinaattia tämä on. 

    Omenasato on tänäkin vuonna valtaisa ja iso osa omenoista on ihan täydellisiä! Rakastan erityisesti tätä lajiketta, jonka nimeä en tiedä. Seuraavana tehtävälistalla onkin oman sadon omenoiden keittelemistä soseeksi pakkaseen. 

    Löysin syksyn ensimmäiset suppilovahverot 

    Tämä syksy on ainakin meidän kulmilla Etelä-Suomessa ollut kummallinen, suppilovahveroiden nousua on saatu odottaa näihin päiviin asti. Lähimetsän vakiopaikaltani bongasin kuitenkin kuluneella viikolla lopulta ensimmäiset ruskeat lakit ja niitä riitti kuivumaankin asti yhden uunipellillisen verran, loput syön munakkaiden seassa. Tykkään suppiksista erityisesti siksi, että niitä on helppo säilöä myös talven varalle, koska niiden maku ja rakenne ei kärsi kuivatuksesta yhtään eikä kuivatukseen tarvitse käyttää sähköä, vaan se hoituu levittämällä sienet ihan vaan sanomalehden päälle kuivumaan. Viikon yksi hyvä uutinen oli myös se, että hirvikärpäsaika näyttäisi olevan ohi ja metsässä on taas mukavaa kulkea. 


    "Nyt siellä kasvaa pieniä sieviä sieniä" soi päässäni sieniä kuivumaan levitellessäni. 


    Meille ylimääräiset kissanruoat menivät käyttöön

    Meidän kissamme eivät onneksi ole kovin nirsoja, mutta välillä tulee hutiostoksia tai sitten kissat kyllästyvät joihinkin ruokiin syötyään niitä pitkään. Näitä huteja meillä on ollut pitkään kerääntyneenä kellariin ja arkkupakkasen pohjalle. Onneksi asia tuli naapurin kanssa puheeksi, sillä naapurista löytyy kaksi viiksekästä kaveria, joille kelpaa kaikki. Tuli hyvä mieli siitä, että saatiin hankitut ruoat uppoamaan tyytyväisiin suihin eikä hävikkiä muodostunut. 

    Hengittelin ja neuloin kotilaavulla

    Huonompivointisina päivinäkin pyrin ulkoilemaan edes sen verran, että menen pihan perällä sijaitsevalle laavulle istumaan ja vaikka juomaan kahvia tai teetä. Parempana päivänä jaksan ottaa neuletyönkin mukaan ja edistää sitä. Näissä hetkissä elimistö lepää ja mieli rauhoittuu. 


    Happea ja mielenrauhaa. 

    Pitkästä aikaa neuletyön äärellä. 


    Ihailin oman pihan ruskaa

    Syksy on lempivuodenaikani ja rakastan kuljeskella luonnossa ja kaduilla tallentamassa syksyn sävyjä järjestelmäkamerani muistikortille. Tänä syksynä mulla ei ole juuri ollut tähän mahdollisuuksia ja se vähän harmittaa. Onneksi omalla pihallakin on nyt päässyt nauttimaan väriterapiasta. 






    Läheiseni selättivät koronan 

    Niin se korona vaan löysi muutama viikko takaperin munkin lähipiirini ihmiset, vaikka he ovat riskiryhmäläisinä eläneet varsin suojattua elämää ja pyrkineet välttämään tartunnan saamisen. Nyt tilanne näyttää kuitenkin hyvältä ja he ovat parantuneet eikä mitään jälkiseuraamuksia taudista ole havaittavissa. Etukäteen ja taudin aikanakin jännitin aika lailla sitä miten he tulisivat taudista selviämään, mutta nyt tämäkin asia on koettu eikä tarvitse enää arvailla, tämä on iso helpotus.  


    Katsoin ruotsalaista Ohuella langalla -draamasarjaa

    Ylen Areenaan ilmestyy sunnuntaisin jaksoja ruotsalaisesta Ohuella langalla -draamasarjasta, josta tykkään paljon. Kyseessä on sarjan kakkoskausi ja myös ykköskausi on katsottavissa Areenassa kokonaisuudessaan. Elämänmakuinen sarja kertoo malmölaisten poliisien elämästä eli se kuvaa poliisien arkea ja työtä. Katson aika paljon erilaisia rikossarjoja ja tämä ruotsalainen draamasarja on mukavaa vaihtelua niille poliisisarjoille, joissa pääpaino on rikosten ratkomisessa. Uusi kausi myös ilmestyy Areenassa aika tuoreeltaan eli sarjasta tekee kiinnostavan sekin että siinä käsitellään ajankohtaisia teemoja. 



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 

    Continue Reading
    Viime viikko oli taas uutisviikkona sellainen, että mieli meinaa jäädä prosessoimaan maailman tapahtumia ja oman pikku elämäni hyvistä ja kivoista asioista kirjoittaminen tässä tilanteessa tuntuu jotenkin vähän hassulta. Samalla kuitenkin tiedän, että positiivisiin asioihin huomion kiinnittäminen tulee nyt tarpeeseen enemmän kuin koskaan ja auttaa jaksamaan huonojen uutisten keskellä - suosittelenkin vastaavanlaista harjoitusta kaikille. Tässä tulee siis mun viime viikkoni hyvän mielen asioita. 

    Lääkeinfuusiot sairaalassa ja yöpyminen potilashotellissa 

    Siinä, että joutuu viettämään kolme päivää sairaalassa piikitettävänä, mittailtavana ja lääkittävänä, ei sinänsä ole mitään mukavaa, mutta se, että mulle on annettu mahdollisuus tällaisten hoitojen, joilla sairauteni pysyy paremmin kurissa ja joiden ansiosta saan lisää myös toimintakykyistä aikaa, saamiseen, on mulle iloa ja kiitollisuuden tunteita tuottava asia. Etenkään silloin, kun sairastaa epäselvällä diagnoosilla, kuten itse teen, hoitojen piiriin pääsy ei ole itsestäänselvyys. Tällä kertaa mulle kolahti jotenkin erityisen vahvasti se, miten etuoikeutettu mä oikeasti olen saadessani näitä hoitoja, joita en ilman suomalaista sairaanhoitosysteemiä pystyisi ikinä itselleni kustantamaan (nyt maksan vain sarjahoitomaksut infuusiopäivistä). Sain taas hyvää hoitoa ja lääkärinikin kävi infuusioiden yhteydessä kysymässä kuulumiset ja vahvistamassa jatkosuunnitelmat, vaikka mulla ei ollut vastaanottoaikaakaan varattuna, mistä tuli sellainen olo, että musta pidetään täällä tosi hyvää huolta. 

    Eikä siinä vielä kaikki. Sain myöskin asua potilashotellissa hoitojakson ajan pelkkien hoitomaksujen hinnalla, koska en olisi jaksanut reissata sairaalaan päivittäin, ja koska vanhempani, joiden luona olisin halunnut yöpyä, olivat sairaana. Monille pitkämatkalaisille tämä majoitusmahdollisuus on korvaamaton ja itsekin olen hyödyntänyt tätä mahdollisuutta usein viime vuosien aikana. Tays:n potilashotelli on siis ihan tavallinen hotelli, joka sijaitsee sairaala-alueella, ja josta potilasta hoitavalta poliklinikalta voidaan varata potilaalle huone tutkimusten tai hoitojen yhteydessä, jos hoitava lääkäri katsoo majoittumisen hotellissa tarpeelliseksi. Majoitukseen kuuluvat huoneen lisäksi myös ateriat potilashotellin ravintolassa. Aika upea systeemi, vai mitä! 


    Aika monta potilashotellin huonetta on tullut jo koluttua läpi, mutta tällä puolen rakennusta en ollut aiemmin majoittunutkaan. Huoneen ikkunasta avautui näkymä kattojen yli kohti sairaalan päärakennuksia. 

    Lepohetki hotellihuoneessa päivän lääkeinfuusion jälkeen. 

    Potilashotellin maanantainen päivällinen (maidoton, gluteeniton). 

    Syntyjä syviä. 

    Illanviettoa hotellihuoneessa. Useimmiten pyrin vain lepäämään hoitopäivien illat ja katsomaan jotain hömppäsarjaa läppäriltä. Huvitusta joka reissulla aiheuttaa se, että hotellin wifi toimii mitä ilmeisimmin Norjasta käsin eikä hotellin verkkoon liitetty kone suostu näin näyttämään sarjoja, jotka eivät näy ulkomailla... 

    Iltapalaa lähikaupasta. Iltapalapussikin on hotellissa potilaille tarjolla, mutta en ollut ilmoittanut hotelliin ruokarajoitteitani, joten menin tämän reissun omilla ilta- ja aamupaloilla.  

    Yöllinen sairaala-alue. 

    Merkit elimistön tasapainoisemmasta toiminnasta  

    Käydessään moikkaamassa mua infuusiohuoneessa lääkärini kävi samalla kanssani läpi uudet laboratoriotestitulokseni ja mitä sainkaan kuulla: yli kymmenen vuotta vinksallaan ollut d-hormoniaineenvaihduntani näyttää nyt lopultakin tasapainottuneen, minkä tulkitsen kertovan siitä, että mun diagnosoimaton tulehdussairauteni, joka tuon vinksahtamisen todennäköisesti aiheuttaa, on nyt paremmalla mallilla! Se, mikä tilanteen korjaantumista on edesauttanut, ei ole selvää, mutta veikkaan saamiani lääkeinfuusioita "syypääksi" tilanteeseen. Tuli niin hyvä mieli näistä uutisista ja siitä, että lääkärini on nyt jaksanut paneutua tähän d-asiaan, jota olen lähinnä itsekseni ihmetellyt yli kymmenen vuotta. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa sairastamiseni aikana mahdollisuus syödä d-vitamiinia purkista luustonkin kunnon kannalta järkeviä annoksia ilman, että mun tarvitsee stressata siitä, että purkki-d pahentaa sairauttani! 

    Kymppi-Kirppis

    Rakastan kirpputoreja, mutta korona-ajan alettua kirppiksillä käyminen on jäänyt ja olen asioinut ainoastaan nettikirpputoreilla, joista ostamisen olen kokenut vähän hankalana muun muassa vaatteiden puutteellisesti ilmoitettujen mittojen takia. Toisen infuusiopäivän jälkeen kohti potilashotellia suunnatessani kuitenkin muistin, että Pirkanmaan Hoitokodin kirppishän on tässä ihan lähellä, pitäisiköhän käydä katsomassa onko se vielä pystyssä? Ja siellähän se oli vanhalla paikallaan ja vielä uudistuneena. 

    Kirpputori on Kymppi-Kirppis nimeltään ja sitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin hoitokodin yhteydessä, myyntituottojen mennessä hoitokodin asukkaiden hyväksi. Kirpputori on avoinna arkisin klo 11-16 ja se on siisteimpiä ja tilavimpia kirppiksiä, jolla olen käynyt. Valikoimista löytyy lähinnä vaatteita, asusteita, kenkiä, kirjoja, astioita ja kodintekstiilejä, ja palvelu on hyvin ystävällistä. Mun mukaani tältä vierailulta tarttui yksi pusero ja muutakin mieluista vaatetta olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti mulle väärässä koossa. Oli mulla itse kirppistelyn lisäksi vielä toinenkin syy hoitokodilla poikkeamiseen, ja se oli kissanrapsutteluvajaus, jota toivoin pääseväni korjaamaan hoitokodin pehmoterapeutti Niksu-kissan kanssa. Kissan kuulumisia tiedustellessani sain kuitenkin kuulla, että Niksu on lopettanut hommat hoitokodilla ja muuttanut erään hoitajista luokse maalle viettämään eläkepäiviä. Toivon Niksulle leppoisaa eloa ja oloa maaseudun rauhasta nauttien. 


    Uudet värikkäät sukkikset Kisskissiltä

    Musta on tullut viime aikoina mekkomuija ja omistan useampia mustia mekkoja ja tunikoita, joiden kaveriksi olen kaipaillut värikkäitä sukkahousuja. On osoittautunut yllättävän haastavaksi löytää tällaisia sukkiksia aikuisten koossa, mutta Kisskissin verkkokaupasta niitä lopulta bongasin. Kun silmiini osui vielä alekoodi Kisskissille Kässämessujen yhteydessä, niin pitihän mun laittaa tilausta menemään. Ja ai vitsi mikä väsyneen päivän piristys esimerkiksi nämä keltaiset sukkikset ovat! Tilasin myös merenvihreät sukkikset sekä punasävyiset, raidalliset merinovillaylipolvensukat ja kaikki olivat kauniita, mukavia päällä ja laadukkaan oloisia. Vaikka materia ei tee onnelliseksi, niin kyllä se joskus parantaa ja piristää päivää! Kisskissin tuotteiden takaa löytyy tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgrén, joka Helsingin Vallilan työhuoneellaan värjää ja silkkipainaa upcycling-ideaa noudattaen Belgiassa ja Liettuassa tuotetuista sukkatuotteista ja leggingseistä persoonallisen näköisiä ja värisiä. Mulla ei ole mitään kytkyjä Maijuun ja Kisskissiin, vaan olen ihan vaan hänen tuotteidensa tyytyväinen käyttäjä, ja tykkään nostaa esille kotimaisia pienyrittäjiä silloin kun sellaisia, joiden tuotteista tykkään, kohdalle osuu. Jos kaipaat väriä elämääsi kauniiden sukkatuotteiden muodossa, niin käyhän tutustumassa Kisskissin verkkokaupan tarjontaan! 


    Piristystä väsyneeseen päivään. Ei totisesti ollut hyvä idea aikatauluttaa mökkireissua ja sairaalareissua peräkkäin, ilman palauttavaa välipäivää. 



    Sairaalasta kotiutuminen

    Kun on kolmena päivänä herännyt liian aikaisin kanyloitavaksi ja viettänyt joka päivä tuntikausia sairaalan hälyn keskellä letkuissa nälässä, janossa ja maski naamalla happivajeessa sekä ehkä myös lääkkeen sivuvaikutuksista ja liikarasituksesta oireillen, niin se seuraava aamu, kun saa herätä rauhassa kotona ilman kiirettä minnekään, tuntuu aina niin ihanalta, oli sitten huono olo hoidoista tai ei. Hoitojen jälkeinen ensimmäinen toipilaspäivä on mulla aina omistettu kahvin juomiselle, herkuttelulle ja sarjojen katsomiselle sängyssä läppäriltä. Sekä tietysti niiden kissojen rapsuttelulle, joita mulla on ollut Tampereella ollessa kamala ikävä.


    Kaurajätskiä, kahvia ja Huippumalli haussa. Kiinnostuin sarjan tästä kaudesta, koska mukana on tällä kaudella paljon eri näköisiä ja kokoisia sekä erilaisista lähtökohdista tulevia osallistujia. 

    Rakas. 

    Vitamiineja ja voimia palautumiseen mökkireissulla poimituista karpaloista. 


    Mieluisa tapa säästää sähköä: tulella kokkaaminen 

    Taistelemme tulevat kuukaudet helkkarinmoisten sähkön hintojen kanssa ja mökkireissun ja hoitojen rasituksista toipuessani mulla on ollut aikaa pyöritellä päässäni erilaisia skenaarioita, joiden avulla voimme säästää tulevissa sähkölaskuissa. Olen taas huomannut, että musta löytyy sellaisen tietynlaisen melankolisuuden ja synkeyden, joka pääsee välillä valloilleen, lisäksi myös peruspositiivisuutta, joka saa mut katsomaan vaikeuksia haasteina, jotka on tarkoitettu taklattaviksi. Taloutemme ruokavastaavana syyniini ovat päätyneet muun muassa erilaiset ruoanlaittotavat ja mahdollisuudet leikata sähkönkulutusta kokkaamalla taloudellisemmin. Ja mikäpä olisi taloudellisempaa kokkaamista kuin tulella ruoan valmistaminen? 

    Niinpä tartuimme viikonloppuna tuumasta toimeen ja kotilaavulla muurikalla syntyi intialaistyyppistä kasvis-kanahässäkkää kahdelle hengelle kahden päivän lounaiksi sähköttä. Säät suosivat ja mäkin pääsin samalla ruoanlaiton yhteydessä vähän ulkoilemaan sisällä maaten viettämieni päivien jälkeen. Tällaisesta sähkönsäästöstä mä tykkään! Ruoasta tuli tosi hyvää ja tarkoituksena on nyt ryhtyä katselemaan jostain isompaa, korkeareunaista muurikkapannua, jolla isommatkin satsit ruokaa syntyvät jatkossa helposti tulella. 


    Upea syyspäivä. Bataattikuutiot kypsyvät muurikalla. 

    Kasvis-kanapannun raaka-aineita ja gluteeniton ruoanlaitto-olut. 

    Tästä tuli hyvää! Ainesosina bataatti, kukkakaali, kana, sipuli, valkosipuli, herne, voi, chili, jeera, mustapippuri ja suola. 


    Peuraperhe

    Hukumme omenoihin ja ylimääräisten omenapudokkaiden siivoaminen maasta on kamala savotta, paitsi että meidän landella se ei sitä ole, koska hommasta huolehtii tänä vuonna peuraemä kolmen suloisen vasansa kanssa! Kaikki ovat tyytyväisiä ja me kissojen kanssa saamme vielä nauttia ikkunan läpi peuraperheen touhujen seuraamisesta. 




    Tarkkailija. 


    Ursus Factory

    Miksi en ole aiemmin kuullut Ursus Factorysta! Viihdytin itseäni lääkeinfuusiossa kuuntelemalla Spotifyn viikon suosituksia ja onneksi viihdytin, koska listalta löytyi myös suomalaisen rokkibändi Ursus Factoryn tämä biisi. Ihan loistava meininki bändin tyypeillä ja mun huumoriini kolahtavat sanoitukset, tämän kaksikon tekemisiä täytyy tutkia lisää! 




    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 






    Continue Reading
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ▼  2025 (2)
      • ▼  tammikuuta 2025 (2)
        • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
        • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentami...
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ►  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ►  elokuuta 2022 (1)
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Villasukkalifestylebloggaamisesta eli miksi haluan kirjoittaa diagnoositta sairastavan arjestani
    • Tammikuu 2023: traumapsykologiaa, rennompaa arkea ja hoitojakso sairaalassa
    • 3 x kuukauden kuva: tammikuu 2023
    • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
    • Mökkeilyä sinivuokkoaikaan ja Olympus PEN E-PL8 -kameraan tutustumista
    • Arkikuva 2/52
    • Vihdoinkin kotona
    • Kuulumisia: yksinoloa, kuntoutuksenhakufarssia, kissan kilpirauhassairaus ja oma YouTube-kanava!

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Sydänmuruja
      Uusi lonkka tilauksessa
      1 viikko sitten
    • Sutkautuksia
      Mökillä nuolemassa työhylkyhaavoja
      1 viikko sitten
    • Hollanninhippiäinen
      Eivør ja Eindhoven
      1 viikko sitten
    • Tähän on tultu
      Maailman helpoin omenapiirakka
      1 viikko sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Missä olit silloin? – Syyskuu
      1 viikko sitten
    • Sopusointuja
      Rapsakat valkosipulipavut aasialaisittain
      1 viikko sitten
    • Small talkia elämästä
      VALMISTUIN HYVINVOINTIVALMENTAJAKSI
      2 viikkoa sitten
    • Kukkapilli
      Gubbröraa korkeuksissa
      2 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Surun iloiset kasvot
      3 viikkoa sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Heinä-elokuun pienet suuret hetket
      3 viikkoa sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Laskos-Säärystimet
      3 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Vammaisuuden näyttämö: Stand up
      3 viikkoa sitten
    • Juliaihminen
      Elokuun on pitkällä
      3 viikkoa sitten
    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Traumality the Documentary: Available Worldwide
      1 kuukausi sitten
    • Veloena
      Kauheudesta
      3 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Hermosto trendaa, mutta miksi?
      5 kuukautta sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Tutkijan tarpeet
      6 kuukautta sitten
    • Aamukahvilla
      Kaksosten unikoulu – miten saada kaksoset nukkumaan?
      7 kuukautta sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Tämä on nyt nuoren lesken blogi
      1 vuosi sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      1 vuosi sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      1 vuosi sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      1 vuosi sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      1 vuosi sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      1 vuosi sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      1 vuosi sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      1 vuosi sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      2 vuotta sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      The handbag of safety
      2 vuotta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      2 vuotta sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      3 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      3 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top