Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram


    Löysin jokunen vuosi sitten mieluisan, ruokavaliooni aika mukavasti sopivan raparperipiirakkaohjeen Kutsu vapauteen -blogista ja tällä vhh-ohjeella olen piirakkani siitä asti leiponut. Silmiini oli kuitenkin osunut netissä myös paljon kehuttu Maisemakahvilan raparperipiirakan ohje, jonka gluteenitonta versiota myös keliakiaa sairastava vieruskaverini sairaalassa viime hoitojaksolla mulle painokkaasti suositteli, joten halusin ottaa tämän ohjeen testiin. Reseptin gluteeniton versio löytyi Virtasalmen viljatuotteen nettisivuilta, mutta se ei aivan sellaisenaan sopinut mun ruokarajoitteisiini, joten päädyin muokkaamaan sitä niin, että maitotuotteet korvasin (voita lukuunottamatta, jota elimistöni tuntuisi sietävän) kasvisperäisillä vaihtoehdoilla sekä vähensin myös käytetyn sokerin määrää. Piirakka onnistui niin hyvin, että laitan ohjeen muistiin sekä itseäni varten että jakoon muille maidottomille ja gluteenittomille, jotka ehkä haluavat reseptiä testata. 

    Reseptin historiasta sen verran, että ohje on netissä tullut tunnetuksi nimellä Maisemakahvilan raparperipiirakka, ja tuo maisemakahvila, johon nimessä viitataan, sijaitsee Hämeenkyrössä ja on Katariina Pylsyn ylläpitämä kausikahvila, jossa Pylsy tarjoilee tällä ohjeella valmistettua piirakkaa. Hän on kertomansa mukaan saanut ohjeen tuttavaltaan vuosikymmeniä sitten ja alkuperäisessä ohjeessa on käytetty omenaa, jonka Pylsy on korvannut raparperillä. Nettikeskusteluissa moni kertoo leiponeensa piirakoita vastaavalla reseptillä jo vuosikymmenien ajan joten se, kenen käsialaa piirakkaohje ihan alun perin on, on hämärän peitossa. Niin tai näin, tämä ohje on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen! 

    En ole itse syönyt alkuperäisellä reseptillä valmistettua piirakkaa, jossa pohjaan käytetään piimää ja täytteeseen maitorahkaa, joten en osaa sanoa miten lähelle alkuperäisen reseptin makumaailmaa tällä maidottomalla versiolla päästään - jos päädyt tätä ohjetta kokeilemaan ja olet syönyt myös näitä maitotuotteita sisältävää versiota, niin kerrothan kommenttiosiossa miten tämä versio maistui verrattuna alkuperäiseen. 





    Jouduin hetken miettimään vegaanista korvaajaa ohjeessa käytetylle piimälle eikä vegaanista piimää ilmeisesti ole kaupan, mutta löysin netistä vinkin vegaanisen piimän valmistamiseen itse: soijamaidosta tulee maultaan piimän kaltaista, kun siihen lisää lorauksen sitruunamehua tai etikkaa. Kokeilin "piimän" valmistamista tällä ohjeella ja maku oli yllättävän piimämäinen! Täytteessä käytetyn maitorahkan korvasin tällä kertaa hapatetulla kauravalmisteella eli Juustoportin Friendly Viking's Sour oatilla, joka oli mulle uusi tuttavuus ja jota Juustoportti mainostaa vegaanisena korvaajana kermaviilille. Tämä tuote toimi piirakassa ihan hyvin, vaikka tuotteen maku sinällään ei ollut kovin mieluisa. Googlailtuani nyt vegaanisia vaihtoehtoja maitorahkalle huomasin monien korvaavan rahkan myös paksulla, kreikkalaistyylisellä soijajogurtilla (Alpron maustamaton tai vaniljalla maustettu Greek Style), joka voisi sopia hyvin tähänkin ohjeeseen. Muita ohjeeseen tekemiäni muutoksia olivat vaniljasokerin korjaaminen aidolla vaniljalla, joka antaa kaikkiin leivonnaisiin ja jälkiruokiin ihanan vaniljaisen vihvahteen, vähän aromikkaamman ruokosokerin käyttäminen valkoisen sokerin sijaan pohjassa sekä täytteen sokerin korvaaminen steviajauheella leivonnaisen kokonaissokerimäärän vähentämiseksi. Lisäsin raparperipalojen sekaan myös hiukan tuoreita kirsikoita, joiden käyttämisellä alkoi olla jo kiire, ja ne sopivat piirakan makumaailmaan hyvin. Myös mansikat sopisivat tähän loistavasti. Tästä ohjeesta tulee piirakkavuoallinen (halkaisija noin 24 cm) piirakkaa, halutessasi kokonaisen uunipellillisen tätä herkkua tuplaa ainekset. Piirakan kerrotaan kestävän hyvin pakastamista. Meillä pakastamista ei päästy tällä kertaa kokeilemaan, sillä herkku katosi hetkessä parempiin suihin! 
     

    AINEKSET:  

    Muruseos: 

    3.5 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Semperin fin mixiä) 
    1.5 dl ruokosokeria
    1 tl leivinjauhetta
    1 tl ruokasoodaa
    noin 0.5 tl aitoa vaniljajauhetta
    125 g sulatettua voita (korvaa voi margariinilla, jos haluat ohjeesta täysin maidottoman) 

    Pohjataikina: 

    noin 2/3 muruseoksesta
    1 dl soijamaitoa, johon lisätty loraus valkoviinietikkaa = vegaaninen piimä
    1 kananmuna

    Täyte: 

    noin kaksi raparperin vartta kuorittuna ja viipaloituna
    n. 200g hapatettua kermaa (esim. Juustoportin sour oat -valmistetta) tai paksua soijajogurttia (esim. Alpron Greek Style) 
    steviajauhetta maun mukaan
    2 kananmunaa
    n. 0.5 tl aitoa vaniljajauhetta

    Pinnalle: 
    noin 1/3 muruseoksesta


    VALMISTUS:

    Pohja: 

    Sekoita muruseoksen kuivat aineet keskenään ja lisää lopuksi sulatettu voi.
    Jaa seos kahteen kulhoon – toiseen 1/3 ja toiseen 2/3.
    Käytä suurin osa muruseoksesta pohjataikinaan.
    Jätä noin kolmannes taikinasta pinnalle ripoteltavaksi.
    Lisää pohjataikinaksi varattuun muruseokseen vegaaninen "piimä" ja muna ja sekoita tasaiseksi.
    Levitä seos voilla voideltuun piirakkavuokaan (halkaisija n. 24 cm).

    Täyte: 

    Ripottele pohjan päälle raparperinpalat (itse lisäsin tällä kertaa myös hieman tuoreita kirsikoita).
    Sekoita keskenään kauravalmiste tai soijajogurtti, sokeri, munat sekä vaniljajauhe.
    Kaada seos tasaisesti raparperien päälle.
    Ripottele lopuksi pinnalle muruseos.
    Paista piirakkaa 175-asteisen uunin alaosassa noin 45 minuuttia.


    Salaa vähän toivoin, että tämä piirakka ei päihittäisi maullaan aiempaa suosikkireseptiäni, koska tuon vhh-piirakan ainesosat ovat ravintoarvoiltaan tämän piirakan raaka-aineita fiksumpia (esimerkiksi pohjan pääraaka-aine on mantelijauho valkoisen jauhoseoksen sijaan), mutta myönnettävä se on, että kyllä tämän leipomuksen kuohkeus ja mehevyys olivat omaa luokkaansa ja ohje jää käyttöön sekä pääsee uudelleen testiin omenaisena versiona kotimaisen omenan sesongin alettua. Joka onkin jo ihan pian! 


    Maisemakahvilan raparperipiirakka toimii mehevyytensä takia loistavasti myös reissueväänä, lisukekastikkeille tai -jäätelölle ei ole tarvetta. 



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 

    Continue Reading

    Alkuviikko meni kaupungissa asioita hoitaessa ja rakennustyömaan mekkalaa sietäessä ja univaje ja stressi tuntui ja tuntuu edelleen kropassa, vaikka sain kohtuullisen hyvät yöunet eilen illalla maalle palattuamme. Sain käytyä kaupungissa laboratoriokokeissa (veriarvot olivat ok eli hoitojakso voi ensi viikolla toteutua) ja pitkähköiksi venyneet hiukseni kevenivät ihanan Maria-kampaajan tuolissa niin paljon, että pärjään niiden kanssa taas pitkälle syksyyn (ihan lyhyiden kesähiusten leikkauttaminen houkutti kyllä todella paljon, mutta uusien kulkutautiaaltojen siintäessä jo näköpiirissä en edelleenkään halua hiuksia, joiden takia on pakko vierailla usein ja säännöllisesti kampaajalla). Loppuviikon aion yrittää ihan vaan levätä, relata, syödä hyvin ja tehdä mukavia asioita, joista tulee hyvä mieli, jotta jaksan sitten paremmin taas sietää hoitojakson mukanaan tuomia ikäviä oloja. 

    Juhannusaatto on huomenna ja suunnitelmat sen suhteen alkavat selkiytyä, vaikka päivän sää ja kunto lopulta ratkaisevat sen mitä tehdään. Ennustettu sää näyttää omasta tarkasteluvinkkelistäni katsottuna vähän kurjalta, sillä meidän landelle päin on lupailtu jopa 30 asteen helteitä juhannukseksi, mikä tarkoittaa sitä, että valahdan lötköksi kuin ylikeitetty makaroni. Ainoita paikkoja ulkona, joissa kykenen viettämään aikaa noilla lämpöasteilla on järvi, joten veneileminen juhannusaaton ohjelmanumerona kiinnostaa ja toivon voinnin sen mahdollistavan. Haettiin jo viime viikolla vanha Busterimme talvisäilöstä ja mies on katsonut sitä tänään toimintakuntoon. Akut on ladattu ja bensatilanne tarkistettu. Huomenna tarvitsee vain kiinnittää venetraileri auton perään, latoa eväät kylmälaukkuun ja ajella läheiselle järvelle kesäpäivän viettoon. Keksin huonompiakin tapoja viettää juhannusta kuin kauniin Vanajaveden aalloilla keinuminen, kalastaminen ja eväistä saaressa nauttiminen. Illalla on tarkoitus käydä vielä perinteisesti naapurin kokkoa katsomassa ja naapureita moikkaamassa, jos kuntoa sinne asti riittää. Juhannuspäivä menee näiden aktiviteettien seurauksena raatona maatessa, mutta sellaista se on, kun matkakumppanina kulkee neurologinen sairaus. 

    Koska huomiselle on suunnitelmia, niin tänään on täytynyt ottaa ihan iisisti voimia keräillen sekä valmistellen ruokia huomista varten. Alkuperäinen suunnitelma oli grillailla aattona maapaikallamme ennen kokolle siirtymistä, joten ostin tarpeet ruokaisaan salaattiin sekä kanaa grilliä varten, mutta onneksi tämä salaatti toimii vene-eväänäkin ihan sellaisenaan ja saaressa voidaan vielä paistaa sen seuraksi makkarat, jos saaresta tulipaikka löytyy ja säätilanne sallii tulen tekemisen. Salaattiohje löytyi Karkkipäivä-Sannin blogista ja kuulosti niin helpolta ja herkulliselta, että päätin sitä testata. Uunissa makeaksi paahdetun porkkanan, kikherneiden, tuoreen mintun, vuohenmaitofetan ja marokkolaistyylisten mausteiden yhdistelmä ei voi olla toimimatta. Paahdoin jo tänään valmiiksi porkkanat, jotta salaatti valmistuu huomenna sukkelasti ennen veneelle lähtöä. Tein myös raparperipiirakan huomisen päiväkahvin seuraksi useaan otteeseen loistavaksi todetulla, Kutsu vapauteen -blogista löytyvällä reseptillä. Piirakka on vähähiilarinen ja helppo toteuttaa maidottomana, viljattomana ja sokerittomana eli sopii moneen ruokavalioon, suosittelen lämpimästi sen testaamista! 


    Raparperit ovat nyt parhaimmillaan.

    Raparperipiirakkataikinan pääraaka-aineena on mantelijauho. 

    Sokeria välttelevä makeuttaa piirakan esimerkiksi stevialla. Aito vanilja tuo piirakkaan ihanan säväyksen.

    Käytin piirakan päälliseen tällä kertaa maustamatonta soijajogurttia, toimii loistavasti. 

    Ei kun syömään.

    Uunissa paahdetut porkkanatikut marokkolaista porkkanasalaattia varten.

    Istun pihakeinussa teekupin kanssa naputtelemassa tätä tekstiä ja haistelen pihasaunan piipusta kantautuvaa savun tuoksua, päivä alkaa olemaan saunaa vaille paketissa. Alan hiljalleen siirtymään juhannuksen viettoon ja haluan toivottaa myös sulle parasta mahdollista juhannuksen aikaa.  


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 


    Continue Reading


    Jaan uudelleen vanhassa blogissani jo julkaisemani ruokaohjeen, joka on itselleni niin mieluinen, että haluan saada sen muistiin sekä laittaa jakoon, jos joku muukin innostuu sitä kokeilemaan. Resepti kokonaisuudessaan on viljaton (ja siten myös gluteeniton) sekä maidoton ja se sopii esimerkiksi Wahlsin ruokavalion ykköstasoa noudattavalle. Annoksen tähti on hajoavan pehmeäksi kypsennetty, makeantulinen nyhtökana, joka saa seuraukseen kirkasta kaalisalaattia ja alustakseen rapeaksi paistetun soccan, joka on kikhernejauhoista valmistettu ohutleipä. Kokonaisuus saattaa kuulostaa työläältä, mutta sitä se ei todellakaan ole, ja itse ainakin valmistin kanaa ja coleslaw'ta kerralla isot annokset, jotta ruokaa riittää useammaksi kerraksi. Socca kannattaa paistaa aina juuri ennen syömistä, että se pysyy rapeana. Ruoka on hyvää myös ilman soccapohjaa, jos sitä ei jaksa joka aterialle valmistaa. 

    Nyhtökanan ohjeen bongasin Henskiksen hekumalliset herkut -blogista ja muokkasin sitä vähän sen mukaan, mitä raaka-aineita omasta jääkaapista löytyi. Coleslaw'n ja soccan väsäsin ulkomuistista tehtyäni niitä aiemmin monia kertoja enkä mitannut kaalisalaatin mausteita tarkasti, kannattaa maistella salaattia sitä valmistaessaan ja muistaa, että se maustuu vielä lisää tekeytyessään. Tähän annokseen sopii mielestäni parhaiten juuri kirkas, raikas kaalisalaatti majoneesisen version sijaan. 

    Nyhtökanan valmistuminen ottaa useamman tunnin, joten sen tekemisestä kannattaa lähteä liikkeelle. Kanan kypsyessä kannattaa tehdä kaalisalaatti jo maustumaan. 


    Nyhtökana eli pulled chicken 


    n. 1 kg kanan paistileikkeitä (alkuperäisessä reseptissä käytetään broilerin fileepihvejä, mutta mielestäni rasvaisempi paistileike toimii tässä reseptissä paremmin ja on myös hinnaltaankin edullisempaa) 


    Maustekastike: 

    8 rkl fariinisokeria

    6 rkl gluteenitonta soijakastiketta

    4 rkl tomaattipyrettä 

    4 rkl omenasiiderietikkaa (tykkään tästä Foodinin etikasta) 

    n. 1 rkl Poppamiehen Chipotle savuchilikastiketta

    4 isoa valkosipulin kynttä

    n. 1 rkl sriracha-chilikastiketta 

    4 tl sitruunamehua

    (Huom. en mitannut chilikastikkeiden määriä, vaan määrät ovat arvioita - maistele, mikä chilin määrä on omaan suuhusi sopiva!) 


    Valmistus: 

    Ota kanat huoneenlämpöön lämpeämään vähintään puoli tuntia ennen ruoan uuniin laittamista. Valmista maustekastike sekoittamalla reseptissä mainitut ainekset keskenään. Laita paistileikkeet uunivuokaan tai pataan (itse tykkään käyttää rautapataa, kaikki liha hautuu siinä ihanan mureaksi) ja kaada maustekastike leikkeiden päälle. Peitä vuoka foliolla tai kannella. Laita ruoka hautumaan 150-asteiseen uuniin noin kolmeksi tunniksi. Nostele ylikypsät leikkeet lautaselle ja riivi ne kahta haarukkaa käyttäen ohuiksi säikeiksi. Nosta kana takaisin maustekastikkeen joukkoon. 




    Kirkas kaalisalaatti eli coleslaw  


    Noin puolet isosta valkokaalista tai kokonainen pieni valkokaali


    Maustekastike (en mitannut määriä, maistele!):

    hunajaa

    2 isoa valkosipulinkynttä

    iso loraus omenasiiderietikkaa

    iso loraus sitruunamehua

    neitsytoliiviöljyä 

    mustapippuria 

    puhdistamatonta merisuolaa 

    Dijon-sinappia  


    Valmistus: 

    Leikkaa kaali niin ohuiksi, suuhun sopiviksi suikaleiksi kuin jaksat - mitä ohuempaa, sen parempaa. Nostele kaali kulhoon. Sekoita maustekastikkeen aineet keskenään mielellään eri astiassa, jotta saat siitä hyvän makuista, ja lisää kastike sitten kaalin joukkoon. Sekoita hyvin ja nosta salaatti jääkaappiin tekeytymään. 


    Kikhernejauho-ohutleipä eli socca ( annoksesta tulee 4 pientä tai 2 isoa soccaa)


    2 dl kikhernejauhoa

    2 dl vettä 

    puhdistamatonta merisuolaa

    mustapippuria

    muita haluamiasi mausteita 

    neitsytoliiviöljyä paistamiseen


    Valmistus: 

    Mielestäni socca on parasta uunissa valurautapannussa valmistettuna, mutta siitä tulee hyvää myös liedellä paistinpannussa paistaen. 

    Jos käytät uunia: laita uuni lämpeämään 220 asteeseen ja lämmitä siellä samalla valmiiksi valurautapannu. Valmista taikina sekoittamalla ainekset keskenään oliiviöljyä lukuunottamatta. Ota kuuma pannu uunista ja kaada siihen ensin reilusti oliiviöljyä ja sitten taikinaa. Jos pannu on pieni, niin 1/4 taikinasta on sopiva määrä, isolle pannulle laita puolet taikinasta. Ole nopea taikinan pannulle levittämisen kanssa, taikina jähmettyy kuumassa pannussa nopeasti. Laita pannu takaisin uuniin noin 15 minuutiksi, kunnes leipä on kevyesti ruskistunut ja mukavan rapsakka. Itse tykkään aika rapeasta versiosta ja annan leivän olla uunissa vähän pidempään. 

    Jos valmistat leivän liedellä: valmista taikina. Lisää paistinpannulle reilusti oliiviöljyä ja sen perään osa taikinasta (isolle pannulle puolet ohjeen taikinamäärästä). Itse laitan öljyn ja taikinan kylmälle pannulle, jotta saan taikinan hyvin leviämään, ja laitan sitten vasta levyn kuumentumaan. Paista keskilämmöllä noin 15 minuuttia, kunnes taikina on hyytynyt. Käännä leipä lastalla ja paista vielä toiselta puolelta, kunnes se on mukavan ruskea ja rapsakka. Liedellä leivästä ei tule ihan yhtä rapeaa kuin uunissa valmistaen. 


    Annoksen kokoaminen: 

    nosta kuuma socca pannusta lautaselle ja lado päälle mukava määrä nyhtökanaa sekä ihanan raikasta kaalisalaattia. Jos paistoit soccan rapeaksi pienellä pannulla uunissa, niin herkun syöminen onnistuu sormin, muutoin kannattaa ehkä käyttää aterimia. Nauti mieluisesi juoman kanssa ja mielellään hyvässä seurassa, esimerkiksi täyteläinen punaviini sopii tämän ruoan kylkeen mielestäni loistavasti. Jos testasit reseptiä, niin kerrothan mitä tykkäsit siitä! 


    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 


    Continue Reading
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ▼  2025 (2)
      • ▼  tammikuuta 2025 (2)
        • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
        • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentami...
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ►  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ►  elokuuta 2022 (1)
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Mökkeilyä sinivuokkoaikaan ja Olympus PEN E-PL8 -kameraan tutustumista
    • Arkikuva 4/52
    • Villasukkalifestylebloggaamisesta eli miksi haluan kirjoittaa diagnoositta sairastavan arjestani
    • Vanihaave toteutui: esittelyssä reissuautomme Hippo
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Arkikuva 3/52
    • Kesälomareissu Paimion tuberkuloosiparantolaan

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Watch Traumality the Documentary: Online Screening Aug 5th – I’ll be part of a panel for Live Q&A
      5 tuntia sitten
    • Juliaihminen
      Orastavan innostunut
      20 tuntia sitten
    • Kukkapilli
      Yliopistotason ongelmia
      1 päivä sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Missä olit silloin? – Elokuu
      2 päivää sitten
    • Tähän on tultu
      Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on yksi parhaista kirjoista ikinä
      4 päivää sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Paljonko on paljon?
      4 päivää sitten
    • Sutkautuksia
      "Kun sinun tulee ikävä minua..."
      1 viikko sitten
    • Small talkia elämästä
      ARTIKKELINI HIDASTA ELÄMÄÄ -SIVUSTOLLE LUOVUUDEN VOIMSTA VAIKEINA AIKOINA
      1 viikko sitten
    • Hollanninhippiäinen
      Yön ötökät ja matkasuunnitelma
      2 viikkoa sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Missä olit silloin heinäkuussa
      3 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Ensimmäinen kirja toukokuusta
      4 viikkoa sitten
    • Sydänmuruja
      Testing, testing
      5 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Vinkkejä turvallisempiin ja nautinnollisempiin petipuuhiin
      1 kuukausi sitten
    • Veloena
      Kauheudesta
      1 kuukausi sitten
    • Sopusointuja
      Perintöaarteita ja kierrätettyä uudessa mökissä
      3 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Hermosto trendaa, mutta miksi?
      4 kuukautta sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Tutkijan tarpeet
      5 kuukautta sitten
    • Aamukahvilla
      Kaksosten unikoulu – miten saada kaksoset nukkumaan?
      5 kuukautta sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Tämä on nyt nuoren lesken blogi
      10 kuukautta sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      1 vuosi sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      1 vuosi sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      1 vuosi sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      1 vuosi sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      1 vuosi sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      1 vuosi sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      1 vuosi sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      1 vuosi sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      The handbag of safety
      2 vuotta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      2 vuotta sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      3 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      3 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top