Alkuviikko meni kaupungissa asioita hoitaessa ja rakennustyömaan mekkalaa sietäessä ja univaje ja stressi tuntui ja tuntuu edelleen kropassa, vaikka sain kohtuullisen hyvät yöunet eilen illalla maalle palattuamme. Sain käytyä kaupungissa laboratoriokokeissa (veriarvot olivat ok eli hoitojakso voi ensi viikolla toteutua) ja pitkähköiksi venyneet hiukseni kevenivät ihanan Maria-kampaajan tuolissa niin paljon, että pärjään niiden kanssa taas pitkälle syksyyn (ihan lyhyiden kesähiusten leikkauttaminen houkutti kyllä todella paljon, mutta uusien kulkutautiaaltojen siintäessä jo näköpiirissä en edelleenkään halua hiuksia, joiden takia on pakko vierailla usein ja säännöllisesti kampaajalla). Loppuviikon aion yrittää ihan vaan levätä, relata, syödä hyvin ja tehdä mukavia asioita, joista tulee hyvä mieli, jotta jaksan sitten paremmin taas sietää hoitojakson mukanaan tuomia ikäviä oloja. 

Juhannusaatto on huomenna ja suunnitelmat sen suhteen alkavat selkiytyä, vaikka päivän sää ja kunto lopulta ratkaisevat sen mitä tehdään. Ennustettu sää näyttää omasta tarkasteluvinkkelistäni katsottuna vähän kurjalta, sillä meidän landelle päin on lupailtu jopa 30 asteen helteitä juhannukseksi, mikä tarkoittaa sitä, että valahdan lötköksi kuin ylikeitetty makaroni. Ainoita paikkoja ulkona, joissa kykenen viettämään aikaa noilla lämpöasteilla on järvi, joten veneileminen juhannusaaton ohjelmanumerona kiinnostaa ja toivon voinnin sen mahdollistavan. Haettiin jo viime viikolla vanha Busterimme talvisäilöstä ja mies on katsonut sitä tänään toimintakuntoon. Akut on ladattu ja bensatilanne tarkistettu. Huomenna tarvitsee vain kiinnittää venetraileri auton perään, latoa eväät kylmälaukkuun ja ajella läheiselle järvelle kesäpäivän viettoon. Keksin huonompiakin tapoja viettää juhannusta kuin kauniin Vanajaveden aalloilla keinuminen, kalastaminen ja eväistä saaressa nauttiminen. Illalla on tarkoitus käydä vielä perinteisesti naapurin kokkoa katsomassa ja naapureita moikkaamassa, jos kuntoa sinne asti riittää. Juhannuspäivä menee näiden aktiviteettien seurauksena raatona maatessa, mutta sellaista se on, kun matkakumppanina kulkee neurologinen sairaus. 

Koska huomiselle on suunnitelmia, niin tänään on täytynyt ottaa ihan iisisti voimia keräillen sekä valmistellen ruokia huomista varten. Alkuperäinen suunnitelma oli grillailla aattona maapaikallamme ennen kokolle siirtymistä, joten ostin tarpeet ruokaisaan salaattiin sekä kanaa grilliä varten, mutta onneksi tämä salaatti toimii vene-eväänäkin ihan sellaisenaan ja saaressa voidaan vielä paistaa sen seuraksi makkarat, jos saaresta tulipaikka löytyy ja säätilanne sallii tulen tekemisen. Salaattiohje löytyi Karkkipäivä-Sannin blogista ja kuulosti niin helpolta ja herkulliselta, että päätin sitä testata. Uunissa makeaksi paahdetun porkkanan, kikherneiden, tuoreen mintun, vuohenmaitofetan ja marokkolaistyylisten mausteiden yhdistelmä ei voi olla toimimatta. Paahdoin jo tänään valmiiksi porkkanat, jotta salaatti valmistuu huomenna sukkelasti ennen veneelle lähtöä. Tein myös raparperipiirakan huomisen päiväkahvin seuraksi useaan otteeseen loistavaksi todetulla, Kutsu vapauteen -blogista löytyvällä reseptillä. Piirakka on vähähiilarinen ja helppo toteuttaa maidottomana, viljattomana ja sokerittomana eli sopii moneen ruokavalioon, suosittelen lämpimästi sen testaamista! 

Raparperit ovat nyt parhaimmillaan.

Raparperipiirakkataikinan pääraaka-aineena on mantelijauho.

Sokeria välttelevä makeuttaa piirakan esimerkiksi stevialla. Aito vanilja tuo piirakkaan ihanan säväyksen.

Käytin piirakan päälliseen tällä kertaa maustamatonta soijajogurttia, toimii loistavasti.

Ei kun syömään.

Uunissa paahdetut porkkanatikut marokkolaista porkkanasalaattia varten.

Istun pihakeinussa teekupin kanssa naputtelemassa tätä tekstiä ja haistelen pihasaunan piipusta kantautuvaa savun tuoksua, päivä alkaa olemaan saunaa vaille paketissa. Alan hiljalleen siirtymään juhannuksen viettoon ja haluan toivottaa myös sulle parasta mahdollista juhannuksen aikaa.