Meillä oli aiemmin perinne vierailla mahdollisuuksien mukaan lähes vuosittain sinivuokkoaikaan miehen lapsuuden kesämökillä, sillä tuolloin mökin piha hehkuu sinisenään ja näky on taianomainen. Sitten moni asia elämässä muuttui ja mökkeily jäi kokonaan vuosiksi, joten myös nämä kevätretket saimme unohtaa. Tänä keväänä palasimme kai vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen ihailemaan mökkipihan sinivuokkomerta ja mökkeilemään lähes viikoksi. Tällainen pieni lomanen ja maisemanvaihdos tuli raskaan talven jälkeen todella tarpeeseen ja nautin mökkielämästä ja veden äärellä olemisesta täysillä. Samalla sain tilaisuuden päästä kunnolla testaamaan äskettäin hankkimaani Olympus PEN E-PL8 -minijärjestelmäkameraani, jolla tämän postauksen kuvat on otettu. 

Voimani olivat mökille lähdettäessä melko vähissä, joten alkuun mietin josko reissuun lähteminen on ollenkaan järkevää, sillä arkiaskareiden pyörittäminen mökillä, jossa on kantovesi ja muutenkin vaatimattomat olosuhteet, vaatii aina vähän enemmän vaivannäköä kuin arkihommien hoitaminen normiarjessa. Päätin kuitenkin, että kunhan tällä kertaa mennään ruoka-asioissa sieltä missä rima on mahdollisimman matalalla, niin ruokahuollosta ja tiskaamisesta selvitään. Siispä ostoslistalta mökille lähdettäessä löytyi muun muassa ainekset jättikattilalliseen makkarakeittoa, joka valmistettaisiin pakastekasviksista ja mausteisesta makkarasta ja jota syötäisiin lounaana monta päivää. Kotipakkasesta mukaan kaivettiin hirven sisäfile, jonka kaveriksi ostettiin perunoita ja kukkakaalia, ja kahviherkuksi valikoitui helppoakin helpompi gluteeniton ja maidoton pannukakku, jota syötäisiin niin ikään pakastimen uumenista löytyneen itse tehdyn omenasoseen kanssa. Olin myös marinoinut kasslerpihvit valmiiksi mukaan ja ne nautittaisiin valmiiden röstiperunoiden ja kasvisten, jotka kaikki käytettäisiin grillin kautta, kanssa. 

Ruokasuunnitelma osoittautui toimivaksi ja reissun venyessä haettiin vielä pienet täydennykset lähikaupasta sekä syötiin mm. itse kalastettua haukea juuresmuusin, herneiden ja etikkasäilykkeiden kanssa. Seuraavalla mökkireissullakin aion ehdottomasti jatkaa tällä matalan riman taktiikalla ja ainakin iso satsi makkarakeittoa jää meillä pysyvästi mökkiruokarepertuaariin. 

Mulla oli mökille lähdettäessä muutenkin ajatuksena ottaa mahdollisimman iisisti ja levon kannalta sekä kivoja asioita tehden, pyrkien ottamaan lomaa arjen huolista siinä määrin kuin se on mahdollista. Mukanani oli kirja ja läppäri, mutta en avannut kumpaakaan kertaakaan tuon lähes viikon aikana. Istuskelin saunan terassilla pitkiä toveja katselemassa järvelle, ihmettelemässä lintujen kevätsekoiluja ja juomassa saaveittain kahvia. Telkillä ja rantasipeillä oli parinvalinta käynnissä ja koiraslinnut nahistelivat keskenään sekä esittelivät naaraille temppujaan. Varsinkin rantasipiukkelin moovsit olivat vaikuttavat. 

Kalastelimme ja vietimme kolme iltaa järven soisella perukalla ihmettelemässä sammakkojen kutubileitä, joilla ei loppua näkynyt. Kurnutus kuului jo kauas ja vedessä lötkötteli sadoittain eri kokoisia sammakoita, joidenkin kelluessa raukeina ja toisten tarkastellessa meitä muukalaisia uteliaina. Yrittipä joku rohkelikko veneeseenkin! Itse tarkkailin tyyppejä kamerani kanssa ja harmittelin, kun en osannut kameraa vielä kunnolla käyttää enkä siis saanut myöskään tarpeeksi hyvälaatuisia kuvia tästä erikoisesta tapahtumasta, jollaista ei usein kohdalle osu. Alla kuitenkin muutamia kelvollisimmasta päästä olevia räpsyjä. 

Konttasin lähes päivittäin maassa uuden hankintani, Olympuksen minijärjestelmäkameran kanssa, ja opettelin kameran käyttöä kuvaamalla sinivuokkoja. Saunoimme joka ilta rantasaunassa ja ulkoilutimme kissoja valjaissa. Säät suosivat ja muuttuivat päivä päivältä kesäisemmiksi, lähtöpäivänä oli jo täysi kesä. Järvenrantamökkeily on mulle nykyään luksusta, josta nautin todella paljon, ja viikon mökkeilyn jälkeen olo oli levänneempi kuin aikoihin. 

Kamera, jolla olen tämän postauksen kuvat ottanut (lukuun ottamatta alla olevia, kamerasta itsestään otettuja kuvia), on siis Olympus PEN E-PL8, jonka hankin vajaa kuukausi sitten käytettynä vanhan, peilillisen Canonin järjestelmäkamerani rinnalle helpottamaan arjessa ja reissussa kuvaamista ja kameran mukana kuljettamista. Tämä peilitön Olympus on huomattavasti pienikokoisempi kuin Canonin EOS 60D, jota olen viime vuodet käyttänyt, ja lyhyen tutustumisen jälkeen vaikutelmani kamerasta on positiivinen, vaikka ihan alkuun musta tuntuikin hankalalta päästä kiinni Olympuksen maailmaan kuvattuani 15 vuotta pelkällä Canonilla. Jo pelkästään se, että Olympuksessa ei ole etsintä, vaan kuvaaminen tapahtuu näytön avulla, tuntui oudolta, eikä laite tuntunut alussa "oikealta kameralta" samaan tapaan kuin massiivinen Canonini. Nyt alan saada kameraan jo tuntumaa ja tykkään siitä ja sillä kuvaamisesta joka päivä enemmän. 

Syy siihen, että päädyin kaikista minijärjestelmäkameroista juuri Olympuksen PEN-sarjan kameraan oli ihan vaan se, että olin lukenut kamerasta aiemmin hyvää muiden bloggareiden blogeista ja tykännyt sillä otetuista kuvista todeten, että se voisi riittää myös mun tämän hetkisiin arkisiin kuvaustarpeisiini. Kun jossain Facebookin kameraryhmässä sitten törmäsin juuri sopivasti sopivan hintaiseen Olympuksen PEN-kameraan hetkellä, jolla kipeästi kaipasin piristystä arkeeni ja olin päättänyt lähteä sitä hakemaan elvyttämällä valokuvausharrastustani, niin päätin ryhtyä hieromaan kauppoja. Tuo kyseinen kappale jäi multa kuitenkin hankkimatta, koska kamera sijaitsi Oulussa asti eikä mulla ollut (sattuneista syistä) luottoa siihen, että Posti saa kuljetettua laitteen mulle ehjänä perille, mutta menetetyn kaupan jälkeen ryhdyin aktiivisesti metsästämään Olympuksen PEN-kameran seiskaversiota tai uudempaa kameraryhmistä, Tori.fi:sta ja Kamerastoresta, ja ennen pitkää bongasin sopivan kameran sopivalla sijainnilla ja sopivaan hintaan ja kävin sen kotiuttamassa. 

Tämä kameramalli on tullut markkinoille tietääkseni vuonna 2017. Siitä on ilmestynyt jo kaksi uudempaakin versiota, mutta hetken asiaa tutkailtuani totesin tämän version olevan mulle täysin riittävä. Tämä malli on mielestäni myös visuaalisesti kaunein PEN E-PL8-sarjan kameroista, tykkään sen retrohenkisestä muotoilusta. Eipä ihme, että kamera on ollut myös monien lifestylebloggareiden suosiossa! Itse kuvaan enimmäkseen manuaalitoiminnolla eli asettaen itse aukon, ajan ja ISO-arvon, joskin alkuun tutustuin kameraan myös kuvaten ihan vaan automaatilla. Kamerasta löytyy myös tukuittain erilaisia ohjelmia, joiden avulla pystyy ottamaan suoraan ikään kuin filtteröityjä kuvia, mutta en ole ehtinyt niihin vielä juurikaan tutustumaan. Kuvaamista on helpottamassa myös moneen suuntaan kääntyvä näyttö, mistä tulee varmasti olemaan paljon hyötyä. Muita kiinnostavia ominaisuuksia on esimerkiksi mahdollisuus siirtää kuvia kamerasta suoraan puhelimeen wifin avulla, mutta tätäkään hienoutta en ole ehtinyt vielä kokeilemaan. 

Objektiiveja mulla on kameraan tällä hetkellä vain yksi eli kameran mukana tullut M. Zuikon kiinteäpolttovälinen 25mm f1.8. Tavallisesti kaupasta ostettaessa kameran mukana tulee 14-42-millinen pannukakkuobjektiivi, mutta ostin oman kamerani tosiaan yksityiseltä myyjältä ja hän myi runkonsa mukana tämän linssin. Googlailin ennen ostopäätöksen tekemistä tämän linssin ominaisuuksia sekä katselin kuvia, joita ihmiset olivat sillä ottaneet ja totesin, että tämä on hyvä yleisobjektiivi, jolla pääsen kuvaamisessa alkuun. Myöhemmin voin sitten täydentää objektiivivalikoimaani tarpeideni mukaan. Olen ollut linssiin tyytyväinen, se piirtää mielestäni oikein kauniisti. Kiinteällä polttovälillä kuvaaminen ja jalkazoomin käyttäminen ei ole ollut mulle ongelma, sillä myös Canonissa olen käyttänyt pääasiassa 35mm:n kiinteää linssiä. Jonkinlaisesta teleobjektiivista olen ehtinyt jo hieman haaveilla, sillä etenkin maalla ollessa olisi hauskaa pystyä harrastamaan villieläinten kuvaamista kohteita ollessa runsaasti tarjolla, mutta tällä olemassaolevalla linssillä kaukana olevien kohteiden kuvaaminen ei onnistu. Myöskään aivan lähikuvat tai laajat maisemakuvat eivät tällä linssillä ole mahdollisia. 

Kuherruskuukausi Olympukseni kanssa jatkuu ja kenties tulen kirjoittamaan kamerasta lisää, kunhan ehdin siihen ja sen ominaisuuksiin paremmin syventyä. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäisiä kameralla ottamiani, sillä pääsin kameraa testaamaan ja opiskelemaan kunnolla vasta mökkireissullamme. Ainakin tähän mennessä olen hankintaani tyytyväinen! 

"Lomahkon" alkuaika on kulunut mulla ihan täysin meidän landella oleillessa ja olen nauttinut hiljaisuudesta, luonnon läheisyydestä ja siitä, että hyötypuutarha antaa jo mukavasti satoa. Olen syönyt paljon vihreitä asioita - mangoldia, lehtikaalta, pinaattia, salaattia, yrttejä - mistä elimistö kiittää, sekä herkutellut ensimmäisillä oman maan uusilla perunoilla, sipuleilla ja talvivalkosipulin kukinnoilla. Kaupasta on kannettu sesongin hedelmiä ja marjoja sekä pakastettu mansikkaa. Lähimetsästä löytyi useampi litra kantarelleja, joilla olen herkutellut tuoreena - mielestäni ne kestävät huonosti pakastamista ja kuivaamista. Olen ihaillut peuroja, jotka käyvät syömässä pellolla vasoineen, ja katsellut ikkunasta välikatolla majailevan oravapesueen sekoilua, tulevat ikkunalaudalle leikkimään ja laajentavat pikku hiljaa reviiriään talon seinille ja lähimäntyihin. Mutta vaikka tämä kaikki on ollut ihanaa, niin maalla olosta on tullut mulle niin tuttua ja tavallista, arkista, että en tästä vielä lomafiilistä saa. Useimmille on varmaan tuttua se, että kotona, tutuissa kuvioissa, voi olla hankalaa päästä siirtymään lomamoodiin, ja että aivojen nollaaminen vaatii siirtymän johonkin uuteen ympäristöön, jossa arki ei ole samalla tavalla läsnä. Toki kotonakin on mahdollista lomailla, mutta se vaatii vähän vaivannäköä ja tietoista irti pyristelemistä arkikuvioista. Luulen, että omalla kohdallani tässä voisi auttaa pikku breikki uutisten seuraamisesta ja vaikka jonkun hyvän romaanin lukeminen. Yritin aloittaa Ulla-Lena Lundbergin Jäätä, mutta homma hyytyi jo ensimmäisten sivujen jälkeen, vaikka kirjassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Tänään aion jatkaa kirjan lukemista ja tehdä sen vielä, kun en ole liian väsynyt, enkä viimeiseksi illalla, jotta pääsen tarinan imuun. Mulla on ikävä tarinoihin uppoutumista, en ole jaksanut ikuisuuksiin harrastaa fiktion lukemista (pelkään pahoin, että edellisen romaanin lukemisesta mulla on jo yli vuosi...). 

Haaveissa olisi tosiaan myös päästä maalta välillä piipahtamaan muissa maisemissa, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. En itse aja autoa, joten liikkuminen maalta on miehen kyytien varassa. Mies taas on ollut alkuloman ajan kiinni reissuautomme kunnostuksessa ja kodin varastonrakennusprojektissa, joten reissut ovat saaneet odottaa auton kuntoon saamista ja parempaa ajankohtaa. Toivottavasti lähiviikoille osuu reissaamiseen sopivia säitä ja helteiltä sekä toisaalta myös rankoilta sadejaksoilta säästytään, jotta retkeily senkin puolesta onnistuu, älyttömillä helteillä musta ei ole lähtijäksi minnekään. Lisäksi tietysti vielä terveydentilan pitää osua kohdalleen, jotta liikenteeseen voi lähteä, tässä palapelissä on monta palaa joiden on osuttava kohdalleen ennen kuin auton moottori voi startata. Olen tänä kesänä tosiaan käynyt kerran veneilemässä sekä matkustanut Tampereelle sairaalaan hoitoihin, siinä mun maisemanvaihdokseni eli olisikohan jo aika! 

Luulen, että myös somen käytön rajoittamisesta voisi olla apua rentoutumisessa, sillä huomaan etenkin Facebookissa käymisen lisäävän ärtymystä ja jopa ahdistusta. Seuraan siellä monia uutisjulkaisuja, jotka tuuttaavat jatkuvalla syötöllä uutisia sodasta, edessä siintävästä lamasta, pandemiasta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista helletuhoista. Näiden uutisten sekaan lomittuvat etelään iloisesti lentelevien kavereiden lomapäivitykset, joihin en osaa tässä maailmanlopun meiningin kontekstissa suhtautua oikein mitenkään. Kuten en myöskään esimerkiksi festaripäivityksiin tilanteessa, jossa korona muutenkin leviää nopeasti, moni kertookin tuoneensa festareilta tartunnan tullessaan. Itselläni vallitseva fiilis etelänlomista tai festarireissuista lukiessa on JOMO eli joy of missing out, ilo siitä ettei tarvitse niihin osallistua. En kykenisi iloitsemaan etelänlomasta tilanteessa, jossa maailma palaa, tai festareista, joilla joudun pelkäämään tartuntaa ja kenties pysyvää takapakkia jo nyt kehnolle terveystilanteelleni sekä monisairaiden läheisteni tartuttamista. Sen sijaan yritän imeä itseeni tietoa ja vinkkejä esimerkiksi joistain kivoista lähireissukohteista, joissa voisimme loman aikana piipahtaa. 

///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

Bloglovin'