Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram




    Meillä oli aiemmin perinne vierailla mahdollisuuksien mukaan lähes vuosittain sinivuokkoaikaan miehen lapsuuden kesämökillä, sillä tuolloin mökin piha hehkuu sinisenään ja näky on taianomainen. Sitten moni asia elämässä muuttui ja mökkeily jäi kokonaan vuosiksi, joten myös nämä kevätretket saimme unohtaa. Tänä keväänä palasimme kai vuosikymmenen mittaisen tauon jälkeen ihailemaan mökkipihan sinivuokkomerta ja mökkeilemään lähes viikoksi. Tällainen pieni lomanen ja maisemanvaihdos tuli raskaan talven jälkeen todella tarpeeseen ja nautin mökkielämästä ja veden äärellä olemisesta täysillä. Samalla sain tilaisuuden päästä kunnolla testaamaan äskettäin hankkimaani Olympus PEN E-PL8 -minijärjestelmäkameraani, jolla tämän postauksen kuvat on otettu. 


    Mökkielämää


    Voimani olivat mökille lähdettäessä melko vähissä, joten alkuun mietin josko reissuun lähteminen on ollenkaan järkevää, sillä arkiaskareiden pyörittäminen mökillä, jossa on kantovesi ja muutenkin vaatimattomat olosuhteet, vaatii aina vähän enemmän vaivannäköä kuin arkihommien hoitaminen normiarjessa. Päätin kuitenkin, että kunhan tällä kertaa mennään ruoka-asioissa sieltä missä rima on mahdollisimman matalalla, niin ruokahuollosta ja tiskaamisesta selvitään. Siispä ostoslistalta mökille lähdettäessä löytyi muun muassa ainekset jättikattilalliseen makkarakeittoa, joka valmistettaisiin pakastekasviksista ja mausteisesta makkarasta ja jota syötäisiin lounaana monta päivää. Kotipakkasesta mukaan kaivettiin hirven sisäfile, jonka kaveriksi ostettiin perunoita ja kukkakaalia, ja kahviherkuksi valikoitui helppoakin helpompi gluteeniton ja maidoton pannukakku, jota syötäisiin niin ikään pakastimen uumenista löytyneen itse tehdyn omenasoseen kanssa. Olin myös marinoinut kasslerpihvit valmiiksi mukaan ja ne nautittaisiin valmiiden röstiperunoiden ja kasvisten, jotka kaikki käytettäisiin grillin kautta, kanssa. 


    Helppona mökkiaamupalana hedelmiä, soijajogurttia ja maapähkinävoita. 

    Uunissa paistettua hirven sisäfilettä riitti kolmelle aterialle. Tässä lisukkeena paistetut perunat ja keitetty kukkakaali. 


    Pannukakku onnistui mainiosti myös gluteenittomana ja maidottomana. 


    Ruokasuunnitelma osoittautui toimivaksi ja reissun venyessä haettiin vielä pienet täydennykset lähikaupasta sekä syötiin mm. itse kalastettua haukea juuresmuusin, herneiden ja etikkasäilykkeiden kanssa. Seuraavalla mökkireissullakin aion ehdottomasti jatkaa tällä matalan riman taktiikalla ja ainakin iso satsi makkarakeittoa jää meillä pysyvästi mökkiruokarepertuaariin. 



    Tuoretta haukifilettä mökkijärvestä. 

    Voissa paistettu haukifile sai seurakseen juuresmuusia, herneitä ja suolakurkkua. 

    Keittiöapulainen. 

    Lepohetki. 


    Mulla oli mökille lähdettäessä muutenkin ajatuksena ottaa mahdollisimman iisisti ja levon kannalta sekä kivoja asioita tehden, pyrkien ottamaan lomaa arjen huolista siinä määrin kuin se on mahdollista. Mukanani oli kirja ja läppäri, mutta en avannut kumpaakaan kertaakaan tuon lähes viikon aikana. Istuskelin saunan terassilla pitkiä toveja katselemassa järvelle, ihmettelemässä lintujen kevätsekoiluja ja juomassa saaveittain kahvia. Telkillä ja rantasipeillä oli parinvalinta käynnissä ja koiraslinnut nahistelivat keskenään sekä esittelivät naaraille temppujaan. Varsinkin rantasipiukkelin moovsit olivat vaikuttavat. 


    Kahvia saunan terassilla ja Käärijän-vihreät jalkineet tottakai, olihan Euroviisu-viikko!

    Mökkijärven rauhaa. 




    Iltaviinit. 



    Kalastelimme ja vietimme kolme iltaa järven soisella perukalla ihmettelemässä sammakkojen kutubileitä, joilla ei loppua näkynyt. Kurnutus kuului jo kauas ja vedessä lötkötteli sadoittain eri kokoisia sammakoita, joidenkin kelluessa raukeina ja toisten tarkastellessa meitä muukalaisia uteliaina. Yrittipä joku rohkelikko veneeseenkin! Itse tarkkailin tyyppejä kamerani kanssa ja harmittelin, kun en osannut kameraa vielä kunnolla käyttää enkä siis saanut myöskään tarpeeksi hyvälaatuisia kuvia tästä erikoisesta tapahtumasta, jollaista ei usein kohdalle osu. Alla kuitenkin muutamia kelvollisimmasta päästä olevia räpsyjä. 









    Konttasin lähes päivittäin maassa uuden hankintani, Olympuksen minijärjestelmäkameran kanssa, ja opettelin kameran käyttöä kuvaamalla sinivuokkoja. Saunoimme joka ilta rantasaunassa ja ulkoilutimme kissoja valjaissa. Säät suosivat ja muuttuivat päivä päivältä kesäisemmiksi, lähtöpäivänä oli jo täysi kesä. Järvenrantamökkeily on mulle nykyään luksusta, josta nautin todella paljon, ja viikon mökkeilyn jälkeen olo oli levänneempi kuin aikoihin. 


    Aamukahvit yökkärissä saunan terassilla. 





    Päiväkahvit ja vanin sisustan suunnittelua. 


    Mökkilukemista. 

    Saunan jälkeiset huurteiset. 

    Mielenrauhaa. 



    Uusi kuvauskalustoni: Olympus PEN E-PL8 + M. Zuiko 25mm f1.8


    Kamera, jolla olen tämän postauksen kuvat ottanut (lukuun ottamatta alla olevia, kamerasta itsestään otettuja kuvia), on siis Olympus PEN E-PL8, jonka hankin vajaa kuukausi sitten käytettynä vanhan, peilillisen Canonin järjestelmäkamerani rinnalle helpottamaan arjessa ja reissussa kuvaamista ja kameran mukana kuljettamista. Tämä peilitön Olympus on huomattavasti pienikokoisempi kuin Canonin EOS 60D, jota olen viime vuodet käyttänyt, ja lyhyen tutustumisen jälkeen vaikutelmani kamerasta on positiivinen, vaikka ihan alkuun musta tuntuikin hankalalta päästä kiinni Olympuksen maailmaan kuvattuani 15 vuotta pelkällä Canonilla. Jo pelkästään se, että Olympuksessa ei ole etsintä, vaan kuvaaminen tapahtuu näytön avulla, tuntui oudolta, eikä laite tuntunut alussa "oikealta kameralta" samaan tapaan kuin massiivinen Canonini. Nyt alan saada kameraan jo tuntumaa ja tykkään siitä ja sillä kuvaamisesta joka päivä enemmän. 


    On se söpö! 


    Syy siihen, että päädyin kaikista minijärjestelmäkameroista juuri Olympuksen PEN-sarjan kameraan oli ihan vaan se, että olin lukenut kamerasta aiemmin hyvää muiden bloggareiden blogeista ja tykännyt sillä otetuista kuvista todeten, että se voisi riittää myös mun tämän hetkisiin arkisiin kuvaustarpeisiini. Kun jossain Facebookin kameraryhmässä sitten törmäsin juuri sopivasti sopivan hintaiseen Olympuksen PEN-kameraan hetkellä, jolla kipeästi kaipasin piristystä arkeeni ja olin päättänyt lähteä sitä hakemaan elvyttämällä valokuvausharrastustani, niin päätin ryhtyä hieromaan kauppoja. Tuo kyseinen kappale jäi multa kuitenkin hankkimatta, koska kamera sijaitsi Oulussa asti eikä mulla ollut (sattuneista syistä) luottoa siihen, että Posti saa kuljetettua laitteen mulle ehjänä perille, mutta menetetyn kaupan jälkeen ryhdyin aktiivisesti metsästämään Olympuksen PEN-kameran seiskaversiota tai uudempaa kameraryhmistä, Tori.fi:sta ja Kamerastoresta, ja ennen pitkää bongasin sopivan kameran sopivalla sijainnilla ja sopivaan hintaan ja kävin sen kotiuttamassa. 

    Tämä kameramalli on tullut markkinoille tietääkseni vuonna 2017. Siitä on ilmestynyt jo kaksi uudempaakin versiota, mutta hetken asiaa tutkailtuani totesin tämän version olevan mulle täysin riittävä. Tämä malli on mielestäni myös visuaalisesti kaunein PEN E-PL8-sarjan kameroista, tykkään sen retrohenkisestä muotoilusta. Eipä ihme, että kamera on ollut myös monien lifestylebloggareiden suosiossa! Itse kuvaan enimmäkseen manuaalitoiminnolla eli asettaen itse aukon, ajan ja ISO-arvon, joskin alkuun tutustuin kameraan myös kuvaten ihan vaan automaatilla. Kamerasta löytyy myös tukuittain erilaisia ohjelmia, joiden avulla pystyy ottamaan suoraan ikään kuin filtteröityjä kuvia, mutta en ole ehtinyt niihin vielä juurikaan tutustumaan. Kuvaamista on helpottamassa myös moneen suuntaan kääntyvä näyttö, mistä tulee varmasti olemaan paljon hyötyä. Muita kiinnostavia ominaisuuksia on esimerkiksi mahdollisuus siirtää kuvia kamerasta suoraan puhelimeen wifin avulla, mutta tätäkään hienoutta en ole ehtinyt vielä kokeilemaan. 




    Objektiiveja mulla on kameraan tällä hetkellä vain yksi eli kameran mukana tullut M. Zuikon kiinteäpolttovälinen 25mm f1.8. Tavallisesti kaupasta ostettaessa kameran mukana tulee 14-42-millinen pannukakkuobjektiivi, mutta ostin oman kamerani tosiaan yksityiseltä myyjältä ja hän myi runkonsa mukana tämän linssin. Googlailin ennen ostopäätöksen tekemistä tämän linssin ominaisuuksia sekä katselin kuvia, joita ihmiset olivat sillä ottaneet ja totesin, että tämä on hyvä yleisobjektiivi, jolla pääsen kuvaamisessa alkuun. Myöhemmin voin sitten täydentää objektiivivalikoimaani tarpeideni mukaan. Olen ollut linssiin tyytyväinen, se piirtää mielestäni oikein kauniisti. Kiinteällä polttovälillä kuvaaminen ja jalkazoomin käyttäminen ei ole ollut mulle ongelma, sillä myös Canonissa olen käyttänyt pääasiassa 35mm:n kiinteää linssiä. Jonkinlaisesta teleobjektiivista olen ehtinyt jo hieman haaveilla, sillä etenkin maalla ollessa olisi hauskaa pystyä harrastamaan villieläinten kuvaamista kohteita ollessa runsaasti tarjolla, mutta tällä olemassaolevalla linssillä kaukana olevien kohteiden kuvaaminen ei onnistu. Myöskään aivan lähikuvat tai laajat maisemakuvat eivät tällä linssillä ole mahdollisia. 

    Kuherruskuukausi Olympukseni kanssa jatkuu ja kenties tulen kirjoittamaan kamerasta lisää, kunhan ehdin siihen ja sen ominaisuuksiin paremmin syventyä. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäisiä kameralla ottamiani, sillä pääsin kameraa testaamaan ja opiskelemaan kunnolla vasta mökkireissullamme. Ainakin tähän mennessä olen hankintaani tyytyväinen! 



    ///

    Ota Pieniä otteita -blogi seurantaan: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 

    Continue Reading
    Syreeni heräilee kevääseen.

    Istuin laavulla juomassa kahvia kevätsateen yllättäessä. Olin juuri kuullut uutisista, että Suomi tulee hakemaan Naton jäsenyyttä. Maailma näytti epätodellisen kauniilta. Mietin, että tämä on todella mielenkiintoista aikaa olla elossa. 


    Toivun vielä viimeviikkoisesta kolmepäiväisestä sairauteni hoitojaksosta ja toipilaana mulla on aikaa käydä läpi ennen hoitojaksoa ottamiani kuvia sekä kirjoitella puutarhakuulumisia kuviin liittyen. 

    Kevät saapui lopulta meidän landellekin toukokuun alussa ja ehdittiin juuri sopivasti ennen mun sairaalareissuani ja sitä seuraavaa pakkolepoa hoitamaan suurin osa kevätistutuksista kuntoon. Suuritöisimpiä keväällä tehtävistä istutuksista on perunoiden ja sipulien maahan laittaminen, ja koska mun vointini ei ole talvella saamieni rokotusten jälkeen edelleenkään palannut omaksi normaalikseni, niin pelkäsin jo, että perunoita ei maahan saada ilman, että joudutaan vaivaamaan naapuria apuun. Onneksi mulle sattui kuitenkin voinnin puolesta parempi päivä juuri sopivaan saumaan, joten saatiin kuin saatiinkin homma hoidettua kaksin miehen kanssa. Vanha Fergumme pääsi kyntöhommiin miehen ohjastamana, minkä jälkeen vedettiin lihasvoimin vaot ja laitettiin kuukauden ajan lämpimässä itäneet perunat maahan. Lannoitteena toimi ihan ehta hevon pee, jota naapurista löytyvältä hevostilalta riittää naapureiden iloksikin. 


    Ihana Aula. 





    Kasvattamamme peruna on vanhaa, kullankeltaista, makeaa, kiinteää Aula-lajiketta, jota ei taida saada enää mistään ja jota parempaa perunaa en tiedä. Sitä on viljelty täällä mieheni mummilassa useiden sukupolvien ajan. Tuskin muuta perunaa haluaisin edes kasvattaa, etenkään kun peruna ei ole näin tulehdussairauspotilaan kannalta mitenkään parasta ravintoa, mutta tämän herkullisen lajikkeen haluamme pitää elossa eli aina kasvatetaan vähintäänkin uudet siemenperunat. Tällä kertaa perunaa meni maahan 15 vaon verran, viime vuonna laitettiin 14 vakoa. Viime kesän perunat jäivät pieniksi kuivuuden ja peurojen niittämien perunanvarsien takia, mutta tänä kesänä olemme varautuneet peura-aidoilla ja toivottavasti tuleva kesäkään ei ole yhtä kuiva ja kuuma kuin edeltäjänsä. Toivon viileämpää kesää sekä puutarhan ja luonnon että itseni takia - neurologisen sairauteni takia kestän helteitä tosi huonosti ja kuumana kesänä myös puutarhatyöt jäävät mulla hoitamatta. 



    Tällä vempaimella vedetään vaot perunoille toisen vetäessä ja toisen ohjastaessa. Ilmeisesti laitteesta käytetään ainakin nimeä sahra eli hankoaura. Miehen mukaan sitä on kutsuttu hänen mummilassaan ämmänsahraksi. Google ei tällaista nimitystä tunne.  

    Siellä lepäävät. 

    Perunan viereen kasvimaan multiin pääsi myös yhteensä kahdeksan riviä kelta- ja punasipulia. Sipuli kuuluu rikkipitoisiin, toksiinien elimistöstä poistoa tukeviin kasviksiin, ja niitä kuluu meillä paljon läpi vuoden. Tavoitteena ei ole olla sipulien suhteen koko vuotta kuitenkaan omavarainen, vaan kasvattaa niitä sen verran, että päästään kesällä herkuttelemaan varhaissipulilla mielin määrin esimerkiksi salaateissa, joita meillä varsinkin kesällä syödään paljon. Loput sadosta kuivataan sitten vanhan navetan seinällä ja nautitaan syksyn aikana. 



    Valkosipulien suhteen pääsemme keväällä helpolla, sillä kasvattamamme lajike on talvivalkosipulia, joka istutetaan jo syksyllä, jolloin kevään hommaksi jää vain jo itäneiden haisuleiden kanankakalla lannoittaminen ja niiden kasvun seuraaminen. Maasta olkikatteen läpi puskee jo hurjaa vauhtia vihreää ja jos hyvin käy, niin juhannuksena maistellaan ensimmäisiä tuoreita valkosipulin kukintoja. Ne ovat ihan parasta alkukesän herkkua etenkin valurautapannulla oliiviöljyssä rapsakaksi wokattuna. 


    Talvivalkosipuli.

    Lavakauluksia meidän landelta löytyy tällä hetkellä kolme ja niihin ollaan laitettu itämään salaatteja, rucolaa, yrttejä (persiljaa, timjamia, sitruunamelissaa, minttua, korianteria, tilliä), pinaattia, eri lajikkeita lehtikaalta sekä mangoldia, jota en aiemmin olekaan vielä itse kasvattanut. Ainakin yksi lavakaulus on tarkoitus vielä rakentaa ja laittaa siihen lisää edellä mainittuja vihreitä sekä myöhemmin kesällä myös paksoita, joka on mulle niin ikään uusi tuttavuus. Yrtit ja vihreät lehtikasvikset ovat helppoja kasvatettavia ja niitähän noudattamallani Wahlsin protokollan mukaisella ruokavaliolla kuluu, joten niiden kasvattaminen on fiksua monestakin syystä. Ensinnäkin siinä säästyy rahaa, koska nämä vihreät asiat eivät ole kaupasta hankittuna aivan halpoja. Toiseksi, juuri maasta nostetuissa kasviksissa ravintoarvot ovat parhaimmillaan. Ja kolmanneksi, tuoreet vihreät maistuvat ihanalta ja ovat arjen luksusta. Toiveenani on saada pinaattia, lehtikaalta ja mangoldia myös pakkaseen talvea varten sekä kuivata ylimääräiset yrtit. Kurpitsaa ja kesäkurpitsaa löytyy meillä esikasvatuksessa ja ne pääsevät maahan hallaöiden vaaran väistyttyä. 

    Itse kasvatettua vihreää joutuu vielä hetken odottamaan, mutta onneksi villi luonto puskee esiin jo kaikkea ihanaa vihreää herkkua. Avasin jo villivihanneskauden maistelemalla kevään ensimmäisiä pikku nokkosia, jotka päätyivät munakkaan täytteeksi yhdessä pekonin kanssa. Kausi alkaa juuri nyt olemaan parhaimmillaan enkä malta odottaa, että vointini kohentuu sen verran, että jaksan lähteä kunnolla tutkimaan pihan ja lähimetsän rikkaruohotarjontaa ja kokata villeistä vihreistä kaikkia ihania herkkuja! Toiveenani on jaksaa säilöä villivihanneksia myös pitkän syksyn ja talven varalle. Esimerkiksi viherjauhe on helppo ja nopea valmistaa kuivatuista villivihanneksista ja se säilyy hyvin ja menee pieneen tilaan. Talvella kroppa ja kukkaro kiittävät kesällä nähdystä vaivasta. 


    Nokkosia kylvyssä ennen ryöppäämistä ja käyttöä. 

    Nokkos-pekonimunakas. Tästä saa vielä maukkaamman, jos pekonit paistetaan ensin rapsakaksi pannulla ja otetaan sitten sivuun nokkosten ja munakasmassan mennessä pannulle. Lopuksi murustellaan pekoni munakkaan päälle, jolloin ruokaan jää kivasti myös purutuntumaa. 

    Kevät ja luonnon herääminen ovat myös aikaa, joka saa mut yleensä kaivamaan esille järjestelmäkamerani silloinkin, kun se on unohtunut pimeäksi ajaksi talviteloille, ja lähtemään puutarhaan ja lähiluontoon kevään ensi merkkejä kameran etsimen kautta ihmettelemään. Näin tapahtui tälläkin kertaa, ja voi kuinka mä nautin taas kuvaamisesta! Voimia tähän puuhaan on ollut viime aikoina harmillisen vähän, mutta ehkäpä juuri siksi ne harvat pikku retket, jotka toteutuvat, tuntuvat sitäkin ihanammilta. 

    Seuraavat ruudut tallentuivat eräältä toukokuiselta iltalenkiltä:  

    Huhtikuiset harmoniset ruskean sävyt, toukokuun alussa saatiin vielä odottaa vihreää. 

    Viimeiset pajunkissat ilta-auringossa. 

    Ensimmäiset leskenlehdet löytyvät aina aurinkoiselta paikalta radanvarresta. 


    Kevään tulo yllätti tänäkin vuonna valokuvaajan ja ehdin napata hiirenkorvista yhden ainoan kuvan ennen kuin koivut olivat puhjenneet jo täyteen vihreyteensä. Oman pihan ensimmäisiä kukkijoiden joukossa olivat siniset ja punaiset ihanuudet eli scillat, sini- ja punavuokot, joiden kuvaamiseen en taida koskaan kyllästyä. 

    Ihana vihreys. 

    Scilla. 

    Viimeiset sinivuokot sinnittelevät. 

    Kuusiaidan kyljessä kasvaa aina muutama punavuokko. Rakastan. 



    Tänään on kahdeksas hoitojakson jälkeinen päivä ja toivon, että viikonloppuna saan jo nauttia paremmasta voinnista ja pääsen taas ulos kuvaamaan ja "hortoilemaan", ainakin nokkosia olisi kiva saada pakkaseen ja kuivumaan niiden ollessa nyt parhaimmillaan. Toivotan myös sulle mukavaa viikonloppua ja toivon, että sullakin on mahdollisuus viikonloppuna tehdä asioita, joista saat iloa ja hyvää mieltä. 



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 


    Continue Reading
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ▼  2025 (2)
      • ▼  tammikuuta 2025 (2)
        • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
        • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentami...
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ►  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ►  elokuuta 2022 (1)
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Mökkeilyä sinivuokkoaikaan ja Olympus PEN E-PL8 -kameraan tutustumista
    • Arkikuva 4/52
    • Villasukkalifestylebloggaamisesta eli miksi haluan kirjoittaa diagnoositta sairastavan arjestani
    • Vanihaave toteutui: esittelyssä reissuautomme Hippo
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Arkikuva 3/52
    • Kesälomareissu Paimion tuberkuloosiparantolaan

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Watch Traumality the Documentary: Online Screening Aug 5th – I’ll be part of a panel for Live Q&A
      5 tuntia sitten
    • Juliaihminen
      Orastavan innostunut
      20 tuntia sitten
    • Kukkapilli
      Yliopistotason ongelmia
      1 päivä sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Missä olit silloin? – Elokuu
      2 päivää sitten
    • Tähän on tultu
      Kaiken jälkeen elossa – huumemaailmasta vapauteen on yksi parhaista kirjoista ikinä
      4 päivää sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Paljonko on paljon?
      4 päivää sitten
    • Sutkautuksia
      "Kun sinun tulee ikävä minua..."
      1 viikko sitten
    • Small talkia elämästä
      ARTIKKELINI HIDASTA ELÄMÄÄ -SIVUSTOLLE LUOVUUDEN VOIMSTA VAIKEINA AIKOINA
      1 viikko sitten
    • Hollanninhippiäinen
      Yön ötökät ja matkasuunnitelma
      2 viikkoa sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Missä olit silloin heinäkuussa
      3 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Ensimmäinen kirja toukokuusta
      4 viikkoa sitten
    • Sydänmuruja
      Testing, testing
      5 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Vinkkejä turvallisempiin ja nautinnollisempiin petipuuhiin
      1 kuukausi sitten
    • Veloena
      Kauheudesta
      1 kuukausi sitten
    • Sopusointuja
      Perintöaarteita ja kierrätettyä uudessa mökissä
      3 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Hermosto trendaa, mutta miksi?
      4 kuukautta sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Tutkijan tarpeet
      5 kuukautta sitten
    • Aamukahvilla
      Kaksosten unikoulu – miten saada kaksoset nukkumaan?
      5 kuukautta sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Tämä on nyt nuoren lesken blogi
      10 kuukautta sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      1 vuosi sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      1 vuosi sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      1 vuosi sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      1 vuosi sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      1 vuosi sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      1 vuosi sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      1 vuosi sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      1 vuosi sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      The handbag of safety
      2 vuotta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      2 vuotta sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      3 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      3 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top