Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
toukokuuta 03, 2022
Takana on mukava, leppoisa vappu meidän landella omalla porukalla. Se sisälsi juuri niitä asioita, joita vappuviikonlopulta nyt toivoinkin: kokkailua tulella ja vähän kuohuvaa, kevään fiilistelemistä pihalla kameran kanssa ja ilman, saunomista ja hyötypuutarhan istutusten alulle laittamista. Landevaput ystävien kanssa tai keskenämme ovat meille mieluisia - kaupungin vappuhulina ei houkuta yleensäkään, saati nyt koronan keskellä. Olin tosi iloinen, että jaksoin maalle tällä kertaa ylipäätään lähteä, sillä vielä perjantaiaamuna en ollut lähdön onnistumisesta aivan varma. Säätkin suosivat, sillä sateilta säästyttiin ja aurinkokin paisteli ajoittain - sen verran perinteisen vilpakoita vappukelejä kuitenkin piteli, että merinovillaa oli päällä päästä varpaisiin eikä toppatakkikaan vielä joutanut talviteloille.
Vappuaatto ei mennyt ihan suunnitellusti, mutta onneksi suunnitelmia voi muuttaa. Ajatuksenani oli mennä ensin hetkeksi metsän laitaan kuvaamaan sinivuokkoja järkkärillä, minkä jälkeen syötäisiin salaattia ja aloiteltaisiin tämän kevään istutushommia. Alkuillasta sitten savustettaisiin kalaa ja grillattaisiin parsaa sekä syötäisiin hyvin. Päädyin kuitenkin heti aamusta käymään pitkää ja väsyttävää taistelua läppärini kanssa yrittäessäni siirtää kameran muistikortilta sinne edellisenä syksynä unohtuneita kuvia Lightroom-ohjelman kautta talteen irralliselle kovalevylle, ohjelman pistäessä hanttiin ja jumittaessa prosessin. Siinä mä tuijotin prosessin etenemistä kuvaavaa palkkia, joka ei hievahtanutkaan, ja tunsin miten veri pakkautuu päähän ja suusta pyrkii ulos ärräpäitä. Homma kävi niin voimille ja tunteisiin, että mun piti ottaa sen jälkeen päiväunet!
Tuon rupeaman jälkeen kuvaaminen ei enää kiinnostanut ja nälkä oli hirmuinen, joten kehitettiin nopeasti uusi suunnitelma ja otettiin alle kesäauto Ammu, jolla kurvattiin läheisen kylän uutta Kotipizzaa testaamaan. Matkan aikana päästiin ihailemaan mm. kymmenen kurjen laumaa, joka kokoontui läheisellä pellolla. Toijalan Kotipizzassa palvelu oli hidasta ja sekavaa, mutta onneksi itse pizzat olivat maukkaat. Otin omani gluteenittomana ja vegejuustolla, jotta mun ei tarvitsisi luistaa noudattamastani tulehdusta vähentävästä ruokavaliosta.
Kameralla sinivuokkojen laukominen jäi vappuaatolta, mutta keksimme korvaavana harrasteena kaivaa esille ilmakiväärin ja ryhtyä laukomaan kohti maalitauluja, koska miksikäs ei? Maalla naapuritkin ovat sen verran kaukana, etteivät moisesta häiriinny. Sehän olikin ihan hauskaa puuhaa, kuten muistelinkin edelliskerrasta, joka oli joskus lapsena kokeillessani muistaakseni serkkuni ilmakivääriä. Ehkä eniten haasteita aiheutti aseen raskas paino, joka teki sen, että mun oli hankalaa jaksaa pitää asetta rauhassa paikallaan siihen asti kunnes saan tähdättyä. Voisin ampua toistekin ja käydä kokeilemassa myös pistooliammuntaa, joka vaatii vähän vähemmän habaa. Tykkäsin ampumisesta jo kouluaikoina, kun kävimme ampumaradalla paristi harjoittelemassa pistooliammuntaa, mutta myös nykyinen maailmantilanne on saanut ajattelemaan, että eipä ampumataidosta haittaakaan olisi (jep, aikamoista!)...
Jälkkäreitäkään en juuri harrasta, mutta nyt teki mieli valmistaa vappuherkuksi jotain raikasta makeaa. Hedelmäsalaatti toimii aina, pitäisikin tehdä useammin. Maustoin viinirypäleet, ananaksen ja hunajamelonin limen mehulla ja hunajalla ja lisäsin lisukkeeksi soijavispiä, rouhittua mantelia ja mintun lehtiä. Munkkeja, simaa ja muita perinteisiä vappuherkkuja en ole tehnyt tai ostanut yli kymmeneen vuoteen enkä niitä elämääni kaipaa. Ilmeisesti mieskään ei niitä ikävöi, kun ei ole niitä kaupasta kotiin kantanut.
Jottei koko päivä olisi mennyt ihan vaan kokkaamiseksi ja syömiseksi, niin laitoimme alulle myös tämän kevään hyötypuutarhahommat. Mies rakensi istutuskuntoon kaksi kasvatuslaatikkoa, joihin mä istutin viileämpää säätä kestäviä siemeniä eli kahdenlaista salaattia, rucolaa, timjamia, persiljaa ja pinaattia. Suorakylvöjä jatketaan säiden lämmetessä ja tarkoitus on laittaa myös ainakin kesäkurpitsaa ja kurpitsaa esikasvatukseen. Kävin tarkistamassa myös talvivalkosipulien tilanteen ja sieltä ensimmäiset vihreät jo kurkkivat olkikatteen alta! Pitää hommata ensi tilassa kanankakkaa ja tehdä niille kevätlannoitus. Eipä aikaakaan, kun päästään jo herkuttelemaan wokatuilla talvivalkosipulin kukinnoilla, ne ovat mun ehdoton alkukesän herkkuni.
Vappupäivän iltana jaksoin käydä vielä hetken pyllistelemässä sinivuokkojen äärellä kamerani kanssa. En edelleenkään tiedä, miten saan ottamani raakakuvat ladattua koneelle editoitavaksi, mutta kuvaamista editointiongelmat eivät estä eli kuvaan nyt ja kohtaan ongelmat myöhemmin. Tämän postauksen kuvat ovat järkkärillä otettuja jpeg-kuvia.
Vapun jälkeisenä maanantaina mieli oli hyvä ja olo fyysisesti ok, mikä kertoi kaiken puolin onnistuneesta vappuviikonlopusta. Olin onnistunut irrottautumaan arkisista huolistani sekä syömään suhteellisen fiksusti ja pysyttelemään toiminnassani rasitusikkunani sisäpuolella, jolloin säästyin takapakeilta voinnissani.
Toivottavasti sullakin oli mahdollisuus viettää itsesi näköistä vappua. Mukavaa alkanutta toukokuuta!
///
Pieniä otteita -blogi muualla verkossa:
.jpeg)
0 kommenttia
Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.