Sisällön tarjoaa Blogger.

Pages

  • Etusivu

Pieniä otteita

    • Bloglovin'
    • Facebook
    • Instagram
    Täydellinen kahden yön parkki vanille Puumalan Pistohiekalla elokuussa 2022. 


    Elokuu on mulle kesäkuukausista mieluisin ja elokuulle olemme perinteisesti ajoittaneet kesäreissumme, niin tänäkin vuonna. Teimme kaksi lyhyttä reissua. Ensimmäinen niistä suuntautui Varsinais-Suomeen, pääkohteenamme Paimion parantola, jonka upeaan arkkitehtuuriin ja kiinnostavaan historiaan olen halunnut jo pitkään tutustua. Parantolavierailun jälkeen yövyimme Paraisissa leirintäalueella, koska puskaparkin etsimiseen ei ollut enää illalla aikaa, ja seuraavana päivänä teimme kiepin Turussa sekä ajelimme hurmaavan Mathildedalin ruukkikylän kautta kohti kotia. Toinen, kahden yön mittainen reissumme suuntautui Etelä-Savoon, Mikkelin Puumalaan, jonka upealla Pistohiekalla järjestettiin toista kertaa Hayride Jamboree -niminen vanhojen autojen tapahtuma. Niistä reissuista kerron lisää seuraavissa postauksissa. Nyt esittelen menopelimme, jolla nämä retket teimme. 

    Ehdimme haaveilla useamman vuoden vanista, jolla retkeileminen kävisi teltta plus auto -komboa helpommin ja kätevämmin. Koska mieheni tykkää harrastaa vanhoja autoja ja nykyään erityisesti amerikkalaiset autot ovat hänen juttunsa, niin oli selvää, että tuleva vanimmekin tulisi olemaan vanhempaa vuosikertaa oleva amerikkalainen. Itä-Suomesta, Joensuun läheltä, löytyi sitten lopulta sopiva kokelas, joka osoittautui mieluisaksi, ja vuosi sitten heinäkuussa auto kotiutui meille. Kyseessä on Chevy (Chevrolet G20) vuodelta 1975 ja meille saapuessaan se oli sisustaltaan aika lailla alkuperäisessä kuosissaan. Kattokorotus autoon on tehty ilmeisesti tehdasvalmisteisesti heti auton tultua aikanaan Suomeen. Korotus ei ole vanissa varsinaisesti mikään kaunistus, mutta se helpottaa reissaamista kummasti etenkin, kun kuskilta löytyy mittaa muutaman sentin vajaat kaksi metriä. Minä aika lailla normimittaisena naisena mahdun seisomaan autossa suorana. Ulkoa kori on maalattu edellisen omistajan toimesta lähiaikoina harmaaksi (alkuperäinen väri on ollut kai punainen), ilmeisesti ajatuksena vetää tuon maalin päälle vielä joku toinen väri, mutta homma oli jäänyt kesken. Mun mielessäni vani sai heti lempinimekseen "Hippo" sen värityksen ja muotokielen takia (mies ei taida tätä lempinimeä allekirjoittaa!). Tarkoitus on jossain vaiheessa maalata ja virtaviivaistaa koria 1970-luvun tyyliin. Koska kesä oli jo pitkällä Hipon saapuessa viime kesänä meille, niin auto pääsi ekoille pikku testireissuilleen lähes saman tien eli noita retkiä varten auton sisustalle ei tehty mitään, vaan mentiin sillä varustuksella, mitä autosta löytyi. Sisusta varustuksineen oli meidän tarpeitamme ajatellen sen verran epäkäytännöllinen ja aikansa elänyt, että syksyllä mies sitten purki vanhan sisustan ajatuksenaan rakentaa talven aikana uutta kalustetta tilalle. Emme olleet ajatelleet asiaa kuitenkaan aivan loppuun asti: vani on sen verran iso ja korkea, että se ei mahdu talliin, jossa on lämmitysmahdollisuus, joten projekti ei edennyt talven aikana lainkaan. Keväällä ja alkukesästä oli sitten muita kiireitä, joten silloinkaan ei ehditty vania miettimään ja laittamaan. Heinäkuussa alkoivat lomat puskemaan päälle ja lomareissut kangastelemaan mielessä, mutta auto oli yhä levällään. Tuli kiire laittaa vani nippuun ja siihen kuosiin, että siinä voisi muutaman yön yöpyä. Mietittiin, että eipä se reissaaminen pakosti muuta sisustalta vaadi kuin patjat lattialle, Trangian pakkaamisen mukaan ja mieluusti myös jääkaapin, jollainen oli jo hankittuna, ruokien säilyttämiseen, sekä akun jääkaapille. Nämä asiat saatiin kuntoon ja reissuun lähtö mahdollistui. 

    Tämä patjat lattialla -versio vanista on itse asiassa huomattavasti mukavampi reissata kuin aiempi 70-lukulainen versio sohvasysteemeineen, paljon tilaa vievine keittiöyksiköineen ja vessakoppeineen. Alkuperäisessä versiossa sohva levitettiin sängyksi niin, että nukkuminen tapahtui autossa "poikittain", auton lyhyemmän sivun suuntaisesti. Ei kovin kätevää etenkään pitkälle nukkujalle. Lisäksi vanin takaovia ei saanut järkevästi avattua, joten auton perimmäisessä osassa nukkujan täytyi könytä vieressä nukkujan yli päästäkseen autosta ulos, ei hirmu mukavaa varsinkaan yölliselle puskapissalle pyrkiessä. Keittiöyksikkö keittolevyineen, jääkaappeineen ja lavuaareineen taas oli sijoitettu osin sivuosan liukuovien, josta kuljetaan ulos, eteen, jolloin tavaroiden autoon roudaaminen sekä sieltä sisään ja ulos kulkeminen oli hankalaa. Keittiövarusteet eivät myöskään olleet siinä kunnossa, että niitä olisi tehnyt mieli käyttää, joten ne olivat meille aivan turhat. Kokkailu tapahtui Trangialla ulkona kuten telttaillessakin eikä jääkaappia ollut käytössä, ja yöunet kärsivät huonosta sängystä. 


    Vanin meille kotiutumisen kunniaksi kylmät mojitot!

    Ensimmäisiä retkiä vanilla: yö Seitsemisen kansallispuiston kupeessa elokuussa 2021. Vanha keittiöyksikkö on vielä paikallaan. 

    Lopen Iso-Melkuttimella heinäkuussa 2021. 

    Tässä näkyy vanin vanhaa sisustaa. 

    Helvetinjärven kansallispuisto elokuussa 2021. Nukuttiin ahtaasti eikä takaovia saanut ovien edessä olevan paneelin takia sisältä auki. 

    Yläikkunoista tulee venefiilis.

    Aamupalaa Helvetinjärvellä elokuussa 2021. 

    Iso-Melkuttimella 2021. 


    Tänä kesänä vanin oleskelutila on yhtä avaraa tilaa, jonne mahtuu levittämään kunnollisen patjan pitkittäissuuntaan, ja takaovet ovat avattavissa sekä kulku liukuovista sujuu ongelmitta. Lisäksi meillä on käytössämme nyt sellainen luksusasia kuin jääkaappi, mikä mahdollistaa monipuolisemman syömisen ja kokkaamisen reissun päällä ollessa, mikä on loistohomma, eikä sekään harmita, että hikisen ajopäivän päätteeksi jääkaapista voi kaivaa esille vaikka huurteisen oluen. Jääkaappi ei tosin pysy nykyisillä akkujärjestelyillä kovin pitkään riittävän kylmänä eli tätä asiaa pitää vielä säätää. Nykyjärjestelyn heikkoja kohtia on se, että nyt mukana olevat tavarat pyörivät pitkin autoa, kun säilytystiloja tavaroille ei vielä ole, ja ongelmaan joutuu kehittelemään väliaikaisia ratkaisuja. Kunhan ehditään ja jaksetaan, niin autoon rakennetaan jonkinlainen sohva-sänkyratkaisu säilytystiloineen sekä auton perästä avautuva keittoyksikkö, jossa kokkailu onnistuu mukavasti. Ulkokorin maalaamista mietitään sitten kun sisusta on kunnossa. Konehuoneen puolelle mies on tehnyt jotain pientä remppaa ja säätöä ainakin jarruihin ja bensasuuttimiin, mutta mitään isompaa laittoa vaativaa ei ole onneksi ilmennyt. 


    Tässä oli ennen vessakoppi, nyt avattavat sivuikkunat ja tuore punainen maali. Tykkään. 

    Uuden lattian asennusta. 

    Uudet, kääntyvät penkit, jotka saavat myöhemmin todennäköisesti punaisen värin. 



    Viime kesänä Hippo vei meidät jo Iso-Melkuttimen ulkoilualueelle Lopelle sekä Pirkanmaalle Seitsemisen ja Helvetinjärven kansallispuistoihin. Tänä kesänä vanissa on yövytty kolme yötä alussa mainitsemieni reissujen yhteydessä ja toiveissani olisi päästä ennen säiden kylmenemistä käymään myös jossain luonnonpuistossa tai muussa luontokohteessa yhden yön mittaisen retken verran. Autossa ei ole lämmitystä, joten kylmemmillä säillä emme siinä yövy. Vanin käyttöä rajoittaa jossain määrin myös se tosiasia, että auto on kunnon juoppo, joka hörii menovettä sitä tahtia, että kovin pitkiä reissuja sillä ei huvita tehdä (varsinkaan nykyisillä bensan hinnoilla!). Mulle itselleni olisi reissuautoksi kelvannut joku uudempi käytetty pakukin, joka oltaisiin laitettu mieluisaksi ja jolla olisi raskinut matkustaa pidempiäkin matkoja, mutta koska mies, joka meillä autojen laitosta vastaa ja autoja harrastaa, rakastaa yli kaiken näitä amerikkalaisia bensakrematorioita, niin tästä asiasta oli turha edes neuvotella. Onhan näissä vanhoissa autoissa ihan oma tunnelmansa ja äänimaailmansa, josta mäkin tykkään, joten ei auta kuin kestää megalomaaniset bensakulut ja pitää ajokilometrit maltillisina. 

    Siitä miten Hippo palveli meitä tämän kesän reissuilla ja millaisiin paikkoihin se vei meidät tutustumaan kerron lisää pian ilmestyvissä seuraavissa postauksissa. 



    ///

    Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

    Bloglovin' 
    Facebook
    Instagram 


    Continue Reading
    Newer
    Stories
    Older
    Stories

    Blogitekstien takana

    Blogitekstien takana
    Moikka, nimeni on Kirsi ja toivotan sinut tervetulleeksi blogini pariin. Olen introvertti pohdiskelija, villasukissa viihtyjä, kissaihminen, melankolisen metallimusiikin rakastaja, kahviaddikti, metsissä harhailija, jonkin sortin yhteiskuntatieteilijä ja terveysnörtti. Matkakumppaninani kulkee diagnoositta jäänyt neurologinen sairaus, joka sanelee tekemisteni tahdin. Klikkaamalla kuvaa voit lukea minusta lisää.

    Seuraa

    • bloglovin
    • facebook
    • instagram

    Yhteys

    pieniaotteita(at)gmail.com

    Blogiarkisto

    • ►  2025 (2)
      • ►  tammikuuta 2025 (2)
    • ►  2024 (1)
      • ►  helmikuuta 2024 (1)
    • ►  2023 (38)
      • ►  joulukuuta 2023 (2)
      • ►  marraskuuta 2023 (3)
      • ►  lokakuuta 2023 (2)
      • ►  syyskuuta 2023 (2)
      • ►  elokuuta 2023 (1)
      • ►  kesäkuuta 2023 (3)
      • ►  toukokuuta 2023 (2)
      • ►  huhtikuuta 2023 (2)
      • ►  maaliskuuta 2023 (7)
      • ►  helmikuuta 2023 (8)
      • ►  tammikuuta 2023 (6)
    • ▼  2022 (45)
      • ►  joulukuuta 2022 (7)
      • ►  marraskuuta 2022 (7)
      • ►  lokakuuta 2022 (5)
      • ►  syyskuuta 2022 (4)
      • ▼  elokuuta 2022 (1)
        • Vanihaave toteutui: esittelyssä reissuautomme Hippo
      • ►  heinäkuuta 2022 (5)
      • ►  kesäkuuta 2022 (4)
      • ►  toukokuuta 2022 (4)
      • ►  huhtikuuta 2022 (6)
      • ►  maaliskuuta 2022 (2)

    Näitä luetaan nyt

    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Kuntoutuksella kohti toimijuutta ja osallisuutta
    • Pieniä otteita -blogi muuttaa Substack-alustalle!
    • Tänä vuonna fokusoin mielekkäämmän arjen rakentamiseen
    • Lomatunnelman metsästystä
    • Viikko 47: paremminvointia rakentavia rutiineja ja tasapainoisempaa arkea
    • Nopeita puskaparkkilähtöjä eli pakuelämää kesän 2023 tyyliin

    Suosituimmat tekstit

    • Pahinta diagnoosittomuudessa on se, että ei tule nähdyksi ja uskotuksi
    • Enimmäkseen leppoisa maalaisvappu oman kropan ehdoilla
    • Neurologinen sairaus ei tykkää tiukoista aikatauluista
    • Kun ei jaksa siivota: sairastamiseen liittyvästä kotihäpeästä
    • Gluteeniton ja maidoton maisemakahvilan raparperipiirakka vie kielen mennessään

    Translate

    Seuraan

    • Sopusointuja
      Näin lakkaat heleät kesäkynnet
      9 tuntia sitten
    • Sairaasti sukkaa
      Hyvää Juhannusta!
      15 tuntia sitten
    • Via Per Aspera Ad Astra
      Viikko 22 – Nuorten hyvinvoinnin puolesta
      1 päivä sitten
    • Sydänmuruja
      Leppeää juhannusta!
      1 päivä sitten
    • Hollanninhippiäinen
      Tuhannen puuhat
      3 päivää sitten
    • Sutkautuksia
      Mökkeily ja kesällä elämisen taito
      4 päivää sitten
    • Small talkia elämästä
      VAKAVA KROONINEN SAIRAUS JA PARISUHDE
      5 päivää sitten
    • Sinun hyvä Elämä -blogi
      Aivastelu ruokailun jälkeen
      6 päivää sitten
    • Kukkapilli
      Miten dieetin kävi?
      1 viikko sitten
    • Juliaihminen
      Miksen enää osta uutta konetta – kiitos lapseni ja Nuvoon
      1 viikko sitten
    • Tähän on tultu
      Kesäloman bucket list – mitä kaikkea on suunnitteilla?
      2 viikkoa sitten
    • Esmeraldan eetos
      Yksinäisten kaupunki ja valtakunta
      2 viikkoa sitten
    • Painajainen, joka kävi toteen - syöpä
      Parisen kuukautta palliatiivisella
      3 viikkoa sitten
    • Aamukahvilla
      Vauvavuoden vaikeat (eli normaalit) tunteet
      3 viikkoa sitten
    • Akatemian jalkaväki
      Kymmenen vuotta tutkijana
      4 viikkoa sitten
    • Kynäniekan salaiset mietteet
      Seksuaalisuus fiktiossa: Dying for Sex
      4 viikkoa sitten
    • Chronic Illness Trauma Studies by Veronique Mead
      Reversing Asthma in Adults: Podcast with Efu Nyaki hosted by Dr. Veronique Mead
      4 viikkoa sitten
    • Visual Diary
      Nähdään Substackissa!
      4 kuukautta sitten
    • Hetki kerrallaan
      Vuosi kaularangan leikkauksesta
      4 kuukautta sitten
    • Villiviini
      Vauvakuume ja muita juttuja substackissa
      4 kuukautta sitten
    • Tiia Rantanen
      Puolitoistavuotias!
      4 kuukautta sitten
    • Algo Nuevo
      Tiina Lymin uusi sarja ärsyttää, hämmentää ja ahdistaa
      5 kuukautta sitten
    • Uusi muusa / Eeva Kolu
      Tervetuloa seuraamaan uutiskirjettäni
      5 kuukautta sitten
    • Vaikea-asteinen krooninen väsymysoireyhtymä (ME/CFS) elämänkumppanina
      117 ME ja mummous
      5 kuukautta sitten
    • Dare to be lightneer
      Resurssit hyvinvoinnin takana
      5 kuukautta sitten
    • ink on my fingers by Susannah Conway
      This is not goodbye
      6 kuukautta sitten
    • Veloena
      Aluevaltauksia unikaupungissa
      7 kuukautta sitten
    • Mustikkapasta
      Mitä eniten pelkäsin, jäikin tulematta – kuopuksen tavanomaisesta poikkeava koulunaloitus
      10 kuukautta sitten
    • Delicate Little Petal
      Endometriosis Awareness Month 2024 – The Things I Wish I Knew
      1 vuosi sitten
    • Häivähdys kuoleman läheisyydestä
      Kuoleman näkeminen
      2 vuotta sitten
    • Notes on a life
      Makkarin päivitys ja muita kevään merkkejä
      2 vuotta sitten
    Näytä 10 Näytä kaikki

    Näistä aiheista kirjoitan

    2023 3 x kuukauden kuva aasialainen ruoka arki arkikuva arkkitehtuuri bloggaaminen bullet journal desibelidemokratia diagnoosi diagnoosittomuus dokumentti eläimet elämä elämänhallinta energiakriisi eriarvoisuus Euroviisut fatiikki fiktio fokus funktionalismi gluteeniton hammasterveys harvinainen sairaus harvinaissairaus harvinaisten sairauksien päivä Hayride Jamboree helle helmikuu herkut hiihtäminen hipsteriys historia hoitajalakko hoitojakso hoitosuhde hyvinvointi hyötypuutarha häpeä ihmissuhteet indonesialainen ruoka inspiroivat ihmiset introverttiys itsemääräämisoikeus itsenäisyys itsereflektio joulu juhlapyhät juhlat kamera kasvikset kaupunki kaupunkiluonto kesä kesäreissu ketogeeninen ruokavalio kevät kiistellyt sairaudet kipu kirjat kirjoittaminen kissat kompassisana korona koti kotihäpeä kotimaanmatkailu kotityöt krooninen sairaus kukat kuntoutuminen kuntoutus kuolema kuukausikatsaus kuulumiset kuvahaaste kärsimys käsityöläisyys köyhyys laavu leirintäalue loma lukeminen luonto läsnäolo lääketiede lääkkeet maailmantilanne maidoton makaavamielenosoitus marttailu matkustaminen ME/CFS medikaaliset traumat meidän lande menetys metatyö metsä mielenosoitus mielenrauha mielenterveys musiikki mökkeily naapurit neulominen neurologinen sairaus näkymätön sairaus osallisuus pahuus pakuelämää paleoruokavalio parisuhde pelko perhe perusturvallisuus pitkä QT politiikka potilaan oikeudet prodromaalivaihe psykologia pukeutuminen puskaparkki pärjääminen pörssisähkö rasismi rasitusikkuna rauha ravintolaruoka retkeily rituaali ruoka ruokaohje ruokasuunnitelma rutiinit sairaala sairaus salaatit sauna selviytyminen sienestäminen siisteys sivuvaikutukset sokeriton sosiaalinen kipu sosiaalisuus sota sotahinnat stigma stressi stressinhallinta strömssi Substack suku suru Susannah Conway syksy syrjäyttäminen syrjäytyminen talvi tammikuu tampere terveys Toijala toimijuus toimintakyky toimintakykyinen aika trauma traumapsykologia tuberkuloosi tubettaminen tukisana tulehdusta vähentävä ruokavalio turva tv-sarjat Ukrainan sota ulkoilmaelämää ulkoilu ulkopuolisuus Unravel Your Year uusi vuosi valokuvaus Vanajavesi vanhat autot vegaaninen veneily vertaistuki viikkopostaus viikon hyvät ja kivat viljaton vlogi vuosikatsaus välitila wahlsin protokolla webinaari yhteiskuntatieteet yhteisöllisyys yksinolo

    Created with by BeautyTemplates | Distributed By Gooyaabi Templates

    Back to top