Viikko 47: paremminvointia rakentavia rutiineja ja tasapainoisempaa arkea
marraskuuta 28, 2022
Elämässäni on ollut viime aikoina sen verran paljon kaikenlaista meneillään, että omaa paremminvointiani rakentavat palikat ovat olleet vähän kateissa tai vähintäänkin sekaisin, ja kun viime viikolle sitten sattui rauhallinen ajankohta, jolloin mulla oli mahdollisuus keskittyä ihan vaan omaan itseeni ja oman hyvinvointini pohtimiseen, niin tartuin tilaisuuteen käpertyä omaan kuplaani työstämään tätä asiaa. Toiveenani ja tavoitteenani on sellainen niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointiakin tukeva arki, josta käsin on helpompaa vastaanottaa sitten myös ne vähemmän mukavat asiat, joita elämä eteen heittelee.
Kuplautuminen kannatti, sillä kuplasta tuli ulos ihminen, joka on aloittanut kävelylenkkien tekemisen raittiissa ilmassa joka toinen päivä, syö enimmäkseen terveyttä tukevalla tavalla, huolehtii riittävästä levosta ja järjestää toimintakykyistä aikaa myös henkistä hyvinvointia ylläpitävien asioiden tekemiselle. Hintana tästä muutoksesta tosin on entistä kaoottisempi koti sekä varsin vinksahtanut vuorokausirytmi, mutta sellaista se sairauden rajoittamalla toimintakyvyllä toimiessa on, kaikkea ei voi saada ja valintoja täytyy tehdä.
Niinpä viime viikon saldoksi voin kirjata muun muassa neljä pientä kävelylenkkiä raittiissa ilmassa, läjäpäin syötyä salaattia ja kalaa, yhden valmistuneen ja toisen aloitetun neuletyön, sivukaupalla käsinkirjoitettua päiväkirjaa, kaksi julkaistua blogitekstiä ja vähintään yhdet päiväunet päivää kohti. Fyysinen vointi on omalla mittapuulla aika jees ja mieli aiempaa paljon pirteämpi ja tasapainoisempi. Hyvä viikko siis takana!
 |
| Mitäs sieltä radanvarsitieltä kävelylenkillämme miehen kanssa bongasimmekaan? Kiitos VR:n tukkikuljetukset ilmaisista sytykkeistä! Ei muuta kuin köyhäilyn seuraavalle tasolle ja jatkossa lenkille pussi mukaan! |
Toki pikku harmejakin kuluneeseen viikkoon mahtui: kylmässä temppuileva auto, toisten omaisuudesta viis veisaava naapurin raksayrittäjä, kipuileva hammas ja törkykorkeat, arkielämää rajoittavat sähkönhinnat. Aika pieniä huolenaiheita kuitenkin nuo lopulta eikä ole mitään järkeä antaa niiden pilata muuten hyvää meininkiä.
Jatkoin myös hyvän mielen rutiiniani eli hyvien ja kivojen juttujen listaamista bujooni aina päivän päätteeksi. Kuluneen viikon listalta löytyi jo mainittujen positiivisten juttujen lisäksi muun muassa seuraavanlaisia asioita:
- Puhtaiden lakanoiden väliin pujahtaminen saunan jälkeen.
- Lukeminen ja kirjoittaminen. Ne hetket, joissa ajatus juoksee ja assosiaatioita syntyy ja tajuaa jotain itsestään ja maailmasta.
- Itsestäänselvyyksien uudella tavoin arvostaminen: miten ihana asia ovatkaan puhtaat pyykit, kun pesukonetta ei ole voinut sähkön hintojen takia pitkään aikaan pyörittää! Ja miten lämpimältä 19 astetta talossa tuntuu, kun on herännyt aamulla 14 asteen lämpöön.
- Herkulliset, gluteenittomat perjantaipizzat Kimene Kebabin uudelta pizzalistalta ja itselleni antamani lupa höllätä hetkeksi ruokavaliostani.
- Täydellisesti suolattu, itse kotilaavulla savustettu lohi. Onnistuneen suolauksen salaisuus oli savustetun lohen suolaaminen vasta jälkikäteen 10%:ssa suolavedessä 10 minuutin ajan. Suosittelen sullekin!
 |
| Mikä olisi parempaa kuin itse savustettu kala? |
 |
| Täydellisesti suolattu lohi ja salaatti viimeisistä tuoreista oman maan lehtikaaleista. |
- Spotify-löytö: Beardfish. 1960-1970 -lukujen progeviboja ja kauniita melodioita. Miksi, oi miksi löysin tämän bändin vasta nyt, sen ehdittyä jo lopettaa uransa? En ollut yllättynyt, että kyseessä on ruotsalainen yhtye, heiltä nämä hommat sujuvat.
- Rakkaat lapset -sarja Yle Areenassa. Ei tämä nyt ihan suosikkisarjakseni muodostunut, mutta oli siinä hyvät hetkensä. Kyseessä on siis loistavan Siskonpeti-sketsisarjan tekijöiden uusi 8-osainen komediasarja, jonka teemana ovat äiti- ja sisaruussuhteet. Miitta Sorvali esittää aivoinfarktista toipuvaa ja "hieman" erikoista perheenäitiä, jonka toipumista silmällä pitämään saapuu nelihenkinen siskosparvi (Niina Lahtinen, Pirjo Heikkilä, Krisse Salminen, Sanna Stellan), joka tuo lapsuudenkotiinsa mukanaan omat keski-iän kriisinsä.
- Neulomisen imuun pääseminen. Yksi neulelahja valmistui ja aloitin uutena projektina itselleni polvimittaiset villasukat. Neulominen rauhoittaa ja rentouttaa, joten yritän tehdä siitä itselleni taas tavan.
Lisää tällaisia viikkoja, kiitos!
0 kommenttia
Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.