Olen yrittänyt miettiä elämääni jotain hyvän mielen projektia, johon sitoutuminen saisi ajatukset ikävistä asioista hetkeksi muualle ja joka muutenkin jollain tapaa rakentaisi paremminvointiani. Kuinkas ollakaan, kotikirjahyllystä silmiini osui joltain pihakirppikseltä aikanaan mukaani tarttunut isokokoinen Suuri aasialainen keittokirja (Könemann, 1999), johon en ole missään vaiheessa saanut aikaiseksi kunnolla perehtyä, ja siitä se idea sitten lähti. Syödähän täytyy joka päivä ja vielä useammankin kerran, ja toisaalta jonkinasteinen ruoanlaittoplääh on edelleen vaivannut, joten ehkäpä tässä olisi ratkaisu sekä ruoanlaittoinnon uudelleen herättämiseen että iloiseen hyvän mielen puuhailuun, jos ryhtyisin perehtymään Aasian keittiöihin, testamaan niiden reseptejä sekä bloggaamaan niistä. Juuri aasialainen keittokirja on päätynyt käsiini aikanaan siksi, että yllättävän iso osa aasialaisista ruoista sopii sellaisenaan tai pienin muokkauksin paleotyyppiseen, tulehdusta vähentävään ruokavalioon, jota olen välillä tiukemmin ja välillä rennommin soveltaen noudattanut jo yli kymmenen vuoden ajan. Nyt olen pyrkinyt syömään aika lailla Wahlsin protokollan perustason raameissa ja siihen mahtuvat esimerkiksi pienet määrät riisiä ja palkokasveja, joita aasialaiset ruoat usein sisältävät. 

Innostuin jo opiskelemaan kyseisestä kirjasta aasialaisten keittiöiden perusteita, perusraaka-aineita ja ruoanlaittovälineitä sekä ihmettelemään sitä mistä pienehköllä paikkakunnalla asuva hämäläinen kaikki nuo eksoottisen kuuloiset raaka-aineet ja välineet saakaan hankittua. Onneksi aasialaisten keittiöiden ehkä se kaikkein perustavin työväline eli wokkipannu löytyy jo omasta takaa, kiitos kaverin joka halusi omastaan eroon ja lahjoitti sen meille. Opin juuri, että sitä voi käyttää paistamisen lisäksi kätevästi myös esimerkiksi erilaisten asioiden höyryttämiseen! Myös kiinalainen järeä kokkiveitsi löytyy erilaisten asioiden pilkkomiseen. Muita hankintoja ihmettelen sitten sitä mukaa kun tarvetta ilmenee. Omalta kylältä on ainakin aikaisemmin löytynyt aasialaisia raaka-aineita myyvä ruokakauppa, mutta nykytilanteesta en ole ihan varma, pitää selvitellä. Tampereelta löytyy useampi Aasia-marketti, josta saanee kaiken tarvittavan. Onneksi myös isommissa Citymarketeissakin on jo ihan kelvollinen aasialaisen keittiön raaka-aineiden tarjonta. 

Ensimmäiseksi kokeiluun pääseväksi keittiöksi kirjasta valikoitui indonesialainen keittiö sillä perusteella, että mun piti äkkiä keksiä joku ruoka, johon löytyisi raaka-aineet paikallisesta Citymarketista, kauppaan lähdössä olevaa miestä varten, ja avasin kirjan kohdasta, jossa oli indonesialaisen naudanliha-nuudelikeiton resepti. Sitä kokkasin viikonloppuna tämän mun pikku projektini ensimmäisenä ruokana ja tarkoitus on testailla lähiaikoina muitakin indonesialaisia ruokia, kunhan saan erikoisempia raaka-aineita hommattua. 

Valmistus: 

1. Puhdista lihasta jänteet ja ylimääräinen rasva ja leikkaa se poikkisyin ohuiksi, tasakokoisiksi viipaleiksi. 

2. Valmista marinadi: sekoita soijakastike, kookosmaito, maapähkinävoi, sokeri ja sambal oelek tasaiseksi tahnaksi ja lisää lihasuikaleet joukkoon, sekoita hyvin. Anna marinoitua jääkaapissa suljetussa astiassa tunnin verran. 

3. Kuumenna öljy paistinpannussa ja paista lihaa pienissä erissä kovalla lämmöllä noin 3 minuuttia tai kunnes liha on ruskistunut. Ota pois liedeltä ja peitä kannella, jotta liha pysyy lämpimänä. 

4. Liota vermisellit kuumassa vedessä kypsiksi, katso kypsymisaika vermisellien paketista. 

5. Valmista lihaliemi isossa kattilassa ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää kiehuvaan liemeen 2 rkl kalakastiketta ja 2 rkl sokeria. 

6. Leikkaa kurkku ensin pitkittäin neljään osaan ja sitten ohuiksi viipaleiksi. Silppua myös minttu ja revi salaatti sekä pilko pähkinät. Laita jokaisen ruokailijan kulhoon vermisellejä ja kuumaa lientä sekä lisää kurkku, idut, salaatti ja minttu. Asettele päälimmäiseksi lihat ja koristele pähkinöillä. Tarjoa heti. 

Oma arvioni ruoasta: 

tämähän on tosi samanlainen ruoka kuin lempparini, vietnamilainen pho-keitto, mutta erilaisin maustein ja lisäkkein. Tykkäsin tosi paljon! Keitto kuulosti tosi yksinkertaiselta, sillä raaka-ainelista on aika lyhyt ja esimerkiksi kasviksia se sisältää vain vähän, ja epäilin myös sen nälkää pitävyyttä, mutta maapähkinävoi ja muut mausteet toivat keittoon moniulotteisuutta ja ruokaisuutta ja keitto oli sekä herkullista että täyttävää. Rakastan maapähkinän, tumman sokerin, chilin ja kalakastikkeen omintakeista suolaisenmakeaa yhdistelmää! Keitto oli mausteista ja siinä oli mukava pieni potku, mutta se ei ollut missään nimessä tulista. Tulisuutta voi halutessaan lisätä lisäämällä sambal oelekin määrää lihan marinadissa. 

Keitto oli myös helppo ja nopea valmistaa. Lihojen esivalmisteleminen ja marinointi ottaa reilun tunnin, mutta sen jälkeen ruoka valmistuu nopeasti. Lientä ei tarvitse keitellä tuntikausia kuten vaikkapa pho-keittoa valmistettaessa, vaan se on valmista lähes samassa ajassa kuin vesi, johon liemikuutiot tai fondi sekä muut mausteet lisätään, kiehuu. Pilkkomista on vain vähän. Ruoka on kaikkine vaiheineen valmista noin puolessatoista tunnissa. Paitsi jos teet kuten minä ja unohdat ostaa kaupasta liemikuutioita, koska et ole käyttänyt sellaisia vuosikausiin, ja lähetät miehen naapuriin lainaamaan kuutioita kiitosoluset kainalossaan, silloin ruoan valmistuminen saattaa kestää kotvasen pidempään...

Jos mietin tätä ruokaa tulehdusta vähentävän ruokavalion noudattamisen näkökulmasta, niin kaikkein optimaalisinta ravintoa tämä keitto ei sen sisältämien viljojen, palkokasvien ja sokerin takia ole. Se on kuitenkin gluteenitonta ja lehmänmaidotonta ja nämä ovat mulle niitä tärkeimpiä kriteereitä pyrkiessäni suitsimaan elimistössäni käynnissä olevaa tulehdusta ruokavaliolla. Itse sovellan ruokavaliota tällä hetkellä rennommalla otteella ja keitto mahtuu oman ruokavalioni raameihin hyvin esimerkiksi viikonloppuherkkuna.

En malta odottaa, että pääsen testaamaan seuraavaa indonesialaista reseptiä!