Kirjoittelin jossain aiemmassa viikkopostauksessani, että olen oppinut lämmittämään talousvettä energialaskuissa säästämiseksi öljyn sijaan puilla, ja kuluneella viikolla siirryin marttailun seuraavalle tasolle opettelemalla lämmittämään puilla koko taloa pelkän käyttöveden sijaan. Pannuhuoneessa sijaitsevaa öljykattilaa pystyy siis käyttämään sekä öljyllä että puilla, ja katkaisinta vääntämällä voi valita sen lämpeääkö vain hanasta tuleva käyttövesi vaiko myös patterit. On ollut iso ilo havaita, että sähkö- ja öljylaskuissa on mahdollista säästää, jos vaan jaksaa kaataa ja pilkkoa puita (minä en jaksa, toivottavasti mies jaksaa) ja lyödä kalikkaa pesään palamaan. 

Nyt aletaan olla siinä vaiheessa sadonkorjuuta, että valehtelisin, jos väittäisin saavani kasvimaan antimien talven varalle säilömisestä jotain erityisiä kiksejä - pikemminkin toivon, että loppuisi jo tämä ylimääräinen keittiörumba, koska normaalin ruokahuollon pyörittämisessäkin on ihan tarpeeksi hommaa vajaakuntoiselle. Silti, kyllähän se kivalta tuntuu, kun saa taas yhden satsin vaikka pinaattia nostettua kasvimaalta, nypittyä, pestyä, ryöpättyä, soseutettua ja laitettua jääpala- ja suklaamuoteissa pakkaseen annospaloina jäätymään, ja vielä hauskempaa on saada pitkin talvea kaivaa sieltä pakkasesta oman maan käytännössä ilmaista luomupinaattia ruokien joukkoon. Laitoin viime keväänä ekstrapaljon erilaisia vihreitä kasvamaan, koska ennakoin silloin jo ruoan hintojen nousua ja halusin tehdä asioita, joiden ansiosta voisin ruoan kallistumisesta ja pienistä tuloista huolimatta syödä myös tulevana talvena mahdollisimman fiksusti, ja nyt sitä satoa sitten korjataan. En suostu ottamaan asiasta paineita, vaan harrastan sadonkorjuuta pienissä erissä silloin kun vointi sen sallii. 

Tämä syksy on ainakin meidän kulmilla Etelä-Suomessa ollut kummallinen, suppilovahveroiden nousua on saatu odottaa näihin päiviin asti. Lähimetsän vakiopaikaltani bongasin kuitenkin kuluneella viikolla lopulta ensimmäiset ruskeat lakit ja niitä riitti kuivumaankin asti yhden uunipellillisen verran, loput syön munakkaiden seassa. Tykkään suppiksista erityisesti siksi, että niitä on helppo säilöä myös talven varalle, koska niiden maku ja rakenne ei kärsi kuivatuksesta yhtään eikä kuivatukseen tarvitse käyttää sähköä, vaan se hoituu levittämällä sienet ihan vaan sanomalehden päälle kuivumaan. Viikon yksi hyvä uutinen oli myös se, että hirvikärpäsaika näyttäisi olevan ohi ja metsässä on taas mukavaa kulkea. 

Meidän kissamme eivät onneksi ole kovin nirsoja, mutta välillä tulee hutiostoksia tai sitten kissat kyllästyvät joihinkin ruokiin syötyään niitä pitkään. Näitä huteja meillä on ollut pitkään kerääntyneenä kellariin ja arkkupakkasen pohjalle. Onneksi asia tuli naapurin kanssa puheeksi, sillä naapurista löytyy kaksi viiksekästä kaveria, joille kelpaa kaikki. Tuli hyvä mieli siitä, että saatiin hankitut ruoat uppoamaan tyytyväisiin suihin eikä hävikkiä muodostunut. 

Huonompivointisina päivinäkin pyrin ulkoilemaan edes sen verran, että menen pihan perällä sijaitsevalle laavulle istumaan ja vaikka juomaan kahvia tai teetä. Parempana päivänä jaksan ottaa neuletyönkin mukaan ja edistää sitä. Näissä hetkissä elimistö lepää ja mieli rauhoittuu. 

Syksy on lempivuodenaikani ja rakastan kuljeskella luonnossa ja kaduilla tallentamassa syksyn sävyjä järjestelmäkamerani muistikortille. Tänä syksynä mulla ei ole juuri ollut tähän mahdollisuuksia ja se vähän harmittaa. Onneksi omalla pihallakin on nyt päässyt nauttimaan väriterapiasta. 

Niin se korona vaan löysi muutama viikko takaperin munkin lähipiirini ihmiset, vaikka he ovat riskiryhmäläisinä eläneet varsin suojattua elämää ja pyrkineet välttämään tartunnan saamisen. Nyt tilanne näyttää kuitenkin hyvältä ja he ovat parantuneet eikä mitään jälkiseuraamuksia taudista ole havaittavissa. Etukäteen ja taudin aikanakin jännitin aika lailla sitä miten he tulisivat taudista selviämään, mutta nyt tämäkin asia on koettu eikä tarvitse enää arvailla, tämä on iso helpotus.  

Ylen Areenaan ilmestyy sunnuntaisin jaksoja ruotsalaisesta Ohuella langalla -draamasarjasta, josta tykkään paljon. Kyseessä on sarjan kakkoskausi ja myös ykköskausi on katsottavissa Areenassa kokonaisuudessaan. Elämänmakuinen sarja kertoo malmölaisten poliisien elämästä eli se kuvaa poliisien arkea ja työtä. Katson aika paljon erilaisia rikossarjoja ja tämä ruotsalainen draamasarja on mukavaa vaihtelua niille poliisisarjoille, joissa pääpaino on rikosten ratkomisessa. Uusi kausi myös ilmestyy Areenassa aika tuoreeltaan eli sarjasta tekee kiinnostavan sekin että siinä käsitellään ajankohtaisia teemoja.