Viime viikkoni kului paljolti kuntoutusasioita pähkäillessä ja nyt on aika laittaa ylös ajatuksia aiheeseen liittyen. Apuna aiheen opiskelussa mulla oli Google, vertaisten kanssa käydyt keskustelut sekä puhelinkeskustelu sairaalan kuntoutussuunnittelijan kanssa. 

Koska en ole koskaan ollut kuntoutuksessa enkä ole tiennyt aiheesta juuri mitään, niin lähdin liikkeelle googlaamalla kuntoutuksen määritelmän. Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla kuntoutus määritellään seuraavasti: 

Lääkinnällisestä kuntoutuksesta taas kirjoitetaan samalla sivulla seuraavasti: 

Kuntoutuksen tehtävänä on siis auttaa ja tukea sairastunutta tai vammautunutta elämään täysivaltaisena yhteiskunnan jäsenenä myös sairastumisen tai vammautumisen jälkeen. Kuulostaa hienolta ja tärkeältä tavoitteelta. Luulisi, että kuntoutuskeskustelun käyminen kuuluisi jokaisen kroonisesti sairastuneen, jonka työ- ja toimintakykyä sairaus heikentää ja jonka täytyy opetella sopeutumaan uudenlaiseen todellisuuteensa, hoitoprotokollaan, mutta ainakaan mun kanssani näitä keskusteluja ei ole käyty. 

Opin googlatessani myös, että ainakin yliopistosairaaloissa työskentelee ihmisiä sellaisella ammattinimikkeellä kuin kuntoutusohjaaja, ja että kuka tahansa sairastunut tai sairastuneen läheinen voi ottaa itse, ilman lähetettä, yhteyttä kuntoutusohjaajaan, jonka palvelut ovat maksuttomia. Pirkanmaan hyvinvointialueen nettisivuilla kuntoutusohjauksesta kerrotaan näin: 

Kuntoutusohjauksen asiakkaan prosessin kuvaus löytyy täältä. 

Ainakin Tays:ssa löytyy useita kuntoutusohjaajia, joista kullakin on oma erikoisosaamisalueensa, ja neurologinen kuntoutus, joka mua neurologisena potilaana kiinnostaa, jakautuu siellä vielä omiin osa-alueisiinsa. Olen jo soittanut harvinaisiin neurologisiin sairauksiin erikoistuneelle kuntoutusohjaajalle, jonka kanssa sovimme puhelinkeskusteluajan tilanteeni läpi käymistä varten. Kävin jo viime viikolla puhelinkeskustelun kuntoutussuunnittelijana (sitä en tiedä miten kuntoutussuunnittelijan ja -ohjaajan työnkuvat eroavat toisistaan) työskentelevän henkilön kanssa osana harvinaisen sydänsairauteni kontrollia, mutta hänen tietämyksensä neurologisesta kuntoutuksesta olivat ymmärrettävästi vajavaiset, joten myös keskustelu neurologisen kuntoutusohjaajan kanssa on paikallaan - nyt, kun tiedän, että sellainen on mun käytettävissäni!  

Miten toimitaan kuntoutusohjaajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen? Saatuani kuntoutusohjaajalta tietoa itselleni mahdollisista kuntoutusmuodoista ja tukitoimenpiteistä on aika olla yhdeydessä omaan hoitavaan lääkäriini ja keskustella hänen kanssaan aiheesta. Mikäli hän päätyy suosittelemaan mulle jotain tai joitain kuntoutusmuotoja, niin hänen tehtävänsä on laatia mulle kuntoutussuunnitelma. Kuntoutussuunnitelma on kirjallinen dokumentti, jossa kuvataan asiakkaan jäljellä oleva toimintakyky ja sen haasteet sekä suositellaan tiettyä tai tiettyjä kuntoutusmuotoja, joilla tähdätään asiakkaan toimintakyvyn ja osallisuuden tukemiseen. Lisäksi lääkäri kirjoittaa mahdolliset tarvittavat lausunnot ja lähetteet, jos sellaisia tarvitaan, kuntoutushakemusten liitteeksi. 

Mitä kaikkea kuntoutus voi sitten käytännössä tarkoittaa? Ainakin seuraavanlaisia kuntoutusmuotoja on tarjolla. 

Moniammatillinen yksilökuntoutus on nimensä mukaisesti moniammatillista kuntoutusta, joka räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan ja toteutetaan kuntoutuslaitoksessa. Sen kesto on 15 vuorokautta ja se voidaan toteuttaa joko yhtäjaksoisesti tai jakamalla kuntoutus esimerkiksi kolmeksi viiden vuorokauden jaksoksi vuoden sisällä. Kuntoutuksen hakemista varten tarvitaan oman lääkärin kirjoittama (ilmeisesti 50 euroa maksava) B-lausunto, minkä lisäksi täytetään itse hakemus Kelalle. Kuntoutusjakso on kuntoutujalle maksuton ja myös matkoista korvataan omavastuun ylittävä osa. Myös kuntoutuslaitoksen kuntoutuja saa itse valita, ottaen huomioon kuitenkin sen, että eri kuntoutuslaitoksilla on eri erikoisalueiden osaamista ja laitos kannattaa valita tämän huomioiden. 

Mitä tällainen laitoskuntoutusjakso sitten pitää käytännössä sisällään? Valtaosa vertaisteni kanssani jakamista kuntoutuskokemuksista paikantui Maskun neurologiseen kuntoutuskeskukseen, missä keskitytään neurologisten potilaiden kuntoutukseen. Kuntoutusjaksoihin oli kuulunut paljon erilaista liikuntaa sekä tapaamisia yksin tai ryhmässä muun muassa ravitsemusterapeuttien, fysioterapeuttien, psykologien, toimintaterapeuttien, lääkäreiden ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Päivät olivat alkaneet aikaisin ja olleet melkoisen tiukkaan aikataulutettuja, joskin aktiviteettien väleihin oli saatu tarvittaessa sovittua lepotaukoja. Majoittuminen oli tapahtunut 1-2 hengen huoneissa. Se, miten hyödylliseksi laitoskuntoutus koettiin ja miten hyvin tai huonosti sen aikana otettiin esimerkiksi kuntoutujan fatiikki huomioon, vaihteli. Osalle kuntoutujista laitosjakso oli poikinut apua kotiarkeenkin esimerkiksi avustajatuntien muodossa ja osalle ei. 

Laitoskuntoutuksen lisäksi on mahdollista hakea myös omassa arjessa tapahtuvaa avokuntoutusta. Kelan sivuilta löytyy listaus eri terapiamuodoista, joita on mahdollista hakea. Terapioita järjestetään yksilö- ja ryhmämuotoisina. Yksilöterapia voi olla allasterapiaa, fysioterapiaa, kuvataideterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, perheterapiaa, psykoterapiaa, puheterapiaa, ratsastusterapiaa fysioterapeutin toteuttamana, ratsastusterapiaa toimintaterapeutin toteuttamana sekä toimintaterapiaa. Ryhmäterapia taas voi olla allasterapiaa, fysioterapiaa, musiikkiterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta, psykoterapiaa, puheterapiaa ja toimintaterapiaa. Näitä terapioita haetaan Kelan hakemuksella, johon liitetään julkisen puolen lääkärin kirjoittama kuntoutussuunnitelma, jossa suositellaan jotain tiettyä tai tiettyjä terapioita. Myös pelkkä B-lausunto riittää liitteeksi, jos siihen on kirjattu kuntoutussuunnitelma. Nämä terapiat ovat yleensä käsittääkseni maksuttomia kuntoutujalle, mutta B-lausunto, jolla kuntoutusta haetaan, on maksullinen. 

Myös kunnat järjestävät erilaisia kuntoutusterapioita, joihin hakeudutaan lääkärin lähetteellä. Näistä terapiakäynneistä maksetaan käyntikohtainen maksu, jonka suuruus on tällä hetkellä käsittääkseni 11,60 euroa.  

Olen jo ehtinyt hiukan pohtia olemassaolevia kuntoutusmuotoja ja peilata niitä omaan tilanteeseeni ja tarpeisiini. Sopeutumisvalmennuskurssit ovat sellainen kuntoutusmuoto, johon ihmiset käsittääkseni hakeutuvat sairastumisensa alkuvaiheessa, diagnoosin saatuaan, ja ne ovat diagnoosikohtaisia, jolloin yksi valmennuksen päätarkoituksista on tiedon jakaminen sairaudesta sekä vertaistuki kohtalotovereilta. Nämä kurssit ovat varmasti monille hyviä ja tarpeellisia, mutta en usko, että niillä olisi mulle, joka olen sairastanut jo pienen ikuisuuden ilman diagnoosia, paljoakaan annettavaa, enkä tiedä huolittaisiinko mua edes sellaiselle. Tässä kohtaa täytyy todeta, että ilman diagnoosia jääneille tarkoitetulle sopeutumisvalmennuskurssille olisi kyllä suuri tarve! Me diagnoosittomat, jos ketkä, jäämme nykytilanteessa pärjäämään yksin sairautemme kanssa. 

Moniammatillinen yksilökuntoutus on se kuntoutusmuoto, jota mietimme sydänpuolen kuntoutussuunnittelijan kanssa mulle potentiaaliseksi kuntoutukseksi ja keinoksi päästä ammattilaisten kanssa kartoittamaan kokonaistilannettani. Voisin valita joko neurologisen yksilökuntoutuksen Maskun neurologisessa kuntoutuskeskuksessa tai yleissairauksien yksilökuntoutuksen jossain muussa haluamassani kuntoutuskeskuksessa, joita löytyy Etelä-Suomessa Helsingissä, Naantalissa, Turussa ja Kankaanpäässä. Tämä vaihtoehto kuulostaa monin tavoin hyvältä, mutta se arveluttaa, miten selviän fatiikkini kanssa tiukasti aikataulutetuista ja mitä ilmeisimmin aika fyysisistä kuntoutusjaksoista reissaamisineen. Lisäksi toiveenani olisi saada apuja nimenomaan kotiarjessani pärjäämiseen eikä laitoskuntoutus ole välttämättä paras väylä edistää tätä asiaa. 

Omassa arjessa tapahtuvat yksilöterapiat ovat asia, josta kuvittelisin voivani hyötyä, ja tällä hetkellä niistä kiinnostaa erityisesti fysioterapia, jolla voisi ymmärtääkseni olla välineitä lähteä työstämään liikkumisen haasteitani sekä auttamaan elimistöni kroonisen stressitilan purkamisessa. Näihin asioihin jos saisin parannusta, niin elämänlaatuni, toimijuuteni ja osallisuuteni kohentuisivat huomattavasti.