Jos lääkäreiltä ei olisi aikanaan loppunut ideat sairauteni diagnosoinnin ja sellaisen hoidon etsimisen, jolla saisin helpotusta toimintakykyäni rajoittaviin oireisiin, suhteen, niin en ehkä olisi ryhtynyt aktiivisesti tutkimaan muita mahdollisia tapoja auttaa ja hoitaa itseäni. Kun kokeilluista lääkkeistä ei ollut apua eikä lääkärillä ollut tarjota esimerkiksi jokapäiväiseen kuumeiluuni muuta ratkaisua kuin Panadol-resepti, niin mun oli pakko aktivoitua ja laajentaa näkökulmaani terveyteen ja sairauteen. Jos lääkärit eivät osaa sairauttani diagnosoida ja hoitaa, niin voisinko saada vointiini apua lääkkeettömistä hoidoista? En enää muista ihan tarkkaan miten lopulta päädyin kuulemaan ja lukemaan lisää paleoruokavaliosta, mutta luultavasti kuulin asiasta ensimmäistä kertaa jossain vertaistukiryhmässä tai -palstalla, jossa joku toinen kertoi saaneensa paleosta apua. 

Paleoruokavaliokeskustelu taisi olla juuri noihin aikoihin vasta rantautumassa Suomeen. Suomenkielistä tietoa aiheesta alkoi jo löytyä, mutta pääosin netistä löytyvä tieto oli englanninkielistä. Tärkeimmät käyttämäni suomenkieliset tietolähteet olivat Jaakko Savolahden perustamat HelsinkiPaleo-sivut sekä Meri Pekkasen Monkeyfood-blogi. Myös muutama funktionaalista lääketiedettä edustava suomalainen lääkäri liputti paleon puolesta. Saatuani paleoruokavaliosta jonkinlaisen yleiskäsityksen halusin syventää ymmärrystäni aiheesta sekä paleoruokavalion tieteellisestä perustasta ja tilasin Robb Wolfin tuolloin vastikään ilmestyneen The Paleo Solution -kirjan, joka olikin loistohankinta. Se, että ymmärsin perusteet sille, miksi mitäkin muutoksia ruokavalioon tehdään, innosti mut lopulta kokeilemaan paleota. 

Paleoruokavalio, josta näkee käytettävän usein myös termiä kivikautinen ruokavalio tai metsästäjä-keräilijäruokavalio, on sellainen syömisen tapa, jossa luovutaan ruoka-aineista, jotka ovat syntyneet agraarikulttuurin myötä, ja pyritään viemään syömisiä suuntaan, joka mukailee paremmin ihmisen jo kivikaudella kehittynyttä biologiaa. Ajatuksena tässä on, että sellaiset uudemmat ruoka-aineet, joiden syömiseen ihmisen elimistö ei ole ehtinyt geneettisesti vielä kunnolla sopeutua, voivat synnyttää elimistössä tulehdus- ja immuunireaktioita, mikä voi lopulta johtaa erilaisiin terveysongelmiin. Syömällä sellaista ruokaa, jonka syömiseen ihmisen elimistö on tarkoitettu, näitä reaktioita ja ongelmia voidaan korjata ja ennaltaehkäistä. 

Paleoruokavaliosta on olemassa erilaisia versioita enkä niitä kaikkia tunne etenkään, kun en ole enää vuosiin seurannut aktiivisesti aiheen ympärillä käytävää keskustelua. Peruspaleossa, jonka mukaisesti lähdin itse aikanaan kymmenisen vuotta sitten ruokavaliomuutostani toteuttamaan, ideana oli poistaa ruokavaliosta seuraavat tulehdusta elimistössä buustaavat ruoka-aineet: 

Tutustuin myös paleon vielä tiukempaan versioon, joka on tarkoitettu erityisesti autoimmuunisairauksia sairastaville ihmisille ja noudatettavaksi tietyn ajanjakson ajan, jolloin suolisto ja elimistö saa toipua ja korjata itseään, mikä voi johtaa autoimmuunireaktioiden rauhoittumiseen, minkä jälkeen voidaan palata peruspaleoruokavaliolle. Myös autoimmuunipaleosta (AIP) löytyy hieman eri tulkintoja ja versioita. Sillä autoimmuunipaleoruokavaliolla, jolla itse olin, ruokavaliosta poistettiin peruspaleon yhteydessä mainittujen ruoka-aineiden lisäksi seuraavat asiat: 

Terveyteni muutos siirryttyäni paljon viljoja ja maitotuotteita sisältävästä syömisen tavasta paleoruokavaliolle oli nopea ja dramaattinen: jo kuukaudessa tunsin olossani ja sairauteni oireissa (kuumeilu, fatiikki) selkeää helpottumista. Puolen vuoden paleoelämän jälkeen päivittäinen kuumeiluni oli enää pelkkä huono muisto ja toimintakykyni oli kohentunut merkittävästi. Samalla pitkän ajan tulehdusarvo lasko/senkka, joka mulla oli ollut koholla jo useamman vuoden, oli tullut alas useammalla kymmenellä yksiköllä ja oli nyt täysin normaali ja vieläpä viitteiden alalaidassa! Vointini ja tulehdusarvoni korreloivat todella voimakkaasti keskenään ja olin ihan fiiliksissä. Pyysin mitattavaksi myös kolesteroliarvoni, koska olin kiinnostunut siitä miten runsaampi eläinproteiinin ja kananmunien syöminen sekä ruokavalion rasvalähteiden muuttuminen (söin paljon mm. kookosta) oli vaikuttanut veren rasva-arvoihin. Hoitaja ja lääkäri olivat pyllähtää pyrstöilleen nähdessään tuoreet labra-arvoni: ennenkin hyvät kolesteroliarvoni olivat nyt ihan loistavat ja hoitaja halusi tietää, että mitä mä oikein olen syönyt saadakseni tuollaiset arvot. Ilme oli näkemisen arvoinen, kun kerroin uudesta ruokavaliostani. "Hyvä" kolesteroli HDL oli korkeampi kuin "paha" LDL (kolesteroliasia on kokonaisuudessaan monimutkaisempi kuin tämä, mutta ei mennä nyt siihen), joten vihannesten lisääminen todella näkyi rasva-arvoissa positiivisesti, samoin kuin höttöhiilareiden karsiminen. Yhdistettynä runsaaseen vihreiden asioiden ja marjojen syömiseen runsaampi eläinproteiinien ja esimerkiksi kookoksen kuluttaminen ei näyttänyt olevan ollenkaan huono asia. Ruokavaliomuutoksessa painokin putosi kuin huomaamatta yli kymmenen kiloa eli pääsin eroon myös liikakiloista, jotka olivat kasautuneet kannettavakseni jättikortisonikuurien myötä. 

Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla oli sellainen olo, että mä selviän ja että elämä voi lisääntyneen energian ansiosta jatkossa olla muutakin kuin selviämistä päivästä toiseen. Mulla olisi vielä paljon elämää elettävänä ja asioita koettavana. Olo oli kiitollinen, motivoitunut ja ylpeä: olin hitto vie itse onnistunut löytämään tilanteeseeni ratkaisuja ja auttamaan itseäni! Hehkutin parantunutta tilannetta myös lääkärilleni, joka oli tietysti iloinen siitä, että voin paremmin, mutta joka tuntui suhtautuvan kuitenkin vähän skeptisesti siihen, että positiivinen muutos olisi ruokavaliomuutokseni ansiosta. Sen verran hän komppasi teoriaani, että hänen mukaansa ainakin gluteenisensitiivisyydestä voisi kohdallani olla kyse, sellaisesta ilmiöstä oli tieteellistä näyttöä. Joka tapauksessa hän kannusti mua jatkamaan tällä ruokavaliolla, jos ja kun kerran koin saavani siitä apua.  

Niin palkitsevaa kuin paleoruokavalion noudattaminen olikin siinä mielessä, että tunsin saavani sen ansiosta takaisin palasia elämästäni ja itsestäni, niin olihan se monella tapaa myös työlästä ja rajoittavaa. Kaikki ateriat piti käytännössä tehdä alusta asti itse ja ulkona syöminen sekä kyläily oli hankalaa. Hirveästi aikaa ja valtaosa rajallisesta energiastani kului keittiössä häärimiseen, ja mikäli halusin varmistaa sen, ettei mun ole pakko poiketa ruokavaliosta kodin ulkopuolella liikkuessani, niin parasta oli varautua reissuun omilla eväillä. Ravintoloissa olisi usein ollut mahdollista tilata vaikkapa pihvi ja salaattia tai lämpimiä kasviksia, mutta varsinkin kahviloissa käyminen ja kyläily oli stressaavaa, kun kahvitarjoilut ovat yleensä varsin vilja-, maito- ja sokeripainotteisia eikä omaan ruokavalioon sopivaa kahvimaitoakaan löytynyt. Oli valittava hankalan ja epäkohteliaan asiakkaan tai vieraan roolin ja ruokavaliosta poikkeamisen välillä. 

Eipä siis ihme, että ruokavalion löysääminen alkoi pidemmän päälle kiinnostamaan. Perustelin asian itselleni niin, että nyt kun elimistöni ja suolistoni on paleoruokavalion noudattamisen myötä rauhoittunut, niin voisi olla hyvä aika kokeilla joidenkin ruoka-aineiden palauttamista ruokavaliooni. Ehkäpä itseään korjannut elimistöni sietäisi satunnaisesti pieniä määriä maitoa, gluteenittomia viljoja ja sokeria? Jos noudattaisin kotona paleota, niin ehkä voisin tien päällä ja kylässä relata? Gluteenia pidin kaikkein pahimpana tulehduksen ruokkijana, joten gluteenittomuudesta en tinkinyt missään vaiheessa, mutta gluteenittomia viljoja en ajatellut yhtä haitallisina. Kun satunnaisista ruokavaliosta lipsumisista ei näyttänyt koituvan haittaa, jonka olisin havainnut suoraan olossani, niin pian gluteenittomia viljatuotteita alkoi löytyä myös kotoani, missä tykkäsin kokkailla varsinkin erilaisia helppoja uunipuuroja ja lisukkeita erityisesti hirssistä, tattarista ja kvinoasta. Olin arkea helpottaakseni ryhtynyt tilaajaksi eräässä reseptipalvelussa, jonka kautta sain sähköpostiini viikottain kolmen aterian reseptin ostoslistoineen, ja nuo reseptit olivat muuten paleoruokavalion mukaisia, mutta niissä käytettiin jonkin verran kuitenkin gluteenittomia viljoja, mikä sai mut näitä viljoja alun perin kokeilemaan ja niiden helppouteen ihastumaan. Ja kun olin tälle tielle lähtenyt, niin pian huomasin lepsuilevani myös lehmänmaidon suhteen. Itseään oli helppo huijata, koska en edelleenkään saanut mitään suoria reaktioita näistä ruoka-aineista, kuten en ollut aiemminkaan saanut, vaan niiden käytön negatiiviset vaikutukset tulivat hiipien ja viiveellä. 

Kroppani piti kirjaa syömisistäni ja jossain vaiheessa huomasin vointini huonontuneen, painoni nousseen, fatiikin syventyneen ja kuumeilun nostavan päätään. Tulehdusarvo lasko nousi samassa tahdissa. En todellakaan halunnut enää paluuta entiseen, joten jotain oli tehtävä. Kiristin syömisiä taas paleoksi, mutta sekään ei tuntunut tarjoavan enää riittävää apua ja halusin lisäksi saada pois painoa. Päätin ottaa selvää ketogeenisestä ruokavaliosta. 

Ketoilubuumi oli Suomessa kuumimmillaan juuri etsiessäni uudenlaisia ratkaisuja syömisiini ja paremmin voimiseen. Aiheeseen pintapuolisesti tutustumisen jälkeen totesin, että tämä ruokavaliohan on hyvin linjassa paleoruokavalion, jonka olen todennut itselleni toimivaksi, kanssa, mutta vie syömisiä vielä niukkahiilihydraattisempaan suuntaan, mikä voisi olla mun kannaltani hyväkin juttu, koska halusin saada myös painoa pudotettua. Lisäksi ketogeenisestä ruokavaliosta ja esimerkiksi pätkäpaastosta kerrottiin olevan selkeää hyötyä joidenkin sairauksien hoidossa. Päätin kokeilla ketoruokavaliota, vaikka olin samanaikaisesti hiukan skeptinen sen suhteen olisiko ketoosi sittenkään mun elimistöni kannalta paras ratkaisu, sillä kärsin jatkuvasti korkeista stressihormoni kortisolin tasoista ja olin jostain lukenut, että lähes hiilihydraatiton ruokavalio ja korkeat kortisolitasot eivät ehkä olisi suositeltava yhdistelmä, vaan tilanne voisi johtaa ongelmiin esimerkiksi sukuhormonitasojen kanssa. Ajattelin kuitenkin, että ainahan voin tehdä korjausliikkeitä ja palata takaisin suurempiin hiilarimääriin, jos ongelmia ilmenee. 

Siirtyminen paleolta ketoruokavaliolle oli helppoa, koska esimerkiksi viljat ja sokeri olivat jo valmiiksi poissa ruokavaliostani. Toisaalta ketoresepteissä taas käytettiin paljon esimerkiksi maitotuotteita, jotka eivät kuuluneet mun lautaselleni. Vuohenmaito on ruoka-aine, jonka kerrotaan sopivan monille lehmänmaidolle reagoivillekin, ja päädyin itsekin kokeilemaan erilaisia vuohenmaitojuustoja, joista sain ketoruokiin mukavasti proteiinia ja rasvaa. Suurin muutos paleolta ketolle siirtymisessä oli käytettävissä olevan kasvisvalikoiman merkittävä kapeutuminen, proteiinin määrän vähentyminen ja rasvan määrän lisääntyminen. Ruokavalio koostui paljolti erilaisista kaaleista, vihreistä lehtikasviksista, pienistä marja-annoksista, eläinproteiinista, kananmunista, vuohenjuustosta, siemenistä, pähkinöistä, kookoksesta, oliiviöljystä ja voista, jota ainoana lehmänmaitotuotteista käytin, kuten olin tehnyt aina paleollakin ollessani. 

Aluksi ketogeeninen ruokavalio tuntui toimivan mulla loistavasti. Hiilihydraattien vähentäminen antoi lisää virtaa ja paino lähti mukavasti laskusuuntaan. Ketoruokavalion noudattaminen tuntui ihanan helpolta, koska käytettävissä oleva raaka-ainevalikoima oli paljon aiempaa suppeampi ja valmistettavat ruoat olivat aika yksinkertaisia. Syödä ja siis myös kokata tarvitsi aiempaa vähemmän ja harvemmin, koska runsasrasvainen ruokavalio piti nälkää tehokkaasti loitolla. Mielitekoja ei ollut, makeanhimo loisti poissaolollaan. Nautin kovasti tästä syömisen tavasta. 

Kolmisen kuukautta ketogeenisellä ruokavaliolla sujui loistavasti ja ajattelin jo, että liekö tässä on nyt se mulle sopivin syömisen tapa. Välillä kyllä mietitytti käytettävissä olevan kasvisvalikoiman suppeus ja se onko tämä syömisen tapa sittenkin turhan yksipuolinen. Saanko kaikki tarvitsemani ravintoaineet ja syönkö ehkä liikaa joitain tiettyjä ruoka-aineita, altistaen itseni uusille ongelmille tai ruoka-aineyliherkkyyksien kehittymiselle? Mietin erityisesti oksalaatteja, joita ketoruokavalio tuntui sisältävän runsaasti. 

Kolmen kuukauden ketoilun jälkeen aloin havahtua ensimmäisiin ongelmiin. Näytti tapahtuvan juuri se mitä olin ketoruokavaliota aloitellessani pelännyt: ketoilu näytti vaikuttavan sukuhormonitasoihini tehden kuukautiskierrosta epäsäännöllisen. Keskustelin aiheesta muiden naispuolisten ketoilijoiden, joilla oli samansuuntaisia kokemuksia, kanssa, ja tutkin netistä ketoosin, kortisolin ja sukuhormonien yhteyttä. Tämän jälkeen vedin asiasta omat johtopäätökseni. En pitänyt järkevänä ketoosissa pysyttelemistä enää tämän jälkeen, vaan laitoin ketoilulle stopin ja päätin katsoa korjaantuuko tilanne hiilihydraattimääriä lisäämällä. Eipä aikaakaan kun kuukautiskierto oli palautunut normaaliksi. Tämän jälkeen en ole enää ketoosiin pyrkinyt pitkäaikaisemmin enkä ehkä aio pyrkiäkään ainakaan niin kauan kuin kortisolitasoni pysyttelevät kroonisesti korkealla tasolla. 

Ketokokeilun jälkeen palasin jälleen paleotyyppiseen ruokailuun, jättäen kuitenkin myös vuohenjuuston osaksi ruokavaliotani. Korona-aika kokoaikaisine kotoiluineen ja harvakseltaan tehtävine ruokakassitilauksineen, jolloin ei ollut mahdollisuutta panostaa runsaaseen tuoreiden kasvisten määrään, kuitenkin alkoi pian ja vei syömisiä huonompaan suuntaan. Oli stressiä ja fatiikkia enkä jaksanut syödä tiukan paleosti, vaan gluteenittomia viljoja ja lehmänmaitotuotteitakin alkoi taas kulumaan. Voin huonosti ja paino nousi taas. Niin nousi myös tulehdusarvo lasko - niin paljon, että lääkärinikin asiasta jo huolestui. Tämä riitti motivaatioksi ruokavalion siivoamiseen ja niinpä viime vuonna loppukesästä jälleen kerran omaksuin tiukemman linjan syömisiini, vetäen koko loppuvuoden tiukasti viljattomalla (satunnaisia riisiannoksia lukuunottamatta), lehmänmaidottomalla ja lähes sokerittomalla linjalla. Päätin testata ruokavalion kiristämisen vaikutusta laskoon ja olin luottavainen siihen, että kyllä se arvo sieltä lähtee laskuun, kuten se on ennenkin tehnyt näin toimiessani. 

Toisin kävi. Lasko jatkoi toimenpiteistäni huolimatta nousemistaan. Lääkärini poissulki ensin verikokeilla pahanlaatuisia verisairauksia ja halusi sitten kuvauttaa mut päästä varpaisiin ehkä tarkimmalla käytössä olevalla kuvausmenetelmällä tulehduksen aiheuttajan paikantamiseksi. Mähän sairastan vaille tarkempaa diagnoosia jäänyttä neurologista tulehdussairautta, jolloin tällaiset labralöydökset ja voinnin huononemiset vaativat reagointia ja lisätutkimuksia. Aloin olla itsekin aika huolissani. Ja ymmälläni. Miksei ruokavalio enää rauhoittanutkaan tulehdusta? Onko elimistössäni ehkä käynnissä jokin uusi, mahdollisesti pahanlaatuinen prosessi, joka nostaa tulehdusarvoja? Miksi edes kiusata itseään ruokavaliorajoituksilla, jos niistä ei olekaan apua? 

Lähete kuvantamistutkimukseen lähti, mutta kiireettömänä, ja tiesin saavani varautua odottamaan  kuvausaikaa ja tulosten saamista. En halunnut seistä tumput suorana, vaan ryhdyin miettimään keinoja kohentaa vointiani odotuksen aikana. Jonkinlainen kokemus siitä, että on toimija omassa tilanteessaan, on tosi tärkeä asia myös psyykkisen hyvinvoinnin kannalta, ja tämänkin takia halusin tehdä jotain terveyteni ja tilanteeni eteen. Olin jo vuosia sitten kuullut ms-tautiin sairastuneesta lääkäri Terry Wahlsista, joka oli onnistunut paleotyyppistä syömisen tapaa noudattaen kuntouttamaan itsensä pyörätuolissa istuvasta takaisin polkupyörän selkään, ja kun eteeni osui tieto minikurssista, jolla Terry kertoisi omien kokemustensa ja tutkimustensa pohjalta kehittämästään protokollasta, jolla ruokavalio oli keskeisessä osassa, niin mun ei tarvinnut kahdesti harkita ilmoittautumista. 

Vuosi käynnistyi tällä Terry Wahlsin viiden päivän haasteella, mikä tarkoitti käytännössä sähköpostiviestiä Terryltä viitenä peräkkäisenä päivänä ja pieniä pohdintatehtäviä, joiden avulla oli mahdollista työstää teemoja, joita Terry oli viesteissään käsitellyt. Löytyi myös Facebook-ryhmä, jossa pohdintojaan oli mahdollista jakaa muiden haasteeseen osallistujien kanssa sekä antaa ja saada tsemppausta. Haaste ei ollut yhtään sitä mitä olin odottanut: olin toivonut saavani Wahlsin protokollan mukaisesta ruokavaliosta jonkinlaisen yleiskatsauksen, jonka pohjalta voisin lähteä ruokavaliotani rukkaamaan, mutta ruokapuhe loisti poissaolollaan. Sen sijaan Terry halusi haastaa osallistujia pohtimaan niitä syitä, joista käsin kukin tahollaan haluaa lähteä positiivista muutosta terveytensä suhteen toteuttamaan. Jouduin kysymään itseltäni: miksi haluan voida paremmin? Mitkä ovat ne asiat tai ihmiset, jotka ovat mulle niin tärkeitä, että olen niiden takia valmis paiskimaan terveyteni eteen hommia? Terry korosti, että "mission" ja motivaation on oltava jatkuvasti kirkkaana mielessä, jotta jaksaa toteuttaa protokollan mukaista elämäntapaa. Nyökyttelin hiljaa itsekseni, näinhän se on ja tämä on asia johon en ole aiemmin kiinnittänyt tarpeeksi huomiota. Kirjoitin ylös omat syyni ja jaoin ne myös Facebook-ryhmässä saaden kirjoitukseeni mukavasti palautetta, mikä oli voimaannuttava kokemus. Haasteen aikana pohdittiin myös esimerkiksi sitä, mikä voisi olla yksi pieni positiivinen muutos, minkä tekemisen voisin aloittaa heti, ja muistutettiin siitä, että hyvinvointi koostuu monista paloista, joista ruokavalio on vain yksi, ja että muutoksia kannattaisi tehdä rauhalliseen tahtiin. Mulle oli ihan selkeää, että stressinhallinta on se palanen, jota olen laiminlyönyt liian pitkään ja josta olisi hyvä aloittaa. Jonkin pienen hengitysharjoituksen toteuttaminen olisi mahdollista huonovointisempanakin päivänä. 

Sain haasteesta toivomani muutoksen kipinän ja säntäsin saman tien tilaamaan The Wahls Protocol -kirjan, jossa Terry Wahls selittäisi koko protokollansa ja sen yhtenä tärkeänä osana ruokavalionsa, josta yhä janosin tarkempaa tietoa. Kirjan saapumista odotellessani etsin jo malttamattomana lisätietoa netistä ja löysinkin kuvauksen siitä mitä Wahlsin ruokavalion perustaso pitää sisällään. Laitoin muutokset saman tien käytäntöön ja tällä systeemillä olen mennyt nyt alkuvuoden eli kolmisen kuukautta. Wahlsin ruokavalion perustaso (Wahls diet), joka on kolmesta eri ruokavalion tasosta sallivin, ja jonka mukaan olen mennyt, on seuraavanlainen: 

Se suurin ero peruspaleon ja Wahlsin ruokavalion välillä on ollut kuitenkin suhtautuminen kasviksiin ja ravintoaineiden saantiin. Paleolla keskitytään ennen kaikkea tulehdusta buustaavien ruoka-aineiden karsimiseen, kun taas Wahlsin ruokavaliossa tämän karsimisen rinnalla vähintään yhtä tärkeänä tekijänä on sellaisten ravintotiheiden ruoka-aineiden lisääminen radikaalisti, joita solut tarvitsevat toimiakseen hyvin ja oikein. Kyllähän peruspaleollakin hyvät raaka-aineet korvaavat automaattisesti ravintotyhjiä hiilareita niiden jäädessä ruokavaliosta pois, mutta Wahlsin protokollalla solujen tarpeisiin kiinnitetään erityistä huomiota ja protokollalla annetut ruokailusuositukset rakentuvat tieteelliselle perustalle ja tutkimustyölle, jota Terry Wahls lääkärinä on itse aiheen parissa tehnyt.   

Edellä mainittujen rajoitusten noudattamisen lisäksi Wahlsin ruokavalion perustasolla pyritään joka päivä syömään suuret määrät kasviksia tarvittavien ravintoaineiden saamiseksi: 

Olen protokollan opiskelemisessa ja käytäntöön viemisessä vasta alkuvaiheissa ja tulen jatkossa kiinnittämään enemmän huomiota muun muassa kasvisten määrien lisäämiseen. Kananmunattomuuden (ja vuohenmaidottomuuden), jotka ovat olleet merkittäviä muutoksia ruokavaliossani, suhteen olen ollut nyt pian vaaditun 100 päivää ehdoton, ja ensi viikolla voin kokeilla niiden palauttamista ruokavaliooni. Uskon ja toivon, että ainakin kananmunat sopivat, mikä olisi iloinen uutinen, koska munat ovat helppoa, nopeaa, edullista ja ravinteikasta ruokaa. Vuohenmaidosta ajattelin pysytellä vielä erossa ja ehkä jossain vaiheessa tulen kokeilemaan sen sopivuutta, jos siltä tuntuu.  

Sain äskettäin tuoreet laboratorioarvoni nähdäkseni eikä tämä kolmen kuukauden jakso Wahlsin ruokavaliolla ole vaikuttanut merkittävästi tulehdusarvo laskoon, mikä on harmillista. Tulehdusarvoille ei löytynyt selittäjää myöskään kuvantamistutkimuksista, joten korkean laskon aiheuttaja jää ainakin toistaiseksi arvoitukseksi. Voi olla, että etenen myöhemmin Wahlsin ruokavalion seuraaville tasoille ja katson onko sillä suotuisa vaikutus tulehdusarvoihin. Nyt en aio tuosta laskosta stressata, vaan keskityn löytämään sellaisen syömisen ja elämisen tavan, jota on mahdollista noudattaa kohtuullisella vaivalla arjessa ja juhlassa ja jota noudattamalla mun on mahdollista voida mahdollisimman hyvin ja saada mahdollisimman paljon toimintakykyistä aikaa ja siten enemmän elämää päiviini.