Lomatunnelman metsästystä

heinäkuuta 20, 2022





Mulla pitäisi olla nyt "loma", mutta ei tämä kyllä oikein lomailulta ole tähän mennessä tuntunut. Jo koko loma-käsite on näin kroonisesti sairaan kuntoutujan näkökulmasta häilyvä, sillä sairaus ja sen hoidot eivät anna lomaa, mutta ajattelen loman omalla kohdallani niin, että silloin mulla on lupa ottaa itseni kuntouttamisen suhteen vähän rennommin ja käyttää rajallisia energioitani sellaisiin kivoihin ja rentouttaviin asioihin, joihin sitä ei arjessa kovin paljoa liikene. En ole näihin mukaviin asioihin kuitenkaan jaksanut vielä paneutua ja ihmettelen miksi kivoihin juttuihin tarttuminen on nyt näin hankalaa. Jonkinlainen vetämättömyys ja aloitekyvyttömyys vaivaa. Luulen, että maailmantilanne vetää mieltä matalaksi, ja omassa lähipiirissäkin on paljon sairautta ja huolta, mikä tietysti stressaa. Jonkinlaiset pienet irtiotot tutuista ympyröistä ja pään sisäisistä ajatuskeloista tulisivat nyt todella tarpeeseen ja sellaisia toivottavasti saadaan vielä lähiviikkoina järjestymään. 

"Lomahkon" alkuaika on kulunut mulla ihan täysin meidän landella oleillessa ja olen nauttinut hiljaisuudesta, luonnon läheisyydestä ja siitä, että hyötypuutarha antaa jo mukavasti satoa. Olen syönyt paljon vihreitä asioita - mangoldia, lehtikaalta, pinaattia, salaattia, yrttejä - mistä elimistö kiittää, sekä herkutellut ensimmäisillä oman maan uusilla perunoilla, sipuleilla ja talvivalkosipulin kukinnoilla. Kaupasta on kannettu sesongin hedelmiä ja marjoja sekä pakastettu mansikkaa. Lähimetsästä löytyi useampi litra kantarelleja, joilla olen herkutellut tuoreena - mielestäni ne kestävät huonosti pakastamista ja kuivaamista. Olen ihaillut peuroja, jotka käyvät syömässä pellolla vasoineen, ja katsellut ikkunasta välikatolla majailevan oravapesueen sekoilua, tulevat ikkunalaudalle leikkimään ja laajentavat pikku hiljaa reviiriään talon seinille ja lähimäntyihin. Mutta vaikka tämä kaikki on ollut ihanaa, niin maalla olosta on tullut mulle niin tuttua ja tavallista, arkista, että en tästä vielä lomafiilistä saa. Useimmille on varmaan tuttua se, että kotona, tutuissa kuvioissa, voi olla hankalaa päästä siirtymään lomamoodiin, ja että aivojen nollaaminen vaatii siirtymän johonkin uuteen ympäristöön, jossa arki ei ole samalla tavalla läsnä. Toki kotonakin on mahdollista lomailla, mutta se vaatii vähän vaivannäköä ja tietoista irti pyristelemistä arkikuvioista. Luulen, että omalla kohdallani tässä voisi auttaa pikku breikki uutisten seuraamisesta ja vaikka jonkun hyvän romaanin lukeminen. Yritin aloittaa Ulla-Lena Lundbergin Jäätä, mutta homma hyytyi jo ensimmäisten sivujen jälkeen, vaikka kirjassa sinänsä ei ollut mitään vikaa. Tänään aion jatkaa kirjan lukemista ja tehdä sen vielä, kun en ole liian väsynyt, enkä viimeiseksi illalla, jotta pääsen tarinan imuun. Mulla on ikävä tarinoihin uppoutumista, en ole jaksanut ikuisuuksiin harrastaa fiktion lukemista (pelkään pahoin, että edellisen romaanin lukemisesta mulla on jo yli vuosi...). 







Haaveissa olisi tosiaan myös päästä maalta välillä piipahtamaan muissa maisemissa, mutta vielä siihen ei ole ollut mahdollisuuksia. En itse aja autoa, joten liikkuminen maalta on miehen kyytien varassa. Mies taas on ollut alkuloman ajan kiinni reissuautomme kunnostuksessa ja kodin varastonrakennusprojektissa, joten reissut ovat saaneet odottaa auton kuntoon saamista ja parempaa ajankohtaa. Toivottavasti lähiviikoille osuu reissaamiseen sopivia säitä ja helteiltä sekä toisaalta myös rankoilta sadejaksoilta säästytään, jotta retkeily senkin puolesta onnistuu, älyttömillä helteillä musta ei ole lähtijäksi minnekään. Lisäksi tietysti vielä terveydentilan pitää osua kohdalleen, jotta liikenteeseen voi lähteä, tässä palapelissä on monta palaa joiden on osuttava kohdalleen ennen kuin auton moottori voi startata. Olen tänä kesänä tosiaan käynyt kerran veneilemässä sekä matkustanut Tampereelle sairaalaan hoitoihin, siinä mun maisemanvaihdokseni eli olisikohan jo aika! 

Luulen, että myös somen käytön rajoittamisesta voisi olla apua rentoutumisessa, sillä huomaan etenkin Facebookissa käymisen lisäävän ärtymystä ja jopa ahdistusta. Seuraan siellä monia uutisjulkaisuja, jotka tuuttaavat jatkuvalla syötöllä uutisia sodasta, edessä siintävästä lamasta, pandemiasta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista helletuhoista. Näiden uutisten sekaan lomittuvat etelään iloisesti lentelevien kavereiden lomapäivitykset, joihin en osaa tässä maailmanlopun meiningin kontekstissa suhtautua oikein mitenkään. Kuten en myöskään esimerkiksi festaripäivityksiin tilanteessa, jossa korona muutenkin leviää nopeasti, moni kertookin tuoneensa festareilta tartunnan tullessaan. Itselläni vallitseva fiilis etelänlomista tai festarireissuista lukiessa on JOMO eli joy of missing out, ilo siitä ettei tarvitse niihin osallistua. En kykenisi iloitsemaan etelänlomasta tilanteessa, jossa maailma palaa, tai festareista, joilla joudun pelkäämään tartuntaa ja kenties pysyvää takapakkia jo nyt kehnolle terveystilanteelleni sekä monisairaiden läheisteni tartuttamista. Sen sijaan yritän imeä itseeni tietoa ja vinkkejä esimerkiksi joistain kivoista lähireissukohteista, joissa voisimme loman aikana piipahtaa. 





Tänään on hyvä päivä aloittaa lomailu ja teenkin sen än-yy-tee-NYT eli kirjan lukeminen kutsuu! Kaunista kesää ja ihanaa lomaa myös sulle, jos saat sellaisesta nyt nauttia. 


///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 






You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.