Moikka ja tervetuloa uudistuneen Pieniä otteita -blogin pariin! 

Blogin ensimmäinen versio sai alkunsa kaksi vuotta sitten siitä ajatuksesta, että kaipasin paikkaa, jossa pohtia ja tehdä näkyväksi huonosti tunnettua ilmiötä nimeltä diagnoosittomuus ja diagnoositta sairastaminen. Kiinnostukseni aihetta kohtaan nousi omista diagnoosittomuuden kokemuksistani, mutta halusin käsitellä aihetta enemmänkin yleisemmällä, sosiokulttuurisella tasolla, yhteiskuntatieteellistä koulutustani hyödyntäen. Ajattelin tällaisen kirjoittamisen olevan sekä kuntouttavaa toimintaa itselleni että ajavan meidän diagnoositta sairaiden asiaa.  

Blogin perustaminen osui kuitenkin ajankohtaan, jossa koronapandemia oli juuri rantautumassa Suomeen, ja muuttuneella tilanteella oli vaikutuksensa terveyteeni ja toimintakykyyni, mikä sai aikaan sen, että blogiprojektini jumiutui lähtökuoppiinsa eikä lähtenyt missään vaiheessa lentoon. Voimia sen tyyppiseen kirjoittamiseen, josta haaveilin, ei ollutkaan. Lopulta tehtäväkseni jäi päättää, kuoppaanko blogini kokonaan vai uudistanko sen vastaamaan nykyisiä kirjoitustarpeitani - kaipaan kirjoittamista kovasti ja haluaisin, että mulla olisi paikka, jossa tätä tarvetta toteuttaa. Blogin rinnalle oli jo syntynyt Instagram-tili, jossa kuvaan elämääni, jota elän diagnosoimattoman neurologisen sairauden kanssa ja siitä huolimatta, ja olen usein kuvatekstejä kirjoittaessani ja stooreja luodessani miettinyt, että olisipa mukavaa kirjoittaa tästä ja tuosta aiheesta vähän laajemminkin. Päätin sitten, että tämä blogi saa jatkossa toimia nurkkauksena, jossa voin laittaa näppikseni laulamaan siitä mitä mieleni päällä milloinkin on. Jonkinlaisena löyhänä teemana kirjoittamiselleni toimii diagnoosittomuus ja elämä näkymättömän, nimettömän pitkäaikaissairauden kanssa, mutta elämään mahtuu muutakin kuin sairastamista, ja myös se saa ja sen tulee näkyä blogissani. Jos tätä blogia pitäisi lähteä nyt jotenkin luokittelemaan, niin ehkäpä tämä menisi paljon parjattuun sillisalaattiblogien kastiin tai sitten kyseessä on jonkinlainen pyjamalifestyle, jossa hengaillaan valtaosa ajasta villasukat jalassa chiapuuroa keitellen ja syntyjä syviä pohdiskellen. Jos tällainen epäseksikäs sisältö kiinnostaa, niin täältä sitä tulee löytymään. 

Pyjamalifestyleen kuuluu kahvin juominen pihalla yökkärissä silloin, kun ulkoiluun ei muuten riitä voimat.

Vielä jokunen sana minusta. Mun nimeni on Kirsi, hauska tavata! Elämäni pyörii tällä hetkellä paljolti itseni kuntouttamisen ympärillä. Sairastuin syksyllä 2007 ärhäkän hammasjuuritulehduksen triggeröimään neurologiseen sairauteen, jolta edelleenkin puuttuu tarkka diagnoosi. Takanani on siis yli 14 vuotta elämää diagnostisessa limbossa ja tälle matkalle on mahtunut monenlaista kokemusta ja taistelua tutkimusten, diagnoosin ja hoitojen saamiseksi. Nyt tilanteeni on näiltä osin hyvä ja saan keskittyä kuntoutumiseen, jota harjoitankin itse aktiivisella otteella sairaalassa kuuden viikon välein saamieni hoitojen lisäksi. 

Elämäni tapahtuu tällä hetkellä paljolti kotona, jossa asuu lisäkseni avomies sekä mahtavat maatiaskissasisarukset. Asumme Etelä-Suomessa vanhassa 1950-luvun talossa, jonka remontti ei taida valmistua koskaan. Vietämme paljon aikaa myös maalla miehen vanhassa mummilassa, jossa pääsemme nautiskelemaan maaseudun rauhasta, istumaan laavulla ja viljelemään vähän talvivalkosipulia ja perunaa. Mies rakentelee maalla myös wanhoja autoja, joilla sitten kesäisin road trippaillaan ja toivottavasti osallistutaan taas myös erilaisiin tapahtumiin, kunhan pandemia tästä helpottaa. Hankimme viime kesänä myös vanin, jota pääsimme jo testaamaan muutaman luonnonpuistoretken verran, enkä malta odottaa ensi kesän reissuja! Retkeily ja päiväretket eri luontokohteisiin ovat yksi lempiharrastuksistani ja pyrin vointini puitteissa liikkumaan luonnossa. Usein mukanani on myös järjestelmäkamera, jolla tykkään ottaa luontokuvia, harmillisesti tähän harrastukseen ei vaan viime aikoina ole juuri ollut voimia. Odotan kovasti myös keikoille pääsyä pandemian rauhoittumisen myötä - livemusiikki ja erityisesti raskaamman musiikin keikat ovat mulle asia, joka tuottaa suurta iloa ja saa mut tuntemaan olevani elossa. Viihdyn introverttina kotona ja kotona ollessani nautin lukemisesta (erityisesti tietokirjallisuus kiinnostaa), kirjoittamisesta (kirjoittaminen on mulle tapa ajatella) ja neulomisesta, joka vetää puoleensa etenkin stressaantuneena. Myös ruoalla on iso rooli arjessani: ajattelen ruokaa ensisijaisesti lääkkeenä, ja elimistölleni parhaiten sopivan tulehdusta vähentävän ruokavalion noudattaminen on mulle yksi itseni kuntouttamiseen tärkeimmistä välineistä, johon panostan paljon aikaa ja energiaa. Joudun paljon myös lepäämään, sillä yksi neurologisen sairauteni hankalimmista oireista on fatiikki ja huono rasituksen sieto, joka määrää tekemisteni tahdin. 

Edellä kertomani tarjoaa vihjeitä siitä millaisista aiheista tulen tänne blogiin jatkossa kirjoittamaan. Instagram-tilini löytyy käyttäjänimellä @pieniaotteita ja sieltä löytyy jo lähes 500 postausta. Ilmoitan uusista blogipostauksista niin IG:ssa kuin blogin Facebook-sivullakin, ja lisäksi blogia pääsee seuraamaan Bloglovin-palvelun kautta. Tässä vielä linkit blogin sivulle mainituissa palveluissa: 

Instagram

Facebook

Bloglovin 

Mukavaa, että olet täällä. Toivon, että viihdyt sisältöjeni parissa!