Mitä kuumemmiksi säät käyvät, sen tiukemmin vetäydyn sisätiloihin, jotka onneksi pysyvät näilläkin säillä ilmalämpöpumpun ansiosta viileinä. Helteistä maanantaita vietin muun muassa liittymällä poliittiseen puolueeseen (kiitos vaan inspiraatiosta tämän askelen ottamiseen Petteri Orpo ja hänen hallituksensa tuore hallitusohjelma!), ja eilen käytin aikaa viime viikkoina ottamieni kuvien lataamiseen kameran muistikortilta koneelle sekä niiden läpi käymiseen. Muistikortilta löytyivät myös tämän postauksen kuvat, jotka otin kaksi viikkoa sitten ollessani Tampereella hoitojaksolla. Kuvia fiksaillessani jäin miettimään suhdettani Tampereeseen ja siitä lähti tämä postaus syntymään. 

Rakastan Tamperetta ja se tuntuu mulle edelleen eniten kotikaupungilta, vaikka en ole asunut siellä enää yli yhdeksään vuoteen ja vaikka se ei ole mulle kotikaupunki siinäkään mielessä, että olisin viettänyt siellä lapsuuteni ja nuoruuteni. Se, että olen asunut Tampereella kuitenkin kahteen otteeseen pidemmän ajanjakson, on saanut mut tamperelaistumaan ja kiintymään kaupungin kauneuteen ja siellä vallitsevaan mukavaan meininkiin niin syvästi, että edelleen olo kaupungin kaduilla ja kujilla liikkuessa on lämmin ja kotoisa. 

Miksi sitten jätin kaupungin, jo toistamiseen, silloin yhdeksän vuotta sitten? Sitä ihmettelin itsekin käyskennellessäni kukkivan ja elämää sykkivän Näsinpuiston läpi: mitä mä oikein ajattelin muuttaessani täältä pois? Halusinko mä pois Tampereelta? Ahdistiko kaupunki mua jotenkin tai olinko mä kyllästynyt siihen? Ei, en ollut kumpaakaan, mutta meininki taloyhtiössä, jossa silloinen asuntomme sijaitsi, oli sen verran ahdistava ja erikoinen, että omakotitaloasuminen alkoi kovasti kiinnostamaan, ja koska budjettimme oli rajallinen, niin taloja alettiin katsella myös Tampereen ulkopuolelta, missä ne olisivat edullisempia. Kun sitten eteemme sattui Hämeenlinnasta talo, jolle emme osanneet sanoa ei, niin Tampere sai jäädä ja meistä tuli hämäläisiä. Ihastuin myös Hämeenlinnan kauneuteen ja mietin, että viihtyisin siellä kyllä, sillä olenhan itsekin pohjimmiltani pikkukaupungin tyttöjä. Sieltä pääsisi näppärästi myös reissaamaan isompiin kaupunkeihin kuten Tampereelle.