Havainnoin alkuvuodesta hämmentyneenä sitä, kuinka koronapandemia tuntui kuin taikaiskusta loppuvan Venäjän Ukrainassa aloittamaan hyökkäykseen. Vielä kuukautta aiemmin ihmiset olivat omikron-variantista huolestuneina jonottaneet walk in -pisteillä rokotuksia ja aihe oli ollut eri medioissa runsaasti esillä. Yhtäkkiä puhuttiin vain sodasta ja pandemia tuntui unohtuneen. Unohtuneen siitä huolimatta, että ihmisiä edelleen sairastui ja kuoli ennätystahdissa. Ehkä on niin, että ihmismieleen mahtuu vain yksi isompi kriisi kerralla? Vasta viime aikoina korona on alkanut nousta enemmän taas tapetille, sotauutisten rinnalle. Uutiset ovat koskeneet lähinnä ns. normaaliin palaamista, THL:n poistettua yleisen maskisuosituksen jo pari viikkoa sitten - siitä huolimatta, että tartuntaluvut ovat edelleen korkeat ja ihmisiä kuolee sekä sairastuu long covidiin. 

Olen itse kroonisesti sairaana seurannut tämän kevään aikana maailman tapahtumia yhä tiukemmin omaan kuoreeni käpertyen. Silmien sulkeminen koronan vaarallisuudelta osalle ihmisistä sekä sota Ukrainassa heijastusvaikutuksineen on aiheuttanut ajoittain aika lailla stressiä (kaiken sen muun stressin päälle, mitä esimerkiksi oma ja läheisten terveystilanne aiheuttaa), mikä on heijastunut negatiivisesti jo muutenkin heikentyneeseen terveyteeni ja toimintakykyyni. Ja kun veto on ollut poissa ja tautiprosessi elimistössä aktiivisena käynnissä, niin ei ole tehnyt mieli ottaa turhia riskejä pahemmin sairastumisesta eli ihmisten tapaaminen ja julkisilla paikoilla liikkuminen on saanut rajoittua välttämättömiin menoihin ja kontakteihin. Se, että olen viettänyt paljon aikaa kotona uupuneena ja toimintakyvyltäni rajoittuneena on taas tarkoittanut sitä, että mulla on ollut liikaa aikaa doomscrollata puhelimella ja lukea sota-aiheisia uutisia. Maailman tapahtumista kartalla pysyminen tuo jonkinlaista mielenrauhaa, mutta raskaiden uutisten kuluttaminen liian suurissa määrin syö sitä ja nakertaa terveyttä eli on kaikkea muuta kuin hyväksi toimintakyvyn palautumisen kannalta. Samalla olen seurannut sivusta, kun ihmiset ympärillä jatkavat elämäänsä ja tekevät hauskoja juttuja (kuten matkustelevat ja käyvät viihteellä) maailmantapahtumien synnyttämien raskaiden fiilisten vastapainoksi, ja miettinyt, että olisipa kiva itsekin jaksaa ja pystyä välillä vähän elämään, vielä kun elossa olla saan. Sillä eikös se ollut niin, että elämä on ihmisen parasta aikaa? Jotain kevyttä ja maadoittavaa tekemistä kaipaisin.

Koska niin monet ovat päättäneet nyt elää kuin koronaa ei olisikaan, niin mun kevääseeni ja kesääni ei tule kuulumaan tapahtumia, joissa joutuisin hengailemaan näin ajattelevien ihmisten kanssa. Festarit jäävät tänäkin kesänä väliin ja tuskin tulen nauttimaan muutenkaan livemusiikista, ellei kohdalle sitten osu jotain pienimuotoista ja rauhallista ulkoilmakeikkaa, vaikka ennen olen saanut tällaisista tapahtumista hurjasti iloa ja voimaa. Onneksi on olemassa muitakin mukavia asioita ja tekemisiä, joilla voi itseään piristää. Erilaisissa näyttelyissä voi poiketa rauhallisina aikoina. Kesällä veneillään kauniilla Vanajavedellä ja kahvitellaan saaressa. Viime kesänä hommattu vani vie meidät luontoon seikkailemaan. Pienimuotoisia tapaamisia voi järjestää valittujen ihmisten kanssa. Maalla on hauska viettää aikaa, istua laavulla ja seurata eläinten pesimätouhuja. 

Aion kesää odotellessa yrittää kanavoida koronaan ja ahdistavaan maailmantilanteeseen liittyvät pelkoni ja huoleni rakentavaksi ja hyödylliseksi toiminnaksi sen sijaan, että vain seuraisin maailmanmenoa sivusta apaattisena ja lamaantuneena, antaen asioiden vaikuttaa tämän enempää negatiivisesti terveyteeni. Mahdollisimman hyvä terveys ja toimintakyky on se asia, joka auttaa pärjäämään elämän eteeni heittelemien haasteiden ja uhkien kanssa. Jos korona iskisi varotoimista huolimatta, niin pärjään sen kanssa parhaiten, kun immuunisysteemini toimii mahdollisimman tasapainoisesti ja vointi on lähtötilanteessa ok. Jos sota laajenisi Suomeen, niin silloin todella kysytään toimintakykyä. Terveyttä ja toimintakykyä voin pyrkiä kohentamaan satsaamalla muun muassa stressinhallintaan ja tulehdusta vähentävään, solujen toimintaa tasapainottavaan ruokavalioon. Ruoka-ajatteluani taas haluan viedä suuntaan, jossa paljon erilaisia vihanneksia sisältävän ruokavalion ylläpitäminen on mahdollista myös ruoan hintojen noustessa ja saatavuuden heikentyessä Ukrainan sodan heijastusvaikutuksena. Tänä kesänä on loistava aika panostaa villeihin luonnon antimiin ja pienimuotoiseen hyötypuutarhurointiin. Ja mikä parasta, ulkona liikkumisella ja oleilemisella on silläkin terveyttä kohentavia vaikutuksia. Toivon vain, ettei kesästä tule kovin kuuma, sillä sairauteni takia siedän helteitä huonosti enkä jaksa silloin ulkona olla, jolloin sato jää saamatta. 

Elämä siis jatkuu, vaikka maailma ympärillä kuohuu. Se jatkuu riskejä punniten ja itsestä hyvältä ja turvalliselta  tuntuvalla tavalla toimien, toiminnalleni reunaehdot asettavan nimettömän sairauden ehdoilla edeten. Pitäen silmät avoinna maailman tapahtumien suhteen ja tarvittaessa niihin reagoiden, mutta muistaen, että elämä on nyt.