Viikon 39 hyvät & kivat
lokakuuta 05, 2022Viime viikko oli taas uutisviikkona sellainen, että mieli meinaa jäädä prosessoimaan maailman tapahtumia ja oman pikku elämäni hyvistä ja kivoista asioista kirjoittaminen tässä tilanteessa tuntuu jotenkin vähän hassulta. Samalla kuitenkin tiedän, että positiivisiin asioihin huomion kiinnittäminen tulee nyt tarpeeseen enemmän kuin koskaan ja auttaa jaksamaan huonojen uutisten keskellä - suosittelenkin vastaavanlaista harjoitusta kaikille. Tässä tulee siis mun viime viikkoni hyvän mielen asioita.
Lääkeinfuusiot sairaalassa ja yöpyminen potilashotellissa
Siinä, että joutuu viettämään kolme päivää sairaalassa piikitettävänä, mittailtavana ja lääkittävänä, ei sinänsä ole mitään mukavaa, mutta se, että mulle on annettu mahdollisuus tällaisten hoitojen, joilla sairauteni pysyy paremmin kurissa ja joiden ansiosta saan lisää myös toimintakykyistä aikaa, saamiseen, on mulle iloa ja kiitollisuuden tunteita tuottava asia. Etenkään silloin, kun sairastaa epäselvällä diagnoosilla, kuten itse teen, hoitojen piiriin pääsy ei ole itsestäänselvyys. Tällä kertaa mulle kolahti jotenkin erityisen vahvasti se, miten etuoikeutettu mä oikeasti olen saadessani näitä hoitoja, joita en ilman suomalaista sairaanhoitosysteemiä pystyisi ikinä itselleni kustantamaan (nyt maksan vain sarjahoitomaksut infuusiopäivistä). Sain taas hyvää hoitoa ja lääkärinikin kävi infuusioiden yhteydessä kysymässä kuulumiset ja vahvistamassa jatkosuunnitelmat, vaikka mulla ei ollut vastaanottoaikaakaan varattuna, mistä tuli sellainen olo, että musta pidetään täällä tosi hyvää huolta.
Eikä siinä vielä kaikki. Sain myöskin asua potilashotellissa hoitojakson ajan pelkkien hoitomaksujen hinnalla, koska en olisi jaksanut reissata sairaalaan päivittäin, ja koska vanhempani, joiden luona olisin halunnut yöpyä, olivat sairaana. Monille pitkämatkalaisille tämä majoitusmahdollisuus on korvaamaton ja itsekin olen hyödyntänyt tätä mahdollisuutta usein viime vuosien aikana. Tays:n potilashotelli on siis ihan tavallinen hotelli, joka sijaitsee sairaala-alueella, ja josta potilasta hoitavalta poliklinikalta voidaan varata potilaalle huone tutkimusten tai hoitojen yhteydessä, jos hoitava lääkäri katsoo majoittumisen hotellissa tarpeelliseksi. Majoitukseen kuuluvat huoneen lisäksi myös ateriat potilashotellin ravintolassa. Aika upea systeemi, vai mitä!
 |
| Aika monta potilashotellin huonetta on tullut jo koluttua läpi, mutta tällä puolen rakennusta en ollut aiemmin majoittunutkaan. Huoneen ikkunasta avautui näkymä kattojen yli kohti sairaalan päärakennuksia. |
 |
| Lepohetki hotellihuoneessa päivän lääkeinfuusion jälkeen. |
 |
| Potilashotellin maanantainen päivällinen (maidoton, gluteeniton). |
 |
| Syntyjä syviä. |
 |
| Illanviettoa hotellihuoneessa. Useimmiten pyrin vain lepäämään hoitopäivien illat ja katsomaan jotain hömppäsarjaa läppäriltä. Huvitusta joka reissulla aiheuttaa se, että hotellin wifi toimii mitä ilmeisimmin Norjasta käsin eikä hotellin verkkoon liitetty kone suostu näin näyttämään sarjoja, jotka eivät näy ulkomailla... |
 |
| Iltapalaa lähikaupasta. Iltapalapussikin on hotellissa potilaille tarjolla, mutta en ollut ilmoittanut hotelliin ruokarajoitteitani, joten menin tämän reissun omilla ilta- ja aamupaloilla. |
 |
| Yöllinen sairaala-alue. |
Merkit elimistön tasapainoisemmasta toiminnasta
Käydessään moikkaamassa mua infuusiohuoneessa lääkärini kävi samalla kanssani läpi uudet laboratoriotestitulokseni ja mitä sainkaan kuulla: yli kymmenen vuotta vinksallaan ollut d-hormoniaineenvaihduntani näyttää nyt lopultakin tasapainottuneen, minkä tulkitsen kertovan siitä, että mun diagnosoimaton tulehdussairauteni, joka tuon vinksahtamisen todennäköisesti aiheuttaa, on nyt paremmalla mallilla! Se, mikä tilanteen korjaantumista on edesauttanut, ei ole selvää, mutta veikkaan saamiani lääkeinfuusioita "syypääksi" tilanteeseen. Tuli niin hyvä mieli näistä uutisista ja siitä, että lääkärini on nyt jaksanut paneutua tähän d-asiaan, jota olen lähinnä itsekseni ihmetellyt yli kymmenen vuotta. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa sairastamiseni aikana mahdollisuus syödä d-vitamiinia purkista luustonkin kunnon kannalta järkeviä annoksia ilman, että mun tarvitsee stressata siitä, että purkki-d pahentaa sairauttani!
Kymppi-Kirppis
Rakastan kirpputoreja, mutta korona-ajan alettua kirppiksillä käyminen on jäänyt ja olen asioinut ainoastaan nettikirpputoreilla, joista ostamisen olen kokenut vähän hankalana muun muassa vaatteiden puutteellisesti ilmoitettujen mittojen takia. Toisen infuusiopäivän jälkeen kohti potilashotellia suunnatessani kuitenkin muistin, että Pirkanmaan Hoitokodin kirppishän on tässä ihan lähellä, pitäisiköhän käydä katsomassa onko se vielä pystyssä? Ja siellähän se oli vanhalla paikallaan ja vielä uudistuneena.
Kirpputori on Kymppi-Kirppis nimeltään ja sitä pyöritetään vapaaehtoisvoimin hoitokodin yhteydessä, myyntituottojen mennessä hoitokodin asukkaiden hyväksi. Kirpputori on avoinna arkisin klo 11-16 ja se on siisteimpiä ja tilavimpia kirppiksiä, jolla olen käynyt. Valikoimista löytyy lähinnä vaatteita, asusteita, kenkiä, kirjoja, astioita ja kodintekstiilejä, ja palvelu on hyvin ystävällistä. Mun mukaani tältä vierailulta tarttui yksi pusero ja muutakin mieluista vaatetta olisi ollut tarjolla, mutta valitettavasti mulle väärässä koossa. Oli mulla itse kirppistelyn lisäksi vielä toinenkin syy hoitokodilla poikkeamiseen, ja se oli kissanrapsutteluvajaus, jota toivoin pääseväni korjaamaan hoitokodin pehmoterapeutti Niksu-kissan kanssa. Kissan kuulumisia tiedustellessani sain kuitenkin kuulla, että Niksu on lopettanut hommat hoitokodilla ja muuttanut erään hoitajista luokse maalle viettämään eläkepäiviä. Toivon Niksulle leppoisaa eloa ja oloa maaseudun rauhasta nauttien.
Uudet värikkäät sukkikset Kisskissiltä
Musta on tullut viime aikoina mekkomuija ja omistan useampia mustia mekkoja ja tunikoita, joiden kaveriksi olen kaipaillut värikkäitä sukkahousuja. On osoittautunut yllättävän haastavaksi löytää tällaisia sukkiksia aikuisten koossa, mutta Kisskissin verkkokaupasta niitä lopulta bongasin. Kun silmiini osui vielä alekoodi Kisskissille Kässämessujen yhteydessä, niin pitihän mun laittaa tilausta menemään. Ja ai vitsi mikä väsyneen päivän piristys esimerkiksi nämä keltaiset sukkikset ovat! Tilasin myös merenvihreät sukkikset sekä punasävyiset, raidalliset merinovillaylipolvensukat ja kaikki olivat kauniita, mukavia päällä ja laadukkaan oloisia. Vaikka materia ei tee onnelliseksi, niin kyllä se joskus parantaa ja piristää päivää! Kisskissin tuotteiden takaa löytyy tekstiilitaiteilija Maiju Ahlgrén, joka Helsingin Vallilan työhuoneellaan värjää ja silkkipainaa upcycling-ideaa noudattaen Belgiassa ja Liettuassa tuotetuista sukkatuotteista ja leggingseistä persoonallisen näköisiä ja värisiä. Mulla ei ole mitään kytkyjä Maijuun ja Kisskissiin, vaan olen ihan vaan hänen tuotteidensa tyytyväinen käyttäjä, ja tykkään nostaa esille kotimaisia pienyrittäjiä silloin kun sellaisia, joiden tuotteista tykkään, kohdalle osuu. Jos kaipaat väriä elämääsi kauniiden sukkatuotteiden muodossa, niin käyhän tutustumassa Kisskissin verkkokaupan tarjontaan!
 |
| Piristystä väsyneeseen päivään. Ei totisesti ollut hyvä idea aikatauluttaa mökkireissua ja sairaalareissua peräkkäin, ilman palauttavaa välipäivää. |
Sairaalasta kotiutuminen
Kun on kolmena päivänä herännyt liian aikaisin kanyloitavaksi ja viettänyt joka päivä tuntikausia sairaalan hälyn keskellä letkuissa nälässä, janossa ja maski naamalla happivajeessa sekä ehkä myös lääkkeen sivuvaikutuksista ja liikarasituksesta oireillen, niin se seuraava aamu, kun saa herätä rauhassa kotona ilman kiirettä minnekään, tuntuu aina niin ihanalta, oli sitten huono olo hoidoista tai ei. Hoitojen jälkeinen ensimmäinen toipilaspäivä on mulla aina omistettu kahvin juomiselle, herkuttelulle ja sarjojen katsomiselle sängyssä läppäriltä. Sekä tietysti niiden kissojen rapsuttelulle, joita mulla on ollut Tampereella ollessa kamala ikävä.
 |
| Kaurajätskiä, kahvia ja Huippumalli haussa. Kiinnostuin sarjan tästä kaudesta, koska mukana on tällä kaudella paljon eri näköisiä ja kokoisia sekä erilaisista lähtökohdista tulevia osallistujia. |
 |
| Rakas. |
 |
| Vitamiineja ja voimia palautumiseen mökkireissulla poimituista karpaloista. |
Mieluisa tapa säästää sähköä: tulella kokkaaminen
Taistelemme tulevat kuukaudet helkkarinmoisten sähkön hintojen kanssa ja mökkireissun ja hoitojen rasituksista toipuessani mulla on ollut aikaa pyöritellä päässäni erilaisia skenaarioita, joiden avulla voimme säästää tulevissa sähkölaskuissa. Olen taas huomannut, että musta löytyy sellaisen tietynlaisen melankolisuuden ja synkeyden, joka pääsee välillä valloilleen, lisäksi myös peruspositiivisuutta, joka saa mut katsomaan vaikeuksia haasteina, jotka on tarkoitettu taklattaviksi. Taloutemme ruokavastaavana syyniini ovat päätyneet muun muassa erilaiset ruoanlaittotavat ja mahdollisuudet leikata sähkönkulutusta kokkaamalla taloudellisemmin. Ja mikäpä olisi taloudellisempaa kokkaamista kuin tulella ruoan valmistaminen?
Niinpä tartuimme viikonloppuna tuumasta toimeen ja kotilaavulla muurikalla syntyi intialaistyyppistä kasvis-kanahässäkkää kahdelle hengelle kahden päivän lounaiksi sähköttä. Säät suosivat ja mäkin pääsin samalla ruoanlaiton yhteydessä vähän ulkoilemaan sisällä maaten viettämieni päivien jälkeen. Tällaisesta sähkönsäästöstä mä tykkään! Ruoasta tuli tosi hyvää ja tarkoituksena on nyt ryhtyä katselemaan jostain isompaa, korkeareunaista muurikkapannua, jolla isommatkin satsit ruokaa syntyvät jatkossa helposti tulella.
 |
| Upea syyspäivä. Bataattikuutiot kypsyvät muurikalla. |
 |
| Kasvis-kanapannun raaka-aineita ja gluteeniton ruoanlaitto-olut. |
 |
| Tästä tuli hyvää! Ainesosina bataatti, kukkakaali, kana, sipuli, valkosipuli, herne, voi, chili, jeera, mustapippuri ja suola. |
Peuraperhe
Hukumme omenoihin ja ylimääräisten omenapudokkaiden siivoaminen maasta on kamala savotta, paitsi että meidän landella se ei sitä ole, koska hommasta huolehtii tänä vuonna peuraemä kolmen suloisen vasansa kanssa! Kaikki ovat tyytyväisiä ja me kissojen kanssa saamme vielä nauttia ikkunan läpi peuraperheen touhujen seuraamisesta.
 |
| Tarkkailija. |
Ursus Factory
Miksi en ole aiemmin kuullut Ursus Factorysta! Viihdytin itseäni lääkeinfuusiossa kuuntelemalla Spotifyn viikon suosituksia ja onneksi viihdytin, koska listalta löytyi myös suomalaisen rokkibändi Ursus Factoryn tämä biisi. Ihan loistava meininki bändin tyypeillä ja mun huumoriini kolahtavat sanoitukset, tämän kaksikon tekemisiä täytyy tutkia lisää!
2 kommenttia
Silloin kun kuulen suomalaisen sairaanhoitosysteemin ihanuuksista, minulla kiehahtaa sappi. Pahoittelen alla olevaa vuodatusta, eikä se mitenkään liity sinuun henkilökohtaisesti. Minä olen pelkästään iloinen, että sun kohdalle osui osaava ja huolehtiva henkilökuntaa. Sitä ei näköjään kaikkialle Suomessa riitä.
VastaaPoistaMun tarina olisi ollut Suomessa varsin surkea. Juuri tällainen, kuten kaverini Anne-Mari kuvailee blogissaan Kivun kahdet kasvot. Olisin työkyvyttömänä pyörätuolissa kahden peräkkäisen hoitovirheen seurauksena.
Nolointa on se, että ne myös esti pääsyn hoitoon. 2.5 vuoden liikkumattomuuden jälkeen virolainen fyssari huomasi, ettei oireet täsmää diagnoosiin. Onneksi silloin asuin jo Virossa. Se pelasti omani ja perheeni henki. Kuukaudessa sain sekä oikean diagnoosin että pääsin leikkauksen. Ja olin taas elävien kirjoilla. Se oli viimeinen hetki ennen kuin vauriot olisivat peruuttamattomat.
Mikä kismittää, että yrittäjänä työurani aikana olen maksanut miljoonia veroja Suomen valtiolle ja kunnalle, mutta hädän hetkenä jäin ilman apua ja vararikon partaalle, vastasyntynyt lapsi sylissä. Mieheni joutui tekemään molempien töitä, hoitaa lapsen ja kodin. Apua ei tullut mistään.
Tuurisi riippuu täysin siitä, millaiset ihmiset sattuivat sun tielle. Itse olen omista kohtaamisista varsin kiitollinen. Se ei johdu systeemistä (monessa muussa maassa on yhtä hyvä systeemi, ainakin näissä, missä itse olen asunut: Viro, Malta, Portugali). Ihmistekijä on se, mitä ratkaisee.
Mä olen tosi pahoillani siitä, että sun kohdallesi on osunut noin osaamatonta hoitohenkilökuntaa. Olen itse huomannut sen saman asian, että tuurista on paljon kiinni avun saaminen, etenkin jos sairaus tai vamma on yhtään vaikeammin diagnosoitavissa oleva. Avun saamiseen tai saamattomuuteen vaikuttavat lääkärin osaaminen, asenne jne. Itsekin jouduin käymään useammat väännöt ennen kuin sain lääkärin, joka osaa ja uskaltaa auttaa tällaista hankalampaa tapausta - hän otti musta kopin sen jälkeen kun mut oli ensin heitetty ulos kahdelta muulta poliklinikalta. En uskalla edes ajatella millaisessa kunnossa olisin ilman hänen apuaan... ja tulevaisuus pelottaa, sillä diagnoosi on mulla edelleen epävarma ja lääkärini lähestyy eläkeikää. Mietin, että kuka auttaa, vai auttaako kukaan, sitten kun hän lopettaa työt.
PoistaKiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.