Viikon 42 hyvät & kivat

lokakuuta 25, 2022

Pauliina Vanhatalon Vastuulliset 


Rakastan Pauliina Vanhatalon (s. 1979) tapaa kirjoittaa sekä kuvata henkilöidensä sielunelämää, eikä Vanhatalon uusin romaani Vastuulliset ole poikkeus. Vastuulliset on myös ainoa kirja, jonka olen tämän vuoden aikana saanut lukujumistani ja jaksamisongelmistani huolimatta luettua kokonaan, mikä osoittaa, että tarina kiinnostaa ja vie mukanaan. Olen aiemmin lukenut Vanhatalolta hänen romaaninsa Pitkä valotusaika, johon ihastuin kovasti, ja myös hänen autofiktiivisen trilogiansa kaksi viimeistä osaa (Toinen elämä, Tuntemani maailma) olivat mieluisia ja monin kohdin samastuttavia. 


Vaikka tykkäsin kirjasta paljon, niin tämäkin meinasi ensin jäädä kesken, koska lukemiseen tuli pidempi tauko sairaalareissun takia. Sain kuitenkin luettua kirjan loppuun, koska tarina oli koukuttava ja tematiikka kiinnostavaa. 


Vastuulliset kertoo ihmisistä, jotka kokevat kantavansa vastuuta ja tuntevansa syyllisyyttä asioista ja teoista, joihin heidän läheisensä ovat päätyneet ja joita he ovat joutuneet sivusta todistamaan. Koulupoika Lenni kantaa huolta vanhempiensa raha-asioista ja perheensä koossa pysymisestä, tehdastyöläinen Pasi taas kokee olevansa osin syyllinen ystävänsä toteuttamaan perhesurmaan ja itsemurhaan ja rankaisee itseään majoittumalla autiotaloon, josta käsin voi pitää silmällä kuolleen ystävänsä taloa, johon Lenni perheineen perheen talousvaikeuksista johtuen muuttaa. Autiotalossa majaansa pitää myös huumeita käyttävä parikymppinen Valo, josta huolta kantaa hänen opettajana työskentelevä äitinsä Niina. Päähenkilöt Lenni, Pasi ja Niina eivät tunne toisiaan, mutta heidän tarinansa nivoutuvat toisiinsa heidän läheistensä tekojen, joiden taakkaa he kantavat mukanaan, kautta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pieneen terästeollisuuskaupunki Raaheen eli Vanhatalon kotikaupunkiin, vaikka kaupunkia ei nimeltä mainitakaan kirjan sivuilla. 

Kustantaja Tammen sivuilla Vanhatalon kirjaa kuvataan seuraavasti: "Piinaavan kaunis romaani syyllisyydestä, valinnoista ja ihmisistä, jotka uhraavat itsensä kannatellakseen toisia, korjatakseen muiden tekemät virheet." Sitä se todella on ja suosittelen kirjan lukemista sullekin. 

Jazz Sabbath 

Spotifyn "viikon suositukset" -lista ei pettänyt tälläkään kertaa. En tiedä miten jazzversiot hevibändi Black Sabbathin biiseistä sulle uppoavat, mutta itse kyllä vanhana Black Sabbath -fanina viihdytyin niistä suuresti! Erityisesti Paranoid-veto, jonka video löytyy alempaa, on varsin mainio. Kannattaa perehtyä myös yhtyeen tarinaan, jonka kopioin yhtyeen nettisivuilta tähän alle (pahoitteluni siitä, että se on vain englanniksi, en jaksa nyt kääntää tarinaa suomeksi) - who would have thought!  

"Jazz Sabbath were considered by many to be at the forefront of the new UK jazz movement in the late Sixties. They were recording two albums in 1969, but both seemed destined never to be released. Until now.

Due to legal disputes with a session player the recording of the second album had to be abandoned and never to be mentioned again. Their first album was finished, but when news broke that band leader Milton Keanes had suffered a massive heart attack and was hospitalised, the record label cancelled the release. They didn't want to risk releasing an album from a band that might lose its musical leader.

When Milton was finally released from hospital in September 1970, he found out that a band from Birmingham, had since released two albums containing metal versions of his songs.

Milton tried to contact his record label, only to find out it didn’t exist anymore and the label owner was in jail. All recalled Jazz Sabbath albums had been destroyed when the warehouse burned down in June 1970; which turned out to be a case of insurance fraud by the label owner.

Without any physical proof that he wrote the songs, Milton was powerless to do anything. Even more frustrating: that Birmingham band had named itself after one of his songs; only adding insult to injury. With the other band continuously releasing more albums of Milton’s songs, the three members of Jazz Sabbath decided to part ways.

The discovery of the debut album’s master tapes in 2019 and the following re-release of the album in 2020 has changed everything. With the theft by the band from Birmingham exposed, Jazz Sabbath have reunited and finally finished recording their second album.

They can now present their songs in their original form, proving that the heavy metal band worshipped by millions around the world are in fact nothing more than musical charlatans, thieving the music from a bedridden, hospitalised genius."




David Tullerin luento otsikolla "Medically Unexplained Symptoms" and Epidemiological Sleight of Hand

Vertaiseni vinkkasi viime viikolla Facebookissa webinaarista, jossa käsiteltäisiin muakin diagnoosittomana kiinnostavaa teemaa eli niin sanottuja "lääketieteellisesti selittämättömiä oireita" sekä niihin liittyvien lääketieteellisten tutkimusten tieteellisiä ja eettisiä ongelmia. Kuulin webinaarista päivän myöhässä, mutta mun onnekseni puheen nauhoittaminen oli ensimmäisellä kerralla epäonnistunut ja niinpä se otettiin seuraavana päivänä uusiksi, jolloin mäkin ehdin linjoille kuuntelemaan. Tämä luento, jossa kansanterveyden ja journalismin asiantuntija David Tuller (DrPH) Berkeleyn yliopistosta ruotii erityisesti ME/CFS:aan, long Covidiin ja POTS:aan liittyviä tutkimuksia, löytyy nyt myös netistä vapaasti kuunneltavana ja suosittelenkin sitä kaikille, joita tämä tematiikka koskettaa ja joilta englannin kieli taittuu. Mulla ei nyt itselläni ole valitettavasti tähän hätään voimia referoida Tullerin puheen pääpointteja tähän, mutta sen sanon, että silmänkääntötemppuja tällä tutkimusalalla tehdään ja että on ihan mahtavaa, että on ihmisiä, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen niiden näkyväksi tekemisen. Tämä luo toivoa sen suhteen, että myös kiisteltyjä sairauksia sairastavat voisivat jonain päivänä saada sellaista apua ja kohtelua, jota he ansaitsevat. Etenkin ME/CFS-potilaita saattaa kiinnostaa myös Tullerin Trial By Error -sarja, joka löytyy Virology Blog:sta ja jossa hän käsittelee tähän sairauteen liittyvien tutkimusten tieteellisiä, metodologisia ja eettisiä ongelmia. 






Metsä ja suppikset 

Aina syksyisin, kun mulla on maalla ollessani parempi vointi, niin karkaan lähimetsään ratsaamaan vakiosienipaikkojeni kantarelli- ja suppistilanteen. Vaikka suppilovahverotilanne on ollut tänä vuonna heikohko, niin silti jotain tarttui ämpärin pohjalle tälläkin kerralla. Ja vaikka ei olisi tarttunutkaan, niin ei se olisi haitannut, metsän mieltä ja kroppaa hoitavassa vaikutuksessa on tarpeeksi syytä mennä metsään kävelemään. Se vaan harmittaa, että iso osa läheisistä metsistä on laitettu viime aikoina aika karulla tavalla mataliksi, mikä on huono asia sekä luonnon ja ilmaston että meidän lähiluonnossa liikkumisesta nauttivien kannalta. 





Maailman parhaat naapurit 

Juuri kun löysin itseni miettimästä, että parin viikon päässä siintävä hoitojakso sairaalassakin tuntuu piristykseltä mun nykyiseen itseeni käpertyneeseen normiarkeeni verrattuna, niin naapurista kantautui kutsu tulla lauantai-iltana istumaan iltaa heidän laavulleen. Olen saattanut hehkuttaa landenaapureitamme aiemminkin, mutta totta se vaan on ja sanon silti: meille on täällä naapurilotossa osunut täysi kymppi enkä voisi olla onnellisempi siitä millaiset ihmiset meitä täällä ympäröivät ja millaisen yhteisön osaksi olemme päässeet. Varsinkin nyt, kun yhteisöllisyyden kokemukset ovat kotona sairastaessa ja ilman varsinaista vertaistukiyhteisöäkään diagnoosin puuttuessa vähissä, niin se, että saa kuulua osaksi jotain porukkaa, tuntuu tosi tärkeältä. 




Omena-palsternakkasosekeitto

Omenasesonki on jatkunut jo pitkään ja uudet omenareseptit tulevat tarpeeseen, jotta satoa saa hyödynnettyä ilman, että tämä kyseinen sinänsä herkullinen hedelmä alkaa pursuamaan korvista. Onneksi muistin, että palsternakka ja omenahan ovat mitä toimivin makupari, ja keittelin niistä vuohenjuustolla ryyditettynä ison kattilallisen keittoa. Tuli hyvää ja vielä parempaa olisi tullut, jos pinnalle olisi heitellyt rapsakaksi paistettua pekonia murustettuna, mutta tällä kertaa mentiin kasvisversiolla. 


Mikä olisi viileänä syyspäivänä parempaa kuin kuumana höyryävä keitto? 

Kevyen keittolounaan jälkkäriksi banaanilettuja omenasoseen kanssa ja kahvia. 


Aurinkoiset ja värikkäät lokakuun päivät 





Kahvittelu ja neulominen kotilaavulla jatkuu niin kauan kuin säät vaan suinkaan sen sallivat. 




///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.