Viikon 38 hyvät ja kivat: villiä luontoa, hevon peetä ja mökkielämää

syyskuuta 29, 2022

Eletään jo viikon 39 torstaita, mutta palaan vielä muistelemaan viime viikon hyvän mielen asioita. Tämän viikon alkupuoli meni Tampereella hoitojaksolla, joten kirjoittaminen on saanut odottaa.



  











Maaginen kohtaaminen villin luonnon kanssa

Peurat ovat meidän landella lähes jokapäiväisiä kävijöitä, joten niiden näkeminen on muuttunut jo arkisemmaksi, mutta hirvi on pihapiirissämme harvinaisempi vieras ja siksi jokaisessa kohtaamisessa on jotain maagista. Istuessani maanantai-iltana laavullamme kahvittelemassa näin sivusilmälläni jotain liikettä. Nuori uroshirvi siinä lipui metsän kuninkaan elkein pellon läpi kohti metsän reunaa eikä sillä näyttänyt olevan mitään kiirettä. Ei senkään jälkeen, kun se pysähtyi nuuhkimaan ilmaa ja mitä ilmeisimmin havaitsi mut istumassa laavulla, tuijottaen mua kohti pitkään ja jatkaen sen jälkeen verkkaisesti omia hommiaan. Mulla kädet saattoivat hiukan täristä tuon intensiivisen tuijotuksen aikana ja jälkeen, sen verran vaikuttava ja kunnioitusta herättävä olento tuo kookas sarvipää on.    




Naapuriapu

Voi olla, että tämän ilon aiheen voivat ymmärtää vain muut puutarhurit, mutta mikäpä tekisi kotitarvepuutarhurin onnellisemmaksi kuin kunnon vuori aitoa hevon peetä kotiin kuljetettuna! Kiitos vaan naapurimme hevostilan Jarille kakkatoimituksesta, taas kelpaa istuttaa talvivalkosipulia ja muita herkkuja! 


Kakka tekee iloiseksi. 


Eka hyvät ja kivat -postaus

Sain idean viikottaisiin hyvät ja kivat -postauksiin ja toteutin ensimmäisen tällaisen postauksen, minkä kirjoittamisesta tuli hyvä mieli ja halu tehdä tällaisesta kirjoittamisesta tapa. 

Suihku!

Kyllähän se kuuma suihku ja tyvikasvun piiloon värjääminen silloin tällöin kummasti freesaa oloa! Suihkuton putkeni siis katkesi viettäessäni aikaa kaupungissa ja nauttiessani sellaisista kaupunkilaismukavuuksista kuin lämmin juokseva vesi. Yleisesti ottaen kaipaan suihkua kyllä yllättävän vähän ja puusauna vatipesuineen tuntuu oikeastaan aika mukavalta peseytymisvaihtoehdolta. 

Mökkeily 

Mökkeily järven rannalla on nykyään harvinaista herkkua, sillä omaa mökkiä ei ole, ja kun siihen tulee mahdollisuus, niin se tuntuu aina erityisen hienolta. Saimme viime viikolla viettää neljä päivää Padasjoella miehen lapsuudenmökillä järvenrantamaisemasta nauttien, karpaloita ja puolukoita noukkien sekä herkutellen, saunoen ja rentoutuen, ja se kaikki oli niin ihanaa! 


Mökkeilyyn kuuluu romaanien lukeminen. En ole tänä vuonna onnistunut lukemaan yhtään kirjaa kokonaan loppuun jaksamis- ja keskittymisongelmien takia, mutta Pauliina Vanhatalon uutukainen vie mukanaan ja tämän kirjan aion saattaa loppuun. 

Mökkireissun pääsyy olivat mökkijärven rantakaistaleella kasvavat, upeat ja helposti noukittavissa olevat karpalot, joita mäkin jaksan poimia, vaikka muu marjastaminen on muuttunut liian raskaaksi. Suo on yksi mun lempipaikoistani maailmassa - rakastan syksyisen suon värejä ja suopursun tuoksu on parhaita tuoksuja maailmassa - ja se, että kykenen poimimaan tätä superfoodia talven varalle pakkaseen, tuo mulle onnistumisen ja toimijuuden kokemuksia. 

Aamukahvit mökkiterassilla. 

Mökkiruokailujen suunnittelu ja toteutus osuivat tällä kertaa nappiin, kun keksin meille ruoat, joista syömme koko mökkireissun ajan eikä rajallisia voimia tarvitse kuluttaa jatkuvaan kokkailemiseen, jossa on mökkiolosuhteissa omat lisähaasteensa. Keittelimme ison satsin kasvis-kanakeittoa pakastekasviksista, oman kasvimaan sadosta ja jääkaapin jämistä sekä -60%:n alessa olleista grillikanoista, joiden luista tuli herkullinen liemi keitolle. Lisäksi pakkasesta löytyi kookas naudan sisäpaisti, jonka paistoimme uunissa puolikypsäksi, jolloin päivittäiseksi ruoanlaittohommaksi jäi vain perunoiden keittäminen ja romanescokukkakaalin höyryttäminen. 

Jotkut yrittivät tehdä välillä töitäkin ja toiset taas häiritä niitä parhaan kykynsä mukaan. 

Kissat olivat innoissaan maisemanvaihdoksesta. 

Mökkiviikonlopun kunniaksi omenapiirakkaa, ohjeena maisemakahvilan piirakka maidottomana (poislukien voi) ja gluteenittomana. Tästä tuli niin hyvää, ehkä jopa parempaa kuin raparperinen versio! 

Hidas sunnuntaiaamu. 



Oikein hyvä viikko oli siis kaiken kaikkiaan, vaikka viikko sisälsikin omat haasteensa ja murheensa - tässä kirjoituksessa keskitytään kuitenkin hyvän mielen asioihin, joten ei niistä nyt sen enempää. Lisää hyviä ja kivoja taas ensi viikolla!



///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 



You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.