Viime viikolla se taas tapahtui, jäin ihanaisen keskuslämmityskattilamme vaimikätäänyo kanssa vuorokaudeksi kahden. Suhteeni möhkäleeseen on viime syksyn ja kuluvan talven jäljiltä kaksijakoinen: toisaalta mahdollisuus lämmittää talousvettä ja osin myös taloa on tuonut ison helpotuksen talven korkeisiin lämmityskuluihin, mutta samalla laite herättää mussa kauhua ja pelon sekaista kunnioitusta. Ensikohtaamisemme ei näet sujunut kovinkaan sopuisissa merkeissä ja sen jälkeen masiinan kanssa asioiminen on jäänyt miehen huoleksi. 

Hommahan meni syksyllä siis niin, että etsiessämme keinoja säästää energiakuluissa tajusimme, että hei, keskuslämmityskattilaahan voi lämmittää öljyn lisäksi myös puilla, joita voi hakea ihan ilmaiseksi omasta metsästä! Eipä siis muuta kuin tuumasta toimeen ja minäkin wanna-be kätevänä emäntänä opettelin tekemään tulen kattilan tulipesään ja vääntelemään masiinan namiskat oikeisiin suuntiin, jotta pärjäisin lämmityksen kanssa myös yksin maalle jäädessäni. Muu perehdytys jäikin sitten vähän vaiheeseen, kun en osannut tarkempien ohjeiden perään kysellä eikä niitä mulle tarjottu. 

Eräänä syksyisenä iltana miehelle tuli menoa kaupunkiin ja mä jäin pitämään taloa pystyssä ja lämpimänä. Ladoin pökköä pesää ja tuuletin innoissani saadessani tulen syttymään. Lämpötila kattilassa nousi mukavasti ja lisäsin tasaisin väliajoin pesään puita, jotta tuli ei pääsisi sammumaan. Jossain vaiheessa katselin mittaria ja mietin, että nyt ei kärsi enää puita lisätä. Olin ehtinyt sinne kuitenkin heitellä jo satsin pienempää kalikkaa. Kadutti, vaan minkäs tein, kun puut siellä jo paloivat. Samaan aikaan talon lämmityksen kanssa lämmitin myös pihasaunaa, mihin mun oli tarkoitus mennä kohta peseytymään. 

Olin juuri keräilemässä saunakamppeita kasaan, kun pannuhuoneesta alkoi kuulua outoa ääntä, ihan kuin vihellystä. Menin katsomaan ja huomasin kattilan ylikuumentuneen ja yrittävän vislailla ylimääräisiä paineita pois. Otin paniikkipuhelun miehelle, joka oli sitä mieltä, että kyllä se kattila siitä viilenee, kun et enää lisää puita, ja että mene vaan saunaan. Puhelun päätyttyä ja tehdessäni uudelleen lähtöä saunaan pannuhuoneesta alkoi kuitenkin kuulua armotonta jyskytystä ja ryntäsin katsomaan mistä on kyse. Ylikuumentunut kattila se siellä yritti pyrkiä vessan seinästä läpi päästellen samalla vesiä pannuhuoneen lattialle. Pelkäsin, että kohta tuo koko paska räjähtää ja vie talon mukanaan. Kädet vapisten kaivoin puhelimen esille ja yritin saada miestä kiinni, turhaan. Paniikissa mietin kenelle soittaa. Naapurin V:lle! Vaan mitä helvettiä, numeroa ei löytynytkään mun puhelimestani. Toisen naapurin numero löytyi ja hän vielä vastasi puhelimeen, luojan kiitos! Puhelimen päästä löytyivätkin molemmat naapurin miehet, jotka olivat kaupungissa yhdessä keilaamassa, ja sekavan selitykseni jälkeen sain neuvoja antaa kattilalle ensiapua, jonka avulla kuumakalle lähtisi siitä viilenemään. Laskin ohjeiden mukaan kuumaa vettä hanasta ulos ja toistin toimenpidettä aina kun kattila lähti uudelleen ääntelemään, varmaan ainakin pari tuntia siinä säädin menemään. Hiki valui, kiitos kuumana hohkaavien pattereiden ja kauhun. Saunaan en uskaltanut ollenkaan. Lopulta tilanne näytti rauhoittuneen niin, että uskalsin kömpiä nukkumaan. Nukuin koiran unta, valpastuen kuuntelemaan jokaista rasahdusta ja vingahdusta, valmiina evakuoimaan itseni ja kissat ulos talosta tarvittaessa. 

Kattilaepisodi traumatisoi mut niin, että tarkkailin talossa pitkään jokaista ylimääräistä ääntä ja olin ihan varma, että masiina oli ottanut tapahtuneesta itseensä, enkä uskaltanut jättää sitä yöksi edes öljyllä käymään. Ihme kyllä kone pysyi höykytyksestä huolimatta ehjänä ja on toiminut hyvin sekä päässyt viime aikoinakin jatkuvasti tositoimiin toisen ilmalämpöpumppummekin ollessa pimeänä. Itse en ole kattilaan tosiaan kuitenkaan koskenut ennen kuin viime viikolla, kun oli vähän niinkuin pakko. Ja hyvinhän se meni, kun tällä kertaa kaupunkilaistollolla oli käytettävissään ihan toimintaohjeetkin: polta vain isompaa puuta, jolloin lämpötila pysyy maltillisempana, äläkä anna lämmön nousta yli 80 asteen. Ollaan taas Jämän kanssa väleissä, mutta luulenpa, ettei meistä enää parhaita ystäviä tule.