Nautiskelua sairaalan loistavasta ilmastoinnista ja nestemäisen kullan tankkaamista.

En ollut uskoa korviani, kun maanantaina sairaalaan hoitojaksolle mennessäni hoitaja kertoi mun joutuvan jälleen vaihtamaan toiseen lääkkeen, jota mulle sairaalassa suonensisäisesti annetaan. Tämä oli jo toinen lääkevaihto tälle vuodelle eli kolmas eri valmiste tämän vuoden aikana. Kyseessä on biologinen lääke, jota ei käsittääkseni suositella vaihtamaan toiseen vastaavaan kuin painavin perustein, joten hyppely valmisteesta toiseen on tuntunut vähintäänkin arveluttavalta. Toisaalta, minkäs sille kukaan mitään mahtaa, jos vanhaa lääkettä ei ole saatavilla, silloin vaihtoehtoina on vaihtaa toiseen, suunnilleen samanlaiseen lääkkeeseen tai lopettaa kyseinen lääkitys kokonaan. Pakon edessä olen siis suostunut lääkevaihtoihin ja vaihdot ovat aiheuttaneet mulle stressiä, koska en voi ikinä etukäteen tietää miten oma elimistö uuteen valmisteeseen reagoi. Vakavat sivuvaikutukset ovat pelottaneet. Toisaalta olen kuitenkin myös miettinyt, että aina on olemassa sekin mahdollisuus, että uusi lääke sopiikin mulle vanhaa lääkettä paremmin. Ilman sivuvaikutuksia en nimittäin saamistani hoidoista ole selvinnyt, vaikka vakavilta sivuvaikutuksilta olenkin tähän asti säästynyt. Hoidot ovat olleet mulle melkoisen rankkoja ja nielaisseet elämästäni jokaisen hoitojakson yhteydessä lähes parin viikon ajanjakson, kun ensin on pitänyt viettää sairaalassa infuusioissa kolme päivää ja sitä on seurannut vähintään viikon mittainen, lääkkeen sivuvaikutusten aiheuttama toipumisjakso. Olen aikanaan keskustellut lääkärini kanssa mahdollisuudesta vaihtaa toiseen valmisteeseen näiden sivuvaikutusten takia, mutta lääkäri ei ole halunnut lähteä lääkettä vaihtamaan, koska saamani sivuvaikutukset ovat olleet vain elämänlaatuani ja toimintakykyäni väliaikaisesti huonontavia, eivät vakavia. Olen opetellut jo pitkään sen tosiasian hyväksymistä, että elämäni nyt vaan tulee olemaan tätä pakkolepoa ja lääkkeen aiheuttamaa huonovointisuutta noin 1/3 vuodesta enkä voi asiaa muuttaa. 

Tällä viikolla jouduin, tai pääsin, siis kuitenkin pakon sanelemana testaamaan kolmatta eri immunoglobuliinivalmistetta, ja olen ollut viimeiset päivät onneni kukkuloilla: mulle ei ole tullut tästä hoitojaksosta ja uudesta lääkkeestä käytännössä minkäänlaisia sivuvaikutuksia! Siis, ei mitään! Ei päänsärkyjä ja kovaa uupumusta infuusiopäivinä - aina ennen infuusiot ovat tuntuneet olossa viimeistään kolmantena hoitopäivänä. Päänsärkyä ei kuulunut myöskään ensimmäisenä kotipäivänä, jolloin se useimmiten vaivaa, eikä mua edes väsyttänyt tavanomaista enempää. Joskus olot tulevat vähän viiveellä, mutta nyt on menossa neljäs infuusioiden jälkeinen päivä ja ei mitään! Viime kesänä helteen ja infuusioiden yhdistelmä aiheutti mulle myös pahoinvointia, joten varauduin tähän toipilasjaksoon ruoilla, jotka menevät alas myös voidessani pahoin, mutta minkäänlaista kuvotuksen tunnetta ei ole ollut. Jaksoin myös jo eilen, hellepäivänä, käydä kaupassakin, mikä ei aiempien lääkevalmisteiden aikaan olisi tullut kuuloonkaan. En ole joutunut nukkumaan yhtään normaalia enempää nyt edes päiväunia. En voi uskoa tätä! Vitsailin jo miehelle, että näinköhän ruiskuttivat muhun tällä kertaa jotain lumelääkettä! 

Olen niin onnellinen tästä ex tempore tapahtuneesta lääkevaihdosta ja harmittelen vain sitä, että olen hukannut neljä vuotta elämästäni mulle huonosti sopivan lääkkeen kanssa, ja sitä, että en ole painokkaammin kysellyt lääkäriltäni lääkkeen vaihtamisen mahdollisuutta, kun hän ei nyt tunnukaan pitävän vaihtojen tekemistä niin isona juttuna. Tekee mieli jo vähän leijua ja juhlia! Tiedän kuitenkin, että vielä ei kannata liiaksi tuulettaa ja tuudittautua siihen ajatukseen, että saan tämän lääkkeen käyttööni pysyvästi, sillä asiassa on monta muuttujaa, joiden on osuttava kohdalleen, jotta seuraavatkin hoitokerrat voivat sujua yhtä hyvin. Ensinnäkin, tämänkään lääkkeen saatavuudesta jatkossa ei ole takeita. Toiseksi, en tiedä miten elimistöni tätä lääkettä sietää ennen kuin olen käynyt laboratoriokokeissa ja nähnyt uudet maksa-, munuais- ja veriarvoni. Kolmanneksi, uuden lääkkeen hoitovaste selviää kunnolla vasta viikkojen kuluessa. Ja neljänneksi, kyseessä on biologinen, luovutusverestä valmistettava lääke, joten jokainen lääke-erä on erilainen ja siksi jokaisen hoitokerran sopivuus ja mahdolliset sivuvaikutukset ovat arvoitus. Joka tapauksessa, tähän mennessä lääkkeen vaihto vaikuttaa onnenpotkulta, jota olen odottanut, ja aion nauttia nyt täysillä tästä paremmasta voinnistani ja lisääntyneestä toimintakykyisestä ajastani sekä kesäloman tapaisesta, joka mua pian odottaa. Ja mikäli tulevat labrat ja olot osoittavat lääkkeen sopivan mulle, niin aion tehdä kaiken mun vallassani olevan, jotta saan jatkossakin jatkaa tällä kyseisellä lääkkeellä. 

Onnellisin ja toiveikkain ajatuksin kohti uutta viikkoa!