Olen nyt parin viikon ajan kirjannut bujooni lähes päivittäin sen päivän "hyvät ja kivat" asiat, johon idean nappasin Savusuolaa-blogin Janican Instagramista (Janica listaa aina päivän päätteeksi stooreissaan sen päivän positiiviset asiat).  Tällainen harjoitus on tehnyt mulle hyvää tässä elämän- ja maailmantilanteessa, ja lisäksi musta on ollut hauskaa lukea Janican päivän positiivisia, joten ajattelin, että miksikäs en ryhtyisi itse kokoamaan näitä omia mukavia juttujani tänne blogin puolelle vaikka viikoittain. Tuskin jaksan tällaista postausta ihan joka viikko kirjoittaa, sillä sairauteni ja sen hoidot tekevät voinnistani aaltoilevaa, enkä aio ottaa mitään paineita bloggaamisesta, jonka tulisi olla mulle kiva harrastus, mutta voisin tehdä tällaisen postauksen aina kun siltä tuntuu. Sanoista tekoihin, tässä tulee kuluneen viikon (viikko 37) hyvän mielen asioita! 

Taisin nyt toden teolla löytää sisäisen marttani sotahintojen pakotettua miettimään lämmitys- ja ruoka-asioita uusiksi. Ja sen sijaan, että olisin ottanut ajatuksen kitukuurista jotenkin raskaasti, olen huomannut suhtautuvani näihin uusiin arjen haasteisiin vähän sellaisella "antaa tulla vaan, kyllä tästäkin selvitään!" -asenteella. Käyttövesi ei lämpeä enää öljyllä, vaan puulla, tai jos ei puulla jaksa lämmittää, niin sitten pärjätään kylmällä vedellä. Musta on tullut puusaunan lämmittämisen ammattilainen, vaikka vielä hetki sitten tulien syttymään saaminen vaati aikamoista painimista. Ruokia olen tehnyt sillä johtoajatuksella, että nyt suunnitellaan syömiset ne raaka-aineet edellä, joita omasta puutarhasta tai metsästä vielä löytyy, ja olen myös säilönyt omenoita soseena pakkaseen sekä ottanut yrttejä kasvimaalta talteen. Kunnon marttana olen myös kokannut sähkön säästämiseksi kerralla isoja satseja ruokaa silloin, kun vointi on sallinut tällaisen isomman mittakaavan touhuamisen (ja ah sitä seuraavien päivien helppoa elämää, kun ei tarvitsekaan kokata!). Ainakin vielä on tsemppi päällä ja hymy herkässä sekä saan kiksejä siitä, että pärjään vähällä. Kai tämä tuo jonkinlaista toimijuuden tunnetta, jota mun elämässäni ei yleisesti ottaen ole liikaa. Sillä, että vointi on ollut viime aikana omalla mittapuullani aika hyvä, on varmasti tekemistä asian kanssa, ja voi olla, että jos olo tästä notkahtaa, niin enää ei naurata, mutta se on sitten sen ajan ongelma! 

Viikonloppuna mun piti saada jotain ihanan mausteista ruokaa vastapainoksi kaikelle viime aikoina nauttimalleni kesäkurpitsalle, mangoldille, lehtikaalille, pinaatille, salaatille ja omenalle, ja silmiini osui juuri sopivasti intialaisten lihapullien ohje Sopusointuja-blogissa. Harvoin kokkailen reseptien mukaan, vaan yleensä sovellan jotain helppoa syötävää kaapista ja puutarhasta löytyvistä aineksista, mutta joskus on kivaa kokeilla jotain uutta. Ja ai jestas miten hyvää tästä ruoasta tuli! Lihapullat itsessäänkin olivat maukkaita, mutta ruoan kruunasi lämpimän mausteinen ja pienesti potkiva kastike, johon upposi pitkä liuta erilaisia lämmittäviä aasialaisia mausteita. Pitkästä ainesosalistastaan huolimatta ruoka oli kuitenkin helppo ja nopea valmistaa. Söin lihapullat riisin ja romanescokukkakaalin kanssa ja illalla jo mietin, että olisipa pian huominen, että pääsisin taas syömään! Jos vaan lihapullat sopivat sun ruokavalioosi ja aasialaiset maut ovat mieluisia, niin suosittelen ehdottomasti tämän reseptin testaamista. Itse muokkasin ohjeesta helposti maidottoman korvaamalla ruokajogurtin soijapohjaisella maustamattomalla jogurtilla, toimii hyvin niinkin. Kiitos Sopusointuja-Maaritille ihanasta ruokaelämyksestä! 

Katsoimme Sorjosen tekijöiden uuden sarjan läpi kolmessa illassa, ahmien viimeiset neljä (!) osaa yhden illan aikana. Peter Franzenin esittämältä perheenisältä, joka on joutunut koko aikuisikänsä kantamaan 1990-luvun laman aiheuttamaa, isältään perimäänsä taloudellista taakkaa, menee kuppi nurin korona-ajan syöstessä hänen elämänsä ja taloutensa yhä syvemmälle kuiluun, ja hän päättää lähteä hakemaan oikeutta itselleen ja muille laman uhreille varsin erikoisin keinoin. Helsinki-syndoomassa yhdistyy panttivankitrilleri ja yhteiskunnallinen draama koukuttavalla ja ajatuksia herättävällä tavalla. Mulle sarjan katsominen valotti myös ihan uudella tavalla lama-ajan tapahtumia, sillä silloin kun lamavuosia elettiin, niin olin vasta nuori, aikuistuva ihminen, jolla oli omat nuoren ihmisen juttunsa elämässä menossa eikä yhteiskunnallisia kysymyksiä siinä vaiheessa tullut ihan hirveästi pohdittua. Sarja on ehdottomasti katsomisen arvoinen! 

Kun läheinen sairastaa parantumatonta syöpää, niin kolmen kuukauden välein aina jännitetään sitä, miten hoidot ovat purreet ja millaisena tulevaisuus tästä eteenpäin näyttäytyy. Nyt saamme taas hetkeksi huokaista tämän asian suhteen helpotuksesta. 

Mulla oli ihana viikko vertaistuen suhteen Instagramin puolella. Paljon hyvää ajatusten vaihtoa ja tsemppausta puolin ja toisin. Tuli hyvä ja lämmin olo, olen löytänyt mahtavia tyyppejä elämääni tuon kanavan kautta!