Nyt seuraa juttua kesän 2023 vanireissuistamme. Jos et tiedä mistä vanista puhun, niin tämä postaus kertoo asiasta lisää. Reissut ajoittuivat elokuulle, eivätkä vähiten siitä syystä, että auto saatiin kuntoon, jossa sillä oli mukava reissata, vasta loppukesästä. Vielä alkukesästä vani oli samassa kuosissa kuin mihin se viime kesän jäljiltä jäi, eli vanha sisusta oli purettuna ja uusi täysin rakentamatta. Lisäksi vani täytyisi kesäkuun mennessä katsastaa matkailuautona, mikä tarkoitti sitä, että tietyt pakolliset sisustan osat autosta tulisi silloin löytyä. Talven auto oli seissyt koskemattomana, sillä lämpimiä tiloja noin ison auton laittamiseen meiltä ei löydy. 

Kevään korvalla oli aika laittaa talven aikana hautuneet suunnitelmat käytäntöön. Mies asensi auton lattiaan maton, uusi seinäpaneeleja, rakensi säilytystiloja, kiinnitti vararenkaan ja hommasi uuden kaappimallisen jääkaapin sekä fiksaili sähköjä. Sängyn runkoa toimittamaan haettiin paikalliselta vanhemmalta rouvalta vanha, levitettävä vuodesohva, joka toimiikin tuossa tarkoituksessa mitä mainioimmin. Vani meni katsastuksesta hienosti läpi ja oli valmis ensimmäistä testireissua varten. Myöhemmin mies laittoi vielä mm. liukuoven kuntoon ja asensi autoon sähköjä, mikä lisäsi auton käyttömukavuutta entisestään. 

Tänä(kin) kesänä reissut pidettiin lyhyinä, ja pääasiallisin syy siihen oli se, että lyhyet retket onnistuvat ilman, että kissoille täytyy hankkia hoitajaa tai hoitopaikkaa. Ensimmäinen vuorokauden mittainen reissu suuntautui Lopen Räyskälään ja toisen samanmittaisen retken teimme appiukon Padasjoen-mökiltä käsin Asikkalan Pulkkilanharjulle ja Sysmän Vähäniemeen. Kolmas reissu oli parin yön mittainen, kiitos naapuriltamme saamamme kissanhoitoavun, ja se suuntautui Mikkelin Puumalan Pistohiekalle Hayride Jamboree -tapahtumaan. 

Vaikka kissat jäivät reissujen ajaksi kotiin, niin ilman eläinseuraa ei tarvinnut olla: tämä tyyppi lyöttäytyi seuraamme ilmeisesti meidän landeltamme ja roikkui kyydissä (miten??) niin Lopen kuin Sysmän reissutkin!

Viimeinen havaintoni kaverista on meidän landelta Sysmästä palattuamme, ja vaikka sille lupailin, että seuraavana viikonloppuna suunnataan sitten Pistohiekalle eli kannattaa roikkua mukana, niin tälle reissulle emme saaneet tyypistä enää seuraa. Ehkäpä hän väsähti jokaviikonloppuiseen reissaamiseen, enkä voi häntä siitä syyttää, kyllä mullakin alkoi viimeinen retki käydä jo voimille! Mukavampaa olisi tehdä joku pidempi retki kuin pakata, purkaa, pakata, purkaa monena peräkkäisenä viikonloppuna. 

Halusimme valita ensimmäisen retkikohteen suhteellisen läheltä meidän landea siltä varalta, että jotain ongelmia auton kanssa ilmaantuisi, ja päädyimme ajelemaan kohti Lopen Räyskälää, jossa olemme viettäneet aikaa useasti aiemminkin ja josta varmasti löytyisi meille joku kiva puskaparkki, jossa viihtyä yhden yön verran. Olin kuullut, että Iso-Melkuttimelle, jossa olimme aiemmin vanillakin retkeilleet, olisi tullut ajamisen rantaan estävät puomit, joten sen vaihtoehdon saisimme unohtaa, mutta tiesin, että alueella on paljon muitakin kivoja järviä, joihin tutustua. 

Kävimme Iso-Melkuttimella toteamassa tilanteen puomien suhteen todeksi, minkä jälkeen ryhdyimme katsomaan karttasovelluksesta uusia mahdollisia puskaparkkeja. Aivan Iso-Melkuttimen läheltä löytyi toinen ihan kiva järvi potentiaalisine parkkeineen, mutta lähdimme silti selvittelemään, josko löytyisi joku vielä hienompi ja rauhallisempi paikka, tämä kun oli aivan tien vieressä. Saman järven rannassa oli asuntoautolla parkissa mies poikansa kanssa ja kävimme heitä haastattelemassa. Mies tiesi heti neuvoa pari hienoa paikkaa, joihin hän menisi, jos omistaisi pienemmän auton, jolla niihin pääsisi - meidän vanillamme nämä paikat voisivat olla mahdollisia saavuttaa. Kiitimme vinkistä ja lähdimme ajelemaan ohjeistettuun suuntaan. Ja onneksi lähdimme: tie ohitti lukuisia lampia ja järviä, joista useimpien rannalla olisi hyvinkin viihtynyt yön jos toisenkin. Loppi on todellakin muutakin kuin Iso-Melkutin! 

Ja se paikka, jonka satunnainen matkaaja matkamme varrelta meille vinkkasi: ai että miten hieno! Sinne johtava metsätie tosin oli niin karmaisevassa kunnossa, että ihan tosissani pelkäsin automme hajoavan sinne rytyyttäessämme. Mutta paikkaa takaisin kääntymiseenkään ei ollut, joten ei auttanut kuin ajaa perille ja katsoa mitä sieltä löytyy. Kahden vanin menevällä aukealla oli saapuessamme jo parkissa toinen paku ja meitä vastassa oli juhlatuulella oleva, kylpytakkiin pukeutunut mieshenkilö, jonka autosta raikasi poppi täysillä ja joka iloisesti toivotteli meidät tervetulleeksi sekä kertoi saunan olevan lämpimänä eli ei kuulkaa muuta kuin löylyttelemään! Mietin hetken, että mitä ihmettä, mutta totta tosiaan, siellä järvcn rannassahan näytti olevan telttasauna. Saunan vierestä alkoi hiekkapohjainen uimaranta ja järven vesi oli aivan kirkasta. Täydellinen puskaparkki! Olisi varmasti ollut hauska ja mielenkiintoinen ilta tiedossa, jos olisimme saunomaan jääneet, mutta emme sitten kuitenkaan rohjenneet tarttua tuntemattoman tarjoukseen ja lisäksi oma rauha kiinnosti, joten päätimme lähteä jatkamaan matkaa. Tämä miekkonen oli kertomansa mukaan retkeillyt alueella aiemminkin paljon ja osasi opastaa läheisyydestä vielä toisen mukavan puskan, jossa saisimme olla ainakin isommilta asuntoautoilta rauhassa. Lähdimme ajelemaan opastuksen mukaan ja sieltä löytyikin kaunis, rauhallinen lintulampi, jonka rannalla päätimme yöpyä.

Ilta alkoi olla jo pitkällä, kun pääsimme lopulta parkkeeraamaan automme, ja oli kiire roudata tuolit rantaan ja ehtiä nauttimaan illan viimeisistä auringonsäteistä. Muistin taas, miten helppoa elo onkaan vanilla matkustaessa verrattuna teltan kanssa retkeilemiseen - ei muuta kuin auto parkkiin ja kylmä olut jääkaapista ja nautiskelemaan! Paitsi, että tällä kertaa se kylmä olut ei ollut itsestäänselvyys, sillä ekalla reissullaan testikäytössä oleva jääkaappimme ei näyttänytkään pysyvän kylmänä toivotulla tavalla. Niinpä mies pähkäili autolla jääkaappiasiaa ja minä nautin sillä välin rannassa ölppääni sekä teloin jalkani ennen kuin olimme ehtineet olla leirissä edes tuntia pestessäni käsiäni äkkijyrkässä järven rannassa, sekoilun ja säätämisen määrä taitaa todellakin olla vakio. Onneksi oli laastaria mukana. 

Jääkaappi lähti toimimaan, joku piuha oli ollut vedettynä väärin, ja loppuillan saimme nautiskella kylmistä juomista ja luonnon rauhasta. Jostain kauempaa kuului välillä autojen ja ihmisten ääniä, mutta saimme pitää oman puskamme ihan itsellämme. Teki tosi hyvää päästä vaihtamaan vähän maisemaa, vaikka retkikohde ei ollutkaan mitenkään erikoinen ja ihmeellinen. 

Vatsani herätti mut jo aamuvarhaisella ja koska aamu oli niin upea, niin en halunnut palata enää nukkumaan, vaan jäin jalkeille ihailemaan aamuaurinkoisen järven pintaa hiipivää usvaa. Mieskin mietti, että nukkumaan ehtii myöhemminkin, joten laitoimme kahvit tulemaan. 

Oli ihan hiljaista, kuului vain järven pintaa nokillaan siivilöivien sorsien nassutusta. Hetken päästä bongasimme myös kalasääksen ja kauniin, meille tuntemattoman linnun, jonka tunnistimme pienen googlaamisen jälkeen haahkaksi. Hörpimme kahvia ja söimme soijajogurttia sekä mun leipomaani gluteenitonta mustikkapiirakkaa, joka maistui paremmalta kuin näytti. 

Aamupala oli kevyt ja makea, joten lounasta päädyimme laittamaan jo ennen puolta päivää. Jääkaapin toimivuudesta ei ollut retkelle lähtiessämme takeita, joten olimme valinneet proteiiniksi nakit, jotka säilyisivät ruoka-aikaan asti vaikka vähän lämpimämmässäkin kaapissa. Tästä ateriasta oli gourmee kaukana, mutta ulkoilmassa melkein kaikki maistuu hyvältä ja perunat olivat sentään maailman parhaita, oman maan kasvatteja, joita vetelisi mieluusti vaikka pelkillään voin kanssa. 

Ruoan jälkeen ryhdyimme kasailemaan leiriämme ja suunnittelemaan loppupäivän ohjelmaa, vielä voisimme kartoittaa potentiaalisia tulevia puskaparkkeja sekä tehdä jonkun kivan pikku kävelylenkin jossain päin Räyskälää. Siinä puuhaillessamme huomasimme vastarannalla pariskunnan koiransa kanssa, pariskunnan mies heilutteli meille iloisesti. Kohta kuulimme heidän lähestyvän leiriämme ja tajusin, että sehän onkin eilen tapaamamme saunova miekkonen naapurileiristä! Vaimo-oletettu koiran kanssa oli jossain vaiheessa saapunut ilmeisesti saunomaan ja pakuilemaan ja olivat kaikki nyt reippaana järveä kiertämässä. Itsehän en ollut varautunut ketään enää puskassa tapaamaan ja hilluin siis leirissämme kuin kotonani tukka takussa ja pitkät hiutuneet kalsarit jalassani, joten meinasi pieni häpeän puna nousta poskille yllätysvieraita saadessamme. Vaan eipä hätää, sillä kun olin keskittynyt häpeämään itseäni, niin en ollut huomannut ollenkaan, että tuo saunojakaverimmehan painelee pitkin metsiä pelkissä vaaleanpunaisissa boksereissaan, mitä vaimo-oletettu meille hieman pahoitteli kasvoillaan ilme "aina saa kärsiä ja hävetä". Ei mulle kyllä ainakaan tarvitse pahoitella, arvostan leppoisaa meininkiä ja aion opetella sitä lisää itsekin!  

Saatuamme leirimme kasaan lähdimme saunojamiehen vinkkaamana ajelemaan kohti Lopen Saarijärveä, mikä kuulemma olisi niinikään hieno, kirkasvetinen järvi ja potentiaalinen puskaparkki myöhempiä retkiä ajatellen. Matkalla poikkesimme jätskit Räyskälän sympaattisesta kyläkaupasta ja mies jauhoi pitkät pätkät vaneista paikallisen vihanneskauppiaan kanssa, tätähän se on aina vanhoilla autoilla reissatessa.  

iPhonen karttasovellus ajelutti meitä pitkät pätkät pitkin Loppia ja alkoi tuntumaan siltä, että nyt ei ehkä olla ihan siellä missä pitäisi... Kaivoimme kartan tarkempaan syyniin ja mitäs hittoa, tämä järvihän on ihan väärän mallinenkin! Hetken ihmeteltyämme totesimme, että tosiaan joo, tämä on kyllä Saarijärvi, mutta väärä Saarijärvi?! Kenen idea on nimetä kaksi järveä samalla nimellä samalla pikkupaikkakunnalla, kysyn vaan! 

Tuntui haikealta valmistautua kotiin lähtöön, sillä mikäpä olisi ollut viihtyessä lähes tyhjällä rannalla, ja kyllä harmitti, kun tajusimme, että tännehän olisi ollut mahdollista jäädä vielä päiväksi tai pariksikin etätöihin, jos vaan olisi ollut läppäri mukana! Kotimatka sujui ilman kommelluksia ja perille päästiin tällä kertaa jopa ennen pimeää, mitä ei meille usein tapahdu. 

Siitä mitä muuta kesä 2023 mulle oli kuin nämä vanireissut pääset halutessasi lukemaan tästä postauksesta.