Viikon 45 hyvät & kivat

marraskuuta 14, 2022

Viime viikon alkupuoli vierähti Tampereella lääkeinfuusioissa ja loppuviikon toivuin ja touhuilin meidän landella - tässä tulevat viikon 45 hyvät & kivat jutut. 

  • Sain taas käydä verovaroin kustannetussa sairaalassa tankkaamassa sarjahoitomaksujen hinnalla suoneni täyteen nestemäistä kultaa, jonka avulla mun immuunijärjestelmältään rikkinäisen elimistöni on mahdollista toimia tasapainoisemmin ja mahdollistaa mulle parempi toimintakyky sekä sen myötä enemmän elämää päiviini. Nämä kolmepäiväiset hoitojaksot eivät ole mitään lomareissuja ja herättävät ristiriitaisiakin tunteita, mutta päällimmäisenä tunnen silti suurta kiitollisuutta siitä, että mulle on annettu mahdollisuus näihin hoitoihin, ja että se hoito, jota mua hoitavalla polilla saan, on parasta mitä tiedän. Tiedän kuulostavani rikkinäiseltä levysoittimelta toistellessani tätä asiaa lähes joka hoitojakson jälkeen, mutta totta se vaan on! Aina infuusioissa käydessäni kiitän mielessäni myös verenluovuttajia, joiden antama lahja tämänkin lääkkeen valmistamisen mahdollistaa. 
Sain nauttia myös erinomaisesta kanyloinnista, neula osui kaikkina kolmena päivänä ekalla yrityksellä maaliin. 

Ensimmäinen infuusiopäivä meni lähinnä nukkuessa, toisena päivänä jaksoin vähän myös lueskella läpi muistiinpanojani prosessoinnin alla olevaan kirjaan liittyen. Luureissa soi Jazz Sabbath, joka on mitä parhainta työskentelymusaa. 

Huvitun huomatessani, että lähes kaikki ne kuvat, joissa itse esiinnyn, on otettu sairaalaympäristössä tai potilashotellissa. Tähän on ihan looginen selitys: vierailen nykyään useammastakin syystä johtuen vain harvoin kodin tai meidän landen ulkopuolella ja sairaala on niitä harvoja paikkoja, joihin mennessäni puen päälle kunnolliset vaatteet ja katson peiliin, mikä tekee linssin tällä puolella vierailemisen miellyttävämmäksi. Tämä kotioloihin sulkeutuminen on vähän surullista, olisi mukavaa päästä jo pikku hiljaa palaamaan vähän normaalimpaan elämään. 



Heipat sateiselle Tampereelle kolmannen päivän päätteeksi, nähdään taas! 


  • Sain olla yhdessä vanhempieni kanssa viettäessäni heillä kolmepäiväisen hoitojaksoni illat ja yöt. Tämä on asia, jota arvostan joka hetki enemmän. Helppoja ja kevyitä nämä reissut ja visiitit eivät monestakaan syystä ole, mutta sitäkin merkityksellisempiä ja tärkeämpiä.

  • Hoidoista ei tullut tälläkään kertaa juurikaan sivuvaikutuksia, sillä sain jälleen onnekseni mulle parhaiten sopivaa lääkettä. Jo kolmantena hoitojakson jälkeisenä päivänä olin metsässä poimimassa sieniä, mikä olisi ollut aiempien lääkevalmisteiden kohdalla aika lailla mahdoton ajatus hoidoista toipumisen ottaessa tuolloin yleensä vähintään viikon. 


  • Nautin taas niin paljon ensimmäisestä hitaasta hoitojakson jälkeisestä aamusta, kun ei ollut kiire minnekään, vaan sain rauhassa hörppiä sängyssä kahvia kissa kainalossa ja töllöttää läpi viikon aikana rästiin jääneet Huippumalli haussa -sarjan sekä Sykkeen jaksot. 


  • Katsottiin miehen kanssa loppuun belgialainen Pandore-sarja, josta kirjoittelin viime viikon postauksessani ja jonka loppuratkaisua olin jäänyt jännäämään Tampereen-reissun ajaksi. Tarina piti loppuun asti otteessaan. 

  • Huomasin, että pörssisähköön siirtyminen ja pakko hyödyntää halvemman sähkön tunnit huushollaamiseen ja kokkaamiseen ovat lisänneet meillä yhteen hiileen puhaltamista, mitä tulee kotitöiden tekemiseen. Kotihommia on tehty enemmän yhdessä ja niistä on riidelty vähemmän, kun on ollut tietty aikaikkuna, jonka puitteissa hommat on täytynyt saada hoidettua. Aika loistava sähkön kallistumisen sivuvaikutus! 

  • Hyödynnettiin perjantain puoli-ilmainen sähkö laittamalla uunissa hyvää ruokaa, josta nautiskeltiin koko viikonloppu ja jota jäi vielä maanantaillekin: peuran sisäpaistia itse tehtyjen lohkoperunoiden ja uunissa paahdettujen ruusukaalien sekä konjakkisen kastikkeen kera, paahdettua inkivääristä kurpitsa-kanakeittoa, uuniomenoita riisimaitojäätelän kanssa sekä uunimunakasta, johon laitoin muun muassa pikkelöityjä mausteisia kantarelleja. 
Peuran sisäpaistia riitti useammaksi päiväksi - tässä se nautittiin keitettyjen perunoiden, konjakkisen kastikkeen (jonka pohjana soijaruokakerma) ja lehtikaalisalaatin kanssa. 

Keittoon tulevat kasvikset uunista tulon jälkeen. 

Valmiina soseutettavaksi. 


  • Mies bongasi mulle metsäretkellään uuden sienipaikan, josta kävimme lauantaina hakemassa suppilovahveroita kymmenen litran ämpärin täyteen. Osa vanhoista sienipaikoistani on jäänyt hakkuiden alle, joten uuden aarreaitan löytyminen oli iloinen yllätys. Nyt mulla on suppiksia kuivumassa hyvinkin tulevan talven tarpeiksi. Tajusin myös kerrankin perkata sienet jo paikan päällä metsässä, jotta sain ne heti kuivumaan eivätkä ne jääneet ämpäreihin mätänemään, kuten niille on useamman kerran käynyt, kun en olekaan jaksanut niitä tarpeeksi pian metsäretken jälkeen putsata.  




  • Säät suosivat koko viikonlopun ajan ja jaksoin nopean toipumisen ansiosta nauttia aurinkoisista päivistä ja ulkonaolosta kokonaan sisätiloissa vietetyn alkuviikon jälkeen, teki niin hyvää! 



  • Lauantaiöinen tähtitaivas oli upea. 

  • Sain otettua viimeiset kasvimaan antimet (lehtikaalit) tulevien lumien alta talteen ja nyt saan olla ihan lomalla puutarha-asioista monta kuukautta ja keskittyä enemmän juttuihin, jotka mua todella kiinnostavat! 


  • Isäni luopui polkupyörästä, jota aina teininäkin lainailin, koska se vaan rullasi kevyemmin kuin yksikään muu kokeilemani fillari, ja sain sen maalle omaan käyttööni. Pyörä on juuri niin hyvä ajaa kuin muistinkin, mutta tuli silti suru siitä, että sitä ajan nyt minä eikä isä, jonka heikentyvä kunto vaatii häntä luopumaan asioista yksi toisensa jälkeen. 


  • Yle Areenan Pause, jossa kuusi somevaikuttajaa jää kahdeksi viikoksi sometauolle ja pohtii somen ja siitä tauon ottamisen vaikutusta elämäänsä, oli kiinnostava ja ajatuksia herättävä sarja tällaiselle itsekin somessa liikaa roikkuvalle ihmiselle. Suosittelen sullekin, jos on haasteita tämän asian kanssa. 

  • Tämä tyyppi siskoineen tarjoili taas tassuterapiaa sekä huolehti taloon sisälle pyrkivän hiirikannan kurissa pidosta. 
Hiirijahdin jälkeen väsyttää. 


  • Ukrainalaisten juhlintaa Ukrainan joukkojen takaisin valtaamassa Hersonissa ei voinut kuivin silmin katsella ja kuunnella. 


///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 

You Might Also Like

0 kommenttia

Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.