Arkikuva 2/52

tammikuuta 16, 2023


En voinut valita viime viikon arkikuvaksi mitään muuta kuvaa kuin tämän otoksen, vaikka kuvan laatu onkin kehno. Se kuvaa hetkeä, jolloin kissaneitomme ihastui tulenpalavasti. Tämän yksipuolisen rakkaustarinan kohteena olivat Lapissa elävät naalit, joiden pesimätouhuja toimittaja Kimmo Ohtonen oli onnistunut kameransa muistikortille tallentamaan ja joiden seuraamisesta pääsimme nauttimaan Ylen Areenasta löytyvän Naalin paluu -dokumentin muodossa. Itsehän en tosin ehtinyt naalien puuhia kovinkaan tarkasti seuraamaan, sillä jäin tuijottamaan kissaa, joka silmät ruutuun nauliutuneina eläytyi näiden sirojen nelijalkaisten touhuihin kallistellen päätään, tapaillen ilmaa etutassullaan ja nousten takatassuille mangustiasentoon tähyämään tapahtumia tarkemmin. Välillä piti kiivetä tv-tasolle kokeilemaan tassulla ruudussa painiskelevia tyyppejä, ja kun ohjelma päättyi ja näyttö pimeni, niin naalien katoaminen jäi askarruttamaan niin suuresti, että piti käydä telkkarin takaa kurkkaamassa, josko ne olisivat siellä jemmassa. Loppuviikon ajan kissakamumme ilmaantui tv:n ääreen välittömästi aina kun laitoimme jonkun sarjan pyörimään ja istui siinä silmä kovana tarkkailemassa, josko ruudussa näkyisi taas tuttuja hahmoja. Pakkohan meidän oli se naalidokkari useampaankin otteeseen Areenasta esille kaivaa ja laittaa pyörimään, että toinen näkee kaverinsa! Tämä oli hassua ja suloista, sillä sen kahdeksan vuoden aikana, jonka olemme tämän kissan kanssa sarjoja katselleet, tyyppi kiinnostuu ensimmäistä kertaa millään tasolla ruudulla näkyvistä tapahtumista. 

Kissamme mielestä Kimmo Ohtosen Naalin paluu on siis paras ohjelma ikinä, ja tykkäsin kyllä itsekin kovasti. Dokumentti kertoo Suomessa uhanalaisen naalin ensimmäisestä Suomen maaperällä onnistuneesta pesinnästä lähes 30 vuoteen sekä niistä karuistakin toimista, joita pesinnän mahdollistuminen on vaatinut. Bonuksena dokkarin kautta pääsee nauttimaan upeista Lapin maisemista ja luonnon rauhasta. Suosittelemme lämpimästi! 



///

Pieniä otteita -blogi muualla verkossa: 


You Might Also Like

4 kommenttia

  1. Oi! Niin ihana! Pitääkin katsoa neidin kanssa tuo dokumentti. Naali on hänen lempieläimiään, ja tärkein unilelu. Siihen leluun voisin sanoa jokusen valitun sanan... Just sellainen lapsen käteen sopiva, eli noin 10 cm pehmo. Olisin melkein miljonääri, jos olisin saanut joka kerta euron, kun olen kuullut ilmoituksen: "Äiti! Naali on hukassa!"
    Muutaman kerran ihan väsyneenä on tullut kerrottua, että naali on lähtenyt Lapissa käymään, kun ei ole jaksanut kontata sängynalusia ja kurkkia pussilakanan sisälle jne. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukan nauratti naalin Lapin-reissut! :D Voin kuvitella!
      Katsokaa ihmeessä tuo dokkari.

      Poista
  2. Aivan ihana tarina ja söpö kissa! Arjessa on niin paljon iloa, kunhan meillä olisi vaan aikaa ja halua vastaanottaa sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Vaatii vaan virittäytymisen havainnoimaan asioita siltä kantilta.

      Poista

Kiitos kun luit! Ilahdun, jos jätät käynnistäsi jäljen.